Kaikkien janoisten sankari

Alan kutsua näitä keskellä viikkoa olevia vapaita Omituisiksi Vapaapäiviksi, sillä sen verran omituiselta tänään tuntui olla vapaalla... keskellä viikkoa. Ihan kivaa, mutta omituista ♥
     Aamupäivästä ruokin jälleen pihapiirini paarmat hyvillä reisilihoillani, sillä ajettiin viinimarjapuskien väleistä ruoho äidin ja isän avustamina (= nostelivat oksia, joissa marjat roikkuivat etten runtelisi niitä). Tuli hiki ja sen mukana sitten ötökät huomasivat, että täältähän saa helppoa suolalihaa! Nam nam!
      Oli vähän namnam-olo sen urakan jälkeen, vaikka muulloin ei moinen ajo olisi ollut homma eikä mikään. Helle tekee tavanomaisetkin työt urakoiksi! Nyt kuitenkin on puskien alustat ja välit suhteellisen siistit niin on mukavampi sitten parin viikon päästä niitä ruveta keräilemään!
       Ruohonleikkaaja pulahti työn jälkeen veden helmaan - ansaitusti!
       Kokeilin vanhoja uikkareita, joita äiti oli löytänyt kaappinsa kätköistä. Olen minä ehkä vähän niistä kasvanut ulos...

Minua säälitti tänään pienet linnut, jotka poukkoilivat pihalla kamalassa kuumuudessa. Tein niille juoma/kylpyaseman kivikkoon kun siinä tykkäävät pomppia, mutta ei siinä vielä kukaan ole räpiköinyt! Ei tarvitsisi kuin yhden viisaan joka huomaisi sen...
      Gary Grandi, hyvää päivää, kaikkien janoisten sankari! ♥
      Iltasella kävin vielä uudelleen uimassa. Sormien väliin alkaa kasvaa räpylänahkaa ja kaulan molemmille puolille kiduksen alut. Kohta pitää ruveta väistelemään kalalokkeja!

P.S. Omituisen Vapaapäivän kruunasi Annilta tullut kirje ♥ Mikä ihanuus! Kirjoitin itse puolestaan tänään kirjeen Aikulle ja huomasin, että minulla on niitä molempia mussukoita aikamoinen ikävä... ♥