 |
♥" Munat ne pilaantuu, ei kanat." ♥
Parasta naisena olemisessa:
pehmeys ja herkkyys
ihana naisen nauru
komeat kurvit ja muodot
naispuoliset ystävät, jotka tajuavat olotilan pelkästä katseesta
itkut ilosta (ja miksei surustakin..)
siskot
kreisit pyjamat ♥ ja pörrösukat
se, kun mies sanoo, että rakastaa - juuri sellaisena ailahtelevaisena, höpsöttelijänä, herkkiksenä ja vallattomana naisena ♥
***
Sataa vettä ihan solkenaan.
Tyypillistä. Naistenpäivänä. ♥
Olin tänään koko päivän kaupungissa "hoitamassa" vanhempaa puoliskoa suvustani. En ajatellut, että ryhtyisin tähän hommaan vielä näillä ikänumeroilla, mutta eipä elämä kysele että tahtoisitko. Se menee ja kääntää peppunsa juuri silloin kun haluaa ja meidän ihmismöykkyjen on vain sopeuduttava!
Vein isälle vähän vitamiineja ja hieroin sen jumittavan selän uudelleen. Tosi tiukkaan on lihakset kiskaisseet itsensä ja vaikka yritin trigger pisteitäkin painella niin ei se tilanne ainakaan täysin poistunut. Pitkät selkälihakset olivat paikka paikoin kovia pötkylöitä, vaikka niitä miten olisi hieronut ja lämmitellyt kättensä alla.. Toivottavasti kuitenkin vähän helpotti sekä kipua että istumista, sillä ei sitä oikein voinut hyvällä mielellä katsoa, kun isä yritti nousta kahvipöydästä tai käydä ruokapöytään istumaan. Selkäjumit on kyllä pirullisia!
Ja juoksin tänään ensimmäistä kertaa kaupungissa.
Olen juossut pian neljä ja puoli vuotta ja juoksin tänään ensimmäistä kertaa kaupungin asfalteilla. Muutoin olen juossut täällä puhtaan raikkaassa maalaisilmassa ja hiljaisuuden keskellä.
Ehkä juuri se hiljaisuus oli juoksulenkkini suurin ongelma, tai siis sen puute. Koko ajan joku pyyhälsi ohi, roiskautti kuravettä niskaan, tööttäsi, kaahasi tai ääntelehti muutoin. Olen tottunut, että kun lähden juoksemaan ajatukset saavat viilettää päässä vapaasti, niitä tulee ja menee ja saan pohtia jotain jos haluan tai olla täysin "tyhjäpäisenä" koko matkan. Nyt se ajatustenlento oli täysin mahdotonta. En pystynyt miettimään oikein mitään kun aina se ajatusflow keskeytyi johonkin ulkopuoliseen hälyyn.
Niin ja kengät olivat likomärät jalkakäytävien sohjosta.
Kevät on kyllä ihanaa, mutta sohjoisuus on ehkä pahin vaihe tässä taitekohdassa. Täällä maalla se sohjoisuus ei ole niin pahaa, kun vesi pääsee imeytymään maahan nopeammin, mutta ainakin tämän päivän sateet ja lämpöasteet olivat tehneet jalkakäytävien jäistä ja lumista sohjolammikoita.
Tjah!
Olosuhteista viis! Tunsin taas sitä sanomatonta riemua, kun puikkelehdin kaupungin kaduilla ja juoksin minne mielin! Tästä unelmoin silloin joskus, että voisi vain juosta sinne ja tänne ja tuonne!
(Niissä unelmissa juoksin tosin kengät ja sukat kuivina...)
P.S. Illalla kun ajoin kotiin päin, tuli tiellä vastaan meidän Hymyilevä Auramies hiekkakuorman kautta. Hiekkaa meidän teillä onkin jo kaivattu pari viikkoa, mutta vähän veti suuta hymyyn, kun miekkonen oli ripsutellut hiekkaa niihin suliin kohtiin tiessä - ei sinne jäisille osuuksille...
Säästöä?
*) kuva www.lainasto.fi
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
560. juoksupäivä (205 vkoa täynnä)
- 3398.3 km
- 5km kaupunki kruisailua (30 min)
- jalat jaksoivat hyvin
- ryhti hyvä
- lantion kannatus kohtuullinen
- pakara-aktivaatio edes jonkinmoinen
- tasainen peruslenkki
- +4, loskaiset tiet, märät kengät ja sukat jo melkein alkumatkasta, muuten mukava löpsöttelylenkki ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti