Tuntuu, että pihamaalla on enemmän kevään tuntua jo kun muualla, vaikka eihän pihakaan ihan vielä nurmialueelta näytä! Odottelen ensimmäisiä muuttolintuja. Piha on niin oudon hiljainen kun koko talvena ei ole kuulunut minkäänmoista sirkutusta.
Kaikesta. Vaihteeksi.
Miehenmurrikka tulee taas huomenna viikoksi ja se on hyvä. Kun olen yksin, murehdin ihan liikaa isää ja kaikkea tätä. Toisen kanssa ei ainakaan ole ajatuksineen ihan niin yksin...
Ajattelin tänään rannassa, että miksi elämä heilahtaa aina sijoiltaan silloin kun alkaa saada langan päästä kiinni ja asiat suht koht tasapainoon. Ehkä en näe aurinkoa pilvien takaa, vaikka se siellä kuulemma onkin, mutta jotenkin tuntuu, että kun olin saanut parisuhteen toimimaan ja omalle elämälleni uutta suuntaa, elämä paiskasi jälleen siirtolohkareen tielle... Vai tuntuuko vain minusta siltä, että koskaan ne lohkareet eivät ole mitään suurta ja ihanaa, ainoastaaan suurta ja musertavaa?!
Once I had a secret love
That lived within the heart of me
All too soon my secret love
Became impatient to be free
So I told a friendly star
The way that dreamers often do
Just how wonderful you are
And why I'm so in love with you
That lived within the heart of me
All too soon my secret love
Became impatient to be free
So I told a friendly star
The way that dreamers often do
Just how wonderful you are
And why I'm so in love with you
(Secret love - Doris Day)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti