Sano ääneen ne hyvät jutut ♥

Blogin puolella on ollut vähän hiljaista viikonlopun ajan. Olen elänyt vähän erilaisessa kirjoitus-kuplassa - nimittäin oikolukenut ensimmästä romaanintekelettä, jonka lähetän pian kirjoituskilpailuun. Olen osallistunut ennen novelleilla ja runoilla erilaisiin kilpailuihin, mutta tämä on ensimmäinen romaanimittainen teos, jolla osallistun... Jännittää, vaikka olen tässä asiassa aika realisti. Aika harva on kuitenkin tarpeeksi hyvä siihen, että kirja komeilisi kirjakaupan hyllyllä.. Mutta yritän kuitenkin.
        Olen tämän vuoden aikana jo ehtinyt harkitsemaan montaa sellaista asiaa, joita en vielä muutama vuosi sitten olisi uskaltanut edes ajatella (kuten esimerkiksi yrittäjyyttä) että tämä kirja-projekti on sitten vain yksi lisäys listaan!

Tänään on satanut lunta - jälleen! Nämä kuvat ovat viikonlopulta kun tuuli puhalteli lumeen ihania kuvioita. Melkein tuli kesäinen järvi mieleen, kun lumeen oli saatu aikaiseksi aaltoja ♥
     Ei enää oikein tarttuisi lumikola tai lumilapio käteen millään. Mieluummin ottaisin käteeni lapion ja kuokan ja ryhtyisin perkaamaan kukkapenkkejä... Onko muita, joiden mielestä talvi jo riittäisi ja kevät saisi tulla?
     Kävin tänään kaupassa heittämässä virallisen viikottaisen rahantuhlaus-keikan. Olen nyt monen vuoden ajan yrittänyt tehdä viisaita päätöksiä ja katsoa mitä ostan, mutta silti tuntuu että kauppalasku on enemmän kuin ennen. Ja minulla on vielä hyvänä puolena se, että porkkanat, perunat, punajuuret tulevat omasta kellarista, että ei oikeastaan tarvitsisi ostaa oikein mitään! Heh ♥
     Kana ja lehmä navettaan niin ehkä sitten..

Törmäsin kauppareissullani pitäjän pappiin, jonka kanssa tein viime kesänä yhteistyötä kirkossa ja kappelilla. Hän tervehti ja kiitti kirjeestäni, jonka olin kesän loputtua kirjoittanut. Suntiohommat jäivät niin nopeasti pois minulta, etten oikein ehtinyt kiittää yhteistyöstä pappeja enkä oikein muitakaan, joten kirjoitin papeille pienen kirjeen.
        Nyt tämä toinen heistä sanoi, että aina on niin tottunut siihen, että on jotain negatiivista, että minun positiivinen ja mukava kirje lämmitti mieltä oikein kovasti. Ja jos hän muistaa vielä kiittää siitä yli puolen vuoden jälkeen, niin oli varmaan ensimmäinen positiivinen kirje, jonka mies on saanut!
        Vähän hämmennyin palautteesta.
        Näinkö vähän me ihmiset toisillemme hyviä asioita sanomme, että sitten se yksikin hyvä on kuin pelastusrengas, joka kantaa meitä pitkän aikaa. Entäs jos sanoisimme niitä hyviä juttuja vähän useammin? Mihin lie kantaisi sellaiset sanomiset sitten?!
        Enkä minäkään mitään siirappista ylistyslaulua hänelle ollut raapustanut. Kirjoitin vain, että oli mukavaa saada tehdä töitä sellaisen ihmisen kanssa, joka jaksoi kannustaa uudessa tilanteessa olevaa suntiota uusien ihmisten ja uusien hommien kanssa. Ja että en tuntenut oloani mitenkään "uudeksi työntekijäksi" vaikka semmoinen olinkin. Työ sinällään oli tuttua, mutta tekotapa on tietysti toinen ja erilainen joka paikassa. Näissä asioissa hän tuki ja oli ohjeistamassa mukavaan ja ystävälliseen sävyyn eikä väsyneesti huokaillen, että etkö sinäkään opi ikinä!
         Ja varsinkin työpaikoilla (mitä itse olen huomannut) sanotaan toiselle vaan niitä epäkohtia useammin. Ei sanota esimerkiksi siitä, että toinen on tankannut koneen valmiiksi tai keittänyt kahvit kahvitunniksi tai auttanut muutoin. Yleensä tartutaan kielelliseen ilmaisuun vasta sitten, kun joku homma menee huonosti!
          Tässäkin on tietysti poikkeusyksilöitä. Olen minäkin saanut olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka oikeasti ovat aarteita kaiken kaaoksen keskellä. Toivottavasti itsekin olen muistanut kiittää ja kehua kun siihen on ollut aihetta... Tästä lähtien ainakin yritän muistaa sanoa ympärillä oleville ihmisille enemmän hyviä juttuja ♥

