Supervoimia

Tässä työmuodossa, jota olen "harrastanut" kohta pienen ikuisuuden, vapaasta täytyy maksaa kova hinta. Tässä tapauksessa hinta on työtä ei rahaa. Viime viikolla maksoin tuota hintaa viikonlopun työvuorolla ja vielä tällä viikolla teen täyden viikon. Viikonloppu veti minusta jo kaiken energisimmän nesteen, joten en tiedä todellakaan millä elämän eliksiirillä minä tämän viikon läpi rämmin...
      Loppuviikosta Miehenmurrikka toi minulle vähän mansikoita pakastettaviksi ja voi kun ne olivatkin hyviä. Oikein makoisia! Ja ihme kyllä niistä jokunen jäi pakkaseenkin...

Tällä viikolla pitäisi tämän torpan alle siunaantua mini-ihmisiä siskon lapsien muodossa, mutta en tiedä enää niiden aikataulua, kun se tuntuu muuttuvan yhtä nopeasti kuin nämä kelit tänä kesänä! Kesälomalaiset tulevat lomailemaan!
      Niillä sentään on semmoista lomaa, mistä maksetaan ihan palkkaakin eikä niitä tarvitse tehdä valmiiksi... pienen pientä katkeruutta havaittavissa äänen vibraatoissa...
     Sain tänään postia - itseltäni ♥
     Lähettämäni muumi-kortit saapuivat tänään postissa ja oli mukavaa saada postia, vaikka lähettäjänä olikin ihan tuttu tyyppi. Pitäisi saada taas kirjeitä aikaiseksi, että saisi olla vuorostaan kirjeen saaja eikä kirjoittaja!

Minulla oli tänään suunnitelmissa, että heti kun pääsen töistä vapaaksi syöksyn kotiin nurmen kimppuun. Se oli sateiden ja loman aikana virahtanut ahdistavaan mittaan jo! Tänään sen sain sitten ajetuksi, vaikka siihen 3,5 tuntia menikin... plus työnnettävän leikkurin viimeistelyt päälle.
         Ei tarvinnut kamalasti miettiä, mitä iltasella tekisi, kun sitä iltaa ei kamalasti jäänyt!
         Loppuviikosta jossain vaiheessa pitää vielä vähän pihahommiin päin kallistaa katsantoa, sillä kasvimaa kaipaa jälleen hellää huolenpitoani ♥ Kitkeminen ja harvennus tällä kertaa.

Naapurit polttivat koko illan roskia tuolla metsän laidassa (??) ja käry kävi pihalle päin jatkuvasti kun ajoin heinää. Päätä särkenyt puolet illasta... En tiedä millaisen savumerkin laittaisi takaisin!
       Tänään mietin, kun töissä taas asiat pullistelivat ehkä suuremmiksi kuin olisi pitänyt, kun erehdyin kysymään ja aloittamaan puheet ihan viattomasti epäselvistä asioista, että miten minä onnistun aina joutumaan tämmöiseen "ristituleen" työmaalla? Ajaudunko näihin tilanteisiin oman käytökseni ja luonteeni takia, vai tuleeko nämä tilanteet syliin vailla sen suurempaa vaikutusta asioihin? Olisi hauska tietää, sillä kohta alan epäillä, että ehkä minusta oikeasti olisi ennemmin yrittäjäksi kuin tötä tekemään muulle taholle! Ehken saisi itseni kanssa ristiriitoja aikaiseksi...
       Pitäisi vaan palata aina niihin elämän yksinkertaisimpiin onnea tuoviin asioihin ja jättää nämä muut sähläykset vähemmiksi... Rakkauteen, Miehenmurrikkaan ja siihen elämään mikä meillä on ♥ Se kuitenkin on se ainut asia, mikä minut saa loistamaan kuin Pohjantähti pimeydessä ja antaa ihan ylimaallisia supervoimia ♥ En minä tästäkään kesästä olisi selvinnyt ilman sitä tukea ja turvaa, jonka oman murun kainalo on tuonut ( ja tuo!).
         Kun jotakin kaipaa tarpeeksi kauan, odottaa niin pitkään, ettei enää toistamiseen moista jaksaisi ja rakastaa silloinkin kun ei enää näe tietä siihen, että koskaan saisi vastarakkautta - kun tekee kaiken sen, osaa arvostaa sitten sitä onnea, rakkautta, iloa, naurua ja lähellä oloa, kun sen vihdoin saa! ♥
        Ja minä osaan ♥
        Ja arvostan ♥

P.S. Kävin perjantaina ja sunnuntaina taas lenkkeilemässä pienen juoksu-loman jälkeen. Aloitin perjantaina vähän turhan rajusti ja kipeytin oikean sääriluun pään... Sunnuntaina sitten vähän hommaa kuntouttelin iisimmällä lenkillä. Ei tämän ikäinen juoksija vieläkään tajua sitä, että tauon tai loman jälkeen lenkille ei lähdetä samalla tavalla kuin ENNEN lomaa!
        Puhhuijaa!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 6.7.2018
484. juoksupäivä (177 vko)
- 2977.6 km
- 4.7 km kaupunkiin päin (25 min)
- vähän rajusti tuli aloitettua ja vielä asfaltilla... sääri tuli kipeäksi ihan ylälaidasta
- muuten tuntui että kintut ja kroppa muisti miten juostaa, vaikkakin vauhti tai tekniikka ei ihan sattunutkaan kohdillen vammankin takia osaltaan
- ryhtilihaksetkin kaipaavat jo pientä ryhtiliikettä, eli treeniä lisää!
- +17, aurinkoinen ja kiva keli juosta

sunnuntai 8.7.2018
485. juoksupäivä (177 vko)
- 2981.6 km
- 4 km metsätien mini (27 min)
- juoksu-kävelyä
- juoksin vain aina sen verran, mitä jalka antoi ilman koskemista mennä ja sitten kävelin taas vähän aikaa, totutin jalan iskutukseen pikkuhiljaa, siis siihen mitä olisi pitänyt tehdä ihan alkuunsa jo perjantaina.... HÖLMÖ OLEN!
- kroppa toimi muuten hyvin ja mieli alkaa halajata pidemmille pätkille väsähtämään, se on hyvä merkki!
- lihaksille vaan pitää alkaa tehdä kuntokuuria!
- +15, vähän kolea mutta kiva juoksukeli, kamalasti itikoita ja paarmoja. Heti kun pysähti löysivät minut!