Kirjoitus- ja nauruterapiaa ♥

Tämä viikon alku on ollut hyvin keväinen, jos kevättä on loskaiset maantiet ja pihamaa, vesisade ja plussakelit. Tätä kaikkea on ollut nyt yllin kyllin näiden päivien aikana!
      Kävin tänään taas kaupungin kulmilla kurkistelemassa ja hieromassa isän (edelleen) jumissa olevaa selkää. Tosin vähän se sanoi, että ainakin selkä alkaisin mennä parempaan päin. En oikein tiedä muusta... kovin kalpea ja väsynyt oli... Onneksi kuitenkin taisi mieli olla vähän korkeammalla! Naurettiin pitkästä aikaan ♥
      Kaupungissa loska oli tehnyt uria ja lammikoita, kun kaivoja ei vielä ollut näkyvissä, mihin olisi ylimäärä vesi juossut. Täällä maalla kun kaivoja ei ole edes olemassakaan niin pitää vain malttaa odottaa, että maa imee veden.
       Minä en taida malttaa.
       Ajoin jo eilen pihamaalta vähän lumia pois, ettei olisi niin paljon sulamista, mutta huomenna varmaan pitää tehdä muutamia reikiä maahan, että saisi maahan imeytymään edes osan nurmikon päällä olevasta vedestä... Muuten kohta pitää työntää venho vesille, että pääsee postille!
       Toisaalta harmaus ja vesisade eivät ole niitä suurimpia hymyilemisen aiheita, mutta sitten taas toisaalta, jokainen vesipisara ja sulanut lumihippunen vie meitä kohti kevättä, aurinkoa, västäräkkejä ja helteisia iltoja ♥
        Niin aion huomenna rei'ittää koko pihamaan!

Kun ei lumi sula, niin minä lisäsin yhden lyhsyn tupaan... Lämmitän sisältä päin...

Tänään laitoin postiin minun ihka ensimmäisen yritelmäni kirjoituskilpailuun. Kokonaisen romaanin käsikirjoituksen ♥
      Ajattelin eilen kun sitä pakkasin pahvikoteloon, että melkein nautin enemmän siitä, että sain kirjoittaa ja oikolukea ja viilailla tekstiä kun että oikeasti nauttisin siitä, että se nyt kaikesta mahdottomuudesta huolimatta pomppaisi jonkun silmään osallistujista.
      Ehkä ajatus "voittaminen ei ole tärkeintä vaan matkan teko" avautui minulle tässä asiassa ensimmäisen kerran ihan konkreettisesti! Joskus kirjoittaminen on itsessään jo tärkeää ja hyvä terapiamuoto. Saada tarina ulos itsestään. Se lukeeko sen viisi vai viisikymmentä on sitten jo toinen juttu...
       Innostuin viikonloppuna harjoittelemaan käsialaani. Miehenmurrikka hommaili radioidensa kanssa niin minä katsoin videoita siitä, miten käsialaa voisi parantaa. Kirjoitan käsin kirjeitä ja päiväkirjaa ja aamusivuja ja kaikenlaista muutakin, ja ihan siisti ja mukavannäköinen käsiala minulla onkin jo, mutta innostuin kokeilemaan vähän eri tyylejä.
      Joskus olen ihan oikeasti kokeillut esimerkiksi galliography-kirjoitusta, ja minulla on semmoinen vanhanmoinen kynäkin, mutta se ei oikein ollut minun lajini. Tahdon että myös käsinkirjoitettua tekstia voi kirjoittaa suhteellisen nopeasti.
      Tein muutamia harjoituksia ja pientä analyysia omasta käsialastani ja huomasin aika mielenkiintoisia (tai mitä kukin pitää mielenkiintoisina...) asioita koukeroistani. Yhdistän kirjaimia heti kun alan kirjoittaa nopeammin (tekee tekstistä vähän sotkuista) ja teen epäjohdonmukaisia kirjaimia eli en kirjoita kirjaimia aina samalla tavalla esim. r- tai s-kirjaimet. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että pystyn kirjoittamaan suoraan ilman rivejä ja kirjainten väli on sopiva!
     Jotain hyvää!
     Käsinkirjoittaminen on kuitenkin äärettömän rentouttavaa ja terapeuttista ja minusta jokaisen ihmisen pitäisi kirjoittaa joka päivä jotakin käsin. Vaikka sitten huolipäiväkirjaa iltaisin tai aamun ajatustenvirtaa tai päiväkirjaa tai edes kauppalistaa!
     Tai kirje ♥ Se on ihan paras vaihtoehto. Kokeilkaa kirjoittaa ystävälle kirje omin käsin ja odotelkaa rektiota ♥ Ette pety!

Tuleva best seller ♥

Puhuin alussa siitä, että tänään oli vanhempieni luona hyvä fiilis, vaikka sairaus vähän varjostaakin pimeänä pilvenä koko ajan pään päällä eloa ja oloa. Yksi syy hyvään oloon oli nauru ♥ Naurettiin tuleville vaaleille ja ehdokkaille, mustalla huumorilla kuorrutettuja sairastelu-nauruja ja sitten ihan vaan hyvänmielen naurua ♥ Teki hyvää minulle ja teki hyvää varmaan sekä äidille että isälle!
       Lähiaikoinan yksi nauruni syy on ollut eräs englantilainen sitcom-sarja nimeltään Up The Woman! (suom. Eespäin naiset!). Sarja tuli YLEltäkin alkuvuodesta. Se kertoo 1910-luvulla nousseesta suffragetti-ilmiöstä ja naisten noususta tasavertaisuuteen miesten rinnalle.
       Sarjan on kirjoittanut Jessica Hynes ja hän myös näyttelee pääosaa sarjassa.
       Aivan mahtava sarja!
       Kaikki on niin kohdillaan kuin vaan voi olla! Huumori on nerokasta, roolihahmot täysin valloittavia ja tarina vie mennessään ♥ Englantilaiset komedia sarjat ovat kyllä aina olleet minun sydäntäni lähellä, mutta tässä sarjassa on jotain sellaista, mitä oikeasti tarvitsin tämmöisen talven jälkeen... Monena iltana olen katsonut muutaman puolituntisen ja nauranut mahan pohjasta asti.
       Tätä voisi kutsua sitten kai nauruterapiaksi ♥
       Valitettavasti sarjaa ei saa suomenkielisillä teksteillä, mutta Miehenmurrikka löysi DVD Englannista ja tilasi minulle sen sieltä ♥ Ihana sekin ♥

 P.S. ostin tänään helmililjoja... Nyt pitäisi vaan saada astia kuntoon, johon ne aion laittaa. Ajattelin, että näytän luonnolle mitä pitäisi alkaa näkymään... kukkaa...sulaa maata...aurinkoa!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 18.3.2019
564. juoksupäivä (207 vko alkaa)
- 3417.4 km
- 5.4 km uimarantalenkki (33 min)
- nyt ei ollut juoksun tahmeus kiinni jaloista vaan sohjoisesta alustasta
- loska petti jalan alla koko ajan eikä ponnistukseen jäänyt voimaa mitään!
- jalat jaksoivat hyvin sen minkä jaksoivat, enemmänkin meni hermot siihen sohjoamiseen
- pakarat toimivat (vasen pakara on monta viikkoa vähän kiristellyt ja luulen että se kiristää selästä asti)
- lantio pysyi suurin piirtein siellä missä piti
- askel hyvä tai ainakin niin hyvä kun sohjossa voi olla!
- keli oli vähän kurja, +2, räntäsade ja kostea ilma