Hiihtoloman jälkeinen pöhnä...

Hiihtoloma lusittu.
       Miehenmurrikka jatkaa talvilomaansa vielä yhden viikon poika-viikon kera, mutta meidän yhteinen hiihtoloma meni ihan vaan levon ja yhdessäolon merkeissä ♥ Oli mukavaa vaihteeksi olla vaan ihan ilman sen suurempia suunnitelmia tai niiden toteuttamista.
       Minä juoksentelin iltaisin ja Miehenmurrikka ohjelmoi radiotaan. Pientä puuhastelua ihan vaan olemisen rinnalla ♥ Ihan parasta!

Pitkän plussakeli-episodin jälkeen viime viikko oli täysin pakkasviikko ja kaikki se sulanut lumi jäätyi jääkentäksi pihamaalle. Hiekka hävisi melkein sitä mukaa kun sitä laittoi ja piti kävellä kielii keskellä suuta ettei olisi kaatunut - paitsi että kaaduinhan minä tietysti yhden kerran... ei sattunut!
      Kaikista kivoin "sivuvaikutus" pakkasilla oli se, että nyt on ihan mahtavat hankikelit! Pääsee oikaisemaan postillekin pitkin peltoa, kun hanki kestää tämmöisenkin kropan painon. Aivan mahtavaa! Tällä viikolla aion vielä käydä tuolla meidän koivikossa hankikeli-retkellä ennen kuin tulee taas lunta niin paljon ettei voi enää mihinkään mennä...
      Perjantaina tuuli ja myrskysi ja satoi lunta niin, että kaikki tiet ja poluntapaiset olivat tukossa. Lauantaina yritettiin vähän tehdä lumitöitä, mutta aika haasteellista se oli liukkaalla pihamaalla, varsinkin kolamiehellä... Traktorilla nyt sai tuiskuvallit siirrettyä, mutta kyllä välillä suti traktorinkin ketjutetut renkaatkin!
      Miten se sanonta menikään: uusi lumi, vanhan surma...?!?
      Ja mistä se sanonta on tullut, sillä nyt pikemminkin näytti, että se uusi lumi vaan lisäsi vanhaa lunta...

Tuulen taidetta hangilla ♥

Rannassa käytiin lauantaina katsomassa miltä maaliskuu näytti rannassa. Siellä olikin ihan mahdottomasti autoja ja jos olisi ollut makkaraa mukana, oltaisiin päästy suoraan hiillokselle. En tiedä oliko siellä ollut meneillään jonkinmoiset pilkkikisat vai muutenko vain ihmistä kuin pipoa muuten niin rauhallisella rannalla, mutta yhtä nopeasti olivat kadonneetkin kun tultiin kierrokselta pois...
        Ranta oli hiljainen ja valkea. En uskaltanut mennä jäälle eikä oikein ollut tarvettakaan, kun päästiin muutenkin liikkumaan hyvin (kiitos hankikelin). Tuli vaan semmoinen kaipaus keväästä entistä vahvempana kun seisoi sen täysin valkean kentän rannalla... siinä missä kesällä löivät aallot ja huusivat lokit. Nyt ei ollut kuin valkeutta silmän kantamattomiin.
       Ja lehdessä oli tänään, että kevään tulo sai takapakkia oikein kunnolla. Ainakin muutaman viikon on täyttä talvea... kevättä kaipaava sielu repeää harmista...

Juoksu kulkee suhteellisen hyvin taas.
      Olen opiskellut ahkerasti juoksun perusteita, sillä vaikka juoksua on takana neljä ja puoli vuotta kohta nin huomaan, että kun palaa perusteisiin ja aloittaa ikään kuin rakentamisen aina välillä ihan alusta, saa paremman ja kestävämmän pohjan.
      Perjantaina juoksin pitkästä aikaa metsässä kun oli niin hyvä pakkasilta ja hanki kesti hyvin. Tosin metsässä oli mukavasti ajettu moottorikelkoillakin, joten metsätiellä oli kivat ja vahvat jäljet ihan kuin juoksijaa ajateltu ♥ Sinä iltana tuntui pitkästä aikaa siltä, että olisi voinut juosta koko illan ihan vaan hölkytellen pitkin polkuja ja teitä ♥ Semmoiset juoksut tai pikemminkin sen juoksun jälkeisen fiiliksen kun saisi pullotettua pulloon...
       Semmoiset juoksut kantavat kauas ja pitkälle, koska siinä fiiliksessä on kaikki se juoksun tuoma hyvä olo ♥ Rauha, tyyneys, ilo, riemu ja ilo ja onni ♥ Liikkujan totuus ♥

