Kevät pälviä ♥

Tänään tuuli todella kovin! Aamusta asti.
     Eilen lämpötilan nousi +7 asteeseen asti ja tuntui, että lumet hävisivät silmissä, mutta tänään taas sulaminen pysähtyi, vaikka pysyttiinkin plus-asteiden puolella. Pajunkissoja on jo pajujen oksilla, että jos hyvin käy, saa virpojat niistä kauniit vitsat ♥
      Tämä on erilainen kevät. Tai siis kaikkihan ne ovat erilaisia, mutta tämä tuntuu jotenkin erilaiselta. Muina vuosina olen ollut jo kovaa vauhtia haravoimassa kaikkia vihreältä näyttäviä aukkoja lumessa ja jäässä, mutta nyt... Tänäänkin astelin vain pälvipaikkojen ohi ja katsoin vain kellertävää nurmea.
        Olin tänään lohduttoman väsynyt.
        Nukuin suhteellisen hyvin, mutta jo aamusta tuntui, että ei olisi jaksanut eväänsä liikauttaa ylösnousemuksen eteen... Kyllä minä syyn tälle väsymykselle tiedän, kun nainen kerran olen, mutta ei se yleensä ihan näin veteläksi ole ennen vienyt.

Olen virkkaillut aamupäivän aina kun odottelen uunin lämpenemistä ja hattu onkin jo päättelyä vaille valmis. Jotenkin tuli vähän sellainen fiilis, että noinkohan se on liian iso, mutta katsotaan sitten kun saaja saa sen päähänsä. Nyt siitä kuitenkin tuli ihan hatun näköinen - toisin kuin siitä edellisestä.
     Ja nyt kun pääsin virkkauksen makuun, virkkaan samalla höyryllä prinsessalle laukun, missä saa pitää timanttejaan ja smaragdejaan ♥ Omasta päästä, joten katsotaan mitä tulee.. varsinkin jos ei ole virkannut yhteen vuosikymmeneen. Voi olla ettei tule edes laukkua ensiyrityksellä!

Eilen kävi ystävä ja hänen puolivuotias poika kylässä.
     Oli mukava nähdä, kun ollaan lapsuudesta asti tunnettu, mutta huomasin kyllä senkin, että jotain on muuttunut lapsen myötä. Minä, lapseton, en osannutkaan ottaa osaa äidillisiin asioihin tai lapsen arkeen. Kyselin niitä kysymyksiä, joita olen tottunut siskoilta kysymään ja kun tuli puhe jostain lapsen kehitysvaiheesta aloitin aina lauseen "isosiskon/pikkusiskon lapsilla ...".
      Vaikka ei haluaisi, niin lapsen saanti muuttaa ystävyyssuhteita. Ehkä jopa siinä määrin, että ystäväpiiri muuttuu täysin ja ne lapsettomat ystävät jäävät vähemmälle. On paljon enemmän samoja asioita joidenkin muiden, myös äitien, kanssa.
       Surullista sinänsä.
       Vaikka tosin ymmärrän kyllä. Lapsen myötä muuttuu myös oma elämä ja ne asiat, joita ennen piti tärkeinä ei ole enää samalla tavalla "tapetilla" kuin joskus. Niiden lapsettomien ystävien elämä ei kuitenkaan ole muuttunut niin paljon ja joskus voi olla että ne kaipaisivat vanhoja ystäviä ihan muutenkin kuin uusina tai tuoreina äiteinä. Onko semmoinen enää edes mahdollista?

Vaikka tänään olin väsyksissä ja uupunut ja olisi tehnyt mieli kömpiä ruuan jälkeen peiton alle ja jäädä siihen, lähdin urhoollisesti ulos ja juoksulenkille. No juoksusta ei voinut puhua, kun ei powerit siihen riittänyt joten en yrittänyt edes sen enempää kuin mikä tuntui hyvältä.
       Menin omaa kehoa kuunnellen.
       Eikös se ole nykyään muotia...
       Oma keho edellä ♥
       Juoksin ja kävelin vuorotellen ja vasen polvikin vähän kiristeli itseään että senkään puoleen en päässyt revittelemään, mutta lenkki oli varsin onnistunut, sillä kun tulin takaisin olo oli parempi, ei kuitenkaan mitenkään täysin uupunut, mutta ei myöskään masiksessa siitä, ettei tullut ihan täysitehoista lenkkiä tehtyä. Juuri sopiva, oli diagnoosini tämän päivän urhoollisesta ulkoilusta.
       Alkoi olla jo suurin piirtein asfalttitie sula. Aivan mahtavaa!
      Oli vähän kummallistakin juosta kuivalla maalla pitkän ajan jälkeen. Asfaltti tuntui kovalta jalan alla kun on juossut lumessa jo monen monta kuukautta. En malta odottaa, että hiekkatiet sulavat ja metsäpolut!
       Ihanaa kun ollaan menossa kohti kevättä!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
566. juoksupäivä (207 vkoa takana)
- 3427.8 km
- 5.4 km uimarantalenkki (45 min)
- kävelyä ja juoksua
- olo oli todella väsynyt ja nuutunut koko päivän enkä olisi millään jaksanut vänkäytyä lenkille, hyvä kuitenkin kun menin. Olo oli paljon parempi sen jälkeen!
- jaloissa oli ihan kivasta jaksamista mutta puhti oli muuten poissa. Ainainen ongelma juuri ennen kuukautisia...
- vasen polven alus vihoitteli, joten senkin puoleen piti välillä heittää kävelylle. Piti painella sitä lenkkipolulla että selvisin kotiin
- ryhti ok
- lantion tukea yritin tavoittaa miniaskelilla
- vauhti hyvä ja fiilikseen juuri sopiva, sillä lenkin jälkeen oli kaikesta hyvä mieli
- kuivat tiet! BONUSTA!
- +2, tuulinen ja vähän kylmä keli, teki kävely osioista vähän kylmiä, kun hiki ehti kuivua iholle...
- kiva kun jaksoin mennä! Teki hyvää!