Hain viime viikolla kesäksi puutarhuritöitäkin. Vaikka yrittäjyys on mielen päällä ollut ja kyllä minä sen yrityksen vielä ennen kesää perustan, niin en minä sillä itselleni kyllä leipää pöytään tuo vielä moneen vuoteen kunnolla. Sivutoiminen yrittäjyys on siis aika pitkälti suunnitelmissa ainakin aluksi ja sitä varten on revittävä leipä vielä jostain muustakin hommasta.
         Yhtään yksinkertaisemmin ei töitä olisi kuitenkaan voinut hakea. Moneen kertaan sai hakemuksen lähettää, kun homma meni vähän monimutkaiseksi. Tai sitten vain MINÄ tein sen monimutkaiseksi. Naurettiin työkaverin kanssa että kun haettiin nyt tuplasti, niin toivottavasti palkkaakin saisi tuplasti!

Naapurin isäntä oli aamulla nähnyt viisi valkohäntäpeuraa tuossa tiellä. Olivat olleet parkissa lähimetsässä ♥ Ihana kun kaikkea elävää ei ole tapettu! Tuntuu, että täällä asustelee sellaisia metsämiehiä, joille kelpaa kaikki liikkuva: puput, peurat, linnut, lenkkeilijät...
         Mnä olen nähnyt ainoastaan jälkiä tänä talvena. Otukset ovat pysyneet piiloissaan eikä ole linssiin tarttunut kuin maisemia. Pitäisi kai mennä ihan kytikseen, että saisi luontokuviin elukoita. Jospa sitten keväämmällä taas muuttolinnut lentäisivät syliin ♥
         Tulisi jo kevät ♥

Juoksija minussa kaipaa myös kuivaa ja hiekkaista juoksualustaa. Talvijuoksu on ihanaa ja ainakaan koskaan ei ole niin kuuma, että se olisi tekosyy sille, ettei voisi lähteä juoksemaan, mutta on siinä omat haasteensa. Kerrospukeutuminen ja olosuhteet. Minusta on ihanaa kesällä vaan vetästä toppi ja shortsit jalkaan ja lähteä lenkille, nyt pitää melkein puoli tuntia varata pukeutumiseen, että lenkki olisi kiva ja miellyttävä ilman kylmää niskaa tai jäätyneitä reisiä...
        En kuitenkaan voisi kuvitella, että en juoksisi talvella. Siinä on oma tunnelmansa ja hohtonsa ♥ Eilen kävin pienellä lenkillä. Olo oli vähän sellainen, että ei nyt mitään uutta ennätystä kannattanut lähteä kokeilemaan ja sitähän se vähän oli, taapertamista, mutta uuden asenteeni takia nautin myös vähän vaikeammista juoksuista. Niistäkin, jotka eivät ole pelkkää lentoa ja flow-tilaa.
       

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
ma 11.3.2019
561. juoksupäivä (206 vko alkaa)
- 3495.3 km
- 6km kylälenkki oikopolulla (35 min)
- vähän sellainen nuutuksissa olevat jalat
- kävelin välillä kun koko juoksuryhti hajosi
- pakaroissa tuntui, joka oli positiivista, alkavat pikkuhiljaa ottamaan osaa tähän touhuun
- ryhti vähän hakusessa
- lantion pito suht hyvä, harjoitusta edelleen vaatii
- peruslenkki, suht hyvällä vauhdilla kuitenkin ottaen huomioon pienet itsensä keräämis-kävelyt
- -5, pakkanen ja tuuli, liukkaat tiet tai lumiset polut, ei ihan paras alusta