P.S. Tänään kun Miehenmurrikka lähti kaupunkiin kaupoille ja hakemaan Junioria, niin se nauroi, että ihan pelottaa mennä ihmisten ilmoille, kun viikon aikana on eristäytynyt muusta maailmasta! Nauroin vähän enemmän ja sanoin, että arvaappas mitä se on kun eristäytyy melkein kahdeksaksi kuukaudeksi...  Sitähän se minulla on, kun käpsehdin täällä ihan vaan oman itseni seurassa... Erakko Ellinä ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 25.2.2019
555. juoksupäivä (204 vko alkaa)
- 3369.3 km
- 5km lossitie (32 min)
- ei oikein juoksu kulkenut, vaikka kokeilin walk-run-walk-metodia
- askel painoi ja lihakset olivat hapoilla ihan pienestäkin matkasta
- liukkaalla oli nastapohjalliset, mutta sulalla otin ne pois, vähän tuovat lisää lihashaasteita, ei pidemmille matkoille sopivat lisukkeet
- askel oli hyvä, ryhtikin kohtuullinen, mutta pakarat puuttuivat
- lantiossakaan ei kunnolla pitoa
- +7, ihana aurinko ja kylmä tuuli

keskiviikko 27.2.2019
556. juoksupäivä (204 vko)
- 3374.3 km
- 5 km kylätie (29min)
- liukkaat tiet, nastapohjalliset
- askel suht hyvä, vähän tuntui liukkaan jännitys lihaksissa
- lantion kannatus vähän huono
- pakarat toimivat paremmin
- hengitys+ jaksaminen ei vielä kovin hyviä
- vähän väsy olo
- +2, aurinkoinen kevätilta, vähän kylmä tuuli

perjantai 1.3.2019
557. juoksupäivä (204vko)
- 3380.3 km
- 6 km metsäpolut (45 min)
- liukasta oli maanteillä, mutta metsässä ja moottorikelkkapoluilla oli hyvä ja KIVA juosta
- jalat toimivat hyvin
- askel oli hyvä ja tehokas
- jaksoin juosta koko ajan ja olo tuntui koko matkan todella vahvalta ja hyvältä
- vaihtelu maastossa teki myös mielelle hyvää ja sain vihdoin taas tuntea sitä vapautta siitä, että sai juosta ihan mihin vain
- TOSI KIVA ja henkisesti todella tärkeä juoksu
- omien ajatusten juoksu ♥
- -5, kiva pieni pakkanen, ei liian kylmä, aurinkoinen iltarusko

maanantai 4.3.2019 (tänään)
558. juoksupäivä (205vko alkaa)
- 3387.3 km
- 7km metsätie (45 min)
- hyvä lämmittely (hetkuttelutanssia!)
- jalat jaksoivat hyvin
- ryhti kesti moitteettomasti
- lantion tuen huomasi joskus oikein todellakin vahvana askeleena, ei vielä ihan koko aikaa
- pakarat toimivat paremmin (varsinkin kun sain lantionkin yhteistyöhön)
- kädet mukana ylämäissä
- asento varmaan paras tähän mennessä
- lenkki kevyt viimeiseen kilsaan asti, loppumatka oli sinnittelyä kun väsähdin
- hyvä juoksu ja kiva olo, vaikka olikin vähän kaikkensa antaneen oloinen...
- -5, kylmän kolea keli ja liukasta, ihmeen hyvin nuo nastapohjat kuitenkin kestävät ja pitävät, vaikka vähän jalat kipeiksi tulevatkin eri kohdista