Akkua jäljellä 22 %... ladattava pian.

Helteinen päivä jälleen ja lisää luvassa ♥
      En ymmärrä keskusteluja, jotka käydään siitä, että hellettä jo liikaa ollut tänä kesänä? Suomessa ei ole koskaan liikaa hellettä. Nytkin on mennyt monta vuotta, että ei ole ollut kunnon kesää ja sitten kun sitä on, niin johan tulee siitäkin sanomista.
       En jaksa ymmärtää.
       Nauttikaa ihmiset enemmän ja valittakaa vähemmän!
       Lasketaan työmaalla päiviä viikonloppuun ja meidän valtakautemme loppuun. On ollut aikamoinen rutistus tämä kesälomatuurailu... En olisi ihan tämmöistä arvannut. Mutta selvitty on siitäkin, ainakin viisaampina siitä, mitä EI PIDÄ ENÄÄ TAPAHTUA!
      Kotona huomasin, että ei energiaa oikein riittänyt enää muksujen viihdyttämiseen. Onneksi vaari vei Poitsun ajamaan traktorilla ja kun Tytsä pelkäsi konetta, istuttiin me katsomassa Yle Areenasta satuja. Melkein nousi pala kurkkuun ja tuli tippa silmäkulmaan, kun katseli lasten ja vanhempien kohtaamista. Lapsilla oli ollut ikävä, mutta niin oli ollut selvästi äidilläkin ♥ Voi sitä halien määrää, mutta kun äiti kysyi Tyttäreltään, että onko mummon ja vaarin luona ollut kivaa, niin vastaus tuli kuin tykin suusta: on! ♥
       Hyvä niin!

Hellepäivän ilta ♥

Miehenmurrikan kanssa juteltiin iltasella ja siinä jutellessa tuli idea, että he lähtisivätkin Juniorin kanssa vielä yöuinnille. Miehenmurrikalla kun oli vielä talviturkki päällään (!!). Pian tuli puhelimeen kuvan kera viesti, että uimassa olivat ♥ Nyt on sitten karvaton kulta tällä emännällä ♥
     Kävin tänään iltalenkillä helteisestä kelistä huolimatta.
     Pitkästä aikaan juokseminen tuntui riemukkaalta ja mukavalta - kinttu oli vähän kipeä vieläkin, mutta ei enää niin pahasti ja fiilistä menohaluihin olisi ollut enemmänkin! Olen jo pitemmän aikaa ajatellut, että voisi ryhtyä harrastamaan Triathlonia. Tänään tein duatholonin, kun kävin juoksun jälkeen uimassa ♥
       Vedessä oli jo vähän viherlevää, kun selvästi vesikin oli lämmennyt, mutta polskin silti. Tuskin hipiä siitä enää on moksiskaan kun kaiken päivää pöllyssä rähmellän! Ja mukavaa oli! Ihanaa suorastaan.
      Lapset ja heidän vanhempansa meuhkasivat suihkussa, joten minä hipsin suosiolla saunaan ja pesin itseni kylmällä vedellä. Ei siellä ollut vettä lämpeemässä eikä saunaa, mutta kelpasi tuo vesikin... Karaistaa!

Hiljaisuus laskeutui tähänkin torppaan ja tämäkin arjen sankari painuu kohta petiin. Ikkunan alla kujertaa jokin outo lintu, ihan kuin olisi undulaatti tai muu eksoottinen papukaija tullut jo tälle leveyspiirille ♥ Ei ihme, näillä helteillä!
        Olo on jotenkin tyyni ja rauhallinen, voisi kai tätä uskaliaat kutsua jopa onneksi. Huomisen päivän kun jaksaa ahertaa vielä, niin sitten olisi yksi lomapäivä välissä... Tekee niin hyvää ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
487. juoksupäivä (178 vko)
- 2989.8 km
- 4.2 km metsätie mini (27 min)
- kuntoutuslenkki vielä kun jalka on edelleen vähän omituinen
- nyt kuitenkin juoksu löytyi ihan toisella tavalla, en tiedä johtuiko siitä sitten varpaankynsien leikkuu vai mikä..
- askellus sujui, tuntui tutulta ja lennokkaalta
- hengitys rahisi, mutta ihan ok, oli niin kuivaa ja lämmin
- ryhti kesti, vaikka keskivartalossa olisi sanomista - EDELLEEN!
- ja juoksu TUNTUI hyvältä! Se on aina semmoinen fiilis, joka tuo hymyn huulille ja jalkoihin powereita. Tauko tekee mielelle hyvää ja muistaa taas innostua juoksusta eri tavalla
- +25, helteinen ilta ja täynnä paarmoja!