Tänään, kuuman ja tukalan työpäivän jälkeen käännyin pihatielle ja näin heti, että kasvimaalla on käyty siistimässä sipuli- ja kurkkurivit. Äiti ja isä olivat ahkeroineet kuumasta päivästä huolimatta ♥ Olin niin iloinen, sillä olin ajatellut, että tänään pitäisi kitkeä sipuli ennen kuin rikkaruohot hauduttavat sipulit maahan mätänemään. Nyt ei tarvinnut kuin vähän kuokkaa näyttää!
En valita. En ainakaan yritä valittaa. Toki töissä on työnteko kuin hidastetussa filmissä tai pysäytetyssä kuvassa jopa joskus, mutta muuten olen kyllä yrittänyt nauttia, nauttia ja nauttia. Tämä tällainen on aka harvnaista Suomen kesää! Olen yrittänyt nähdä vähän kuin "helteen taakse". Jos unohtaa hetkeksi sen, että ei pääse harrastamaan samalla tavalla kuin viileämmällä, ettei jaksa ihan samalla tavalla kuin viileämmällä ja nukkuu vähän huonommin kuin viileämmällä, niin muuten tämä helleaalto on aika mahtavaa ♥
Tänään kyllä kävin juoksua kokeilemassa. Muutaman kilsan verran vain tosin, mutta totesin, että sekin oli ihan riittävästi tauon ja helteen kanssa. Kärpäset ja paarmat olisivat viihtyneet seurassani pidempäänkin. Miten ihmeessä ne löytävät metsikön keskeltä minut juoksemassa?!? Olisihan siellä niitä hirviäkin!
 |
| Minun samettikukkani ovat jätti-lajiketta... öhöm... luulevat olevansa jotakin muuta... juurikkaita kenties? |
Hullua pitää tämmöinen keskellä viikkoa oleva vapaapäivä, mutta tällä hetkellä olen TODELLA onnellinen, että se on huomenna. Jotain viikonlopun vapaapäiviä nämä tämmöiset, kun ensi viikonloppuna olen kuitenkin töissä! Ei valittamista.
Miehenmurrikan ensimmäinen viikko on sujunut hyvin - olosuhteisiin nähden. Öisin on vain kuulemma huono nukkua, kun kämpän lämpötila hipoo +32... ja mies on itsekin lämmin kuin uunin kylki! Työmaalla on sama meno kuin mitä siellä nyt on ollut, mutta ehkä suurin helpotus on Miehenmurrikan asenne, joka on parina viime vuonna onneksi muuttunut enemmän sellaiseksi stressivapaammaksi. Hyvä niin. Stressiä siellä kuitenkin saisi sietää, jos siihen leikkii rupeaisi.
 |
| Porkkanakin on pysynyt hengissä ♥ |
Miehenmurrikka sanoi tänään, kun puhuttiin puhelimessa, että minun entisessä työmaalla on siistiä ja naiset hoitavat sitä hyvin. Olin iloinen, tottakai, että siellä tullaan toimeen ja työt sujuvat. Aikku kuitenkin jäi sinne meidän Annin kanssa lähdettyä ja mitään en niin toivonut kuin että se saisi sinne hyvät tyypit työkavereiksi.
Mutta.
Vaikka olen nauttinut suuresti siitä, ettei kamalasti ole mitään päätösvaltaa tai sen mukana tuomaa vastuuta töistä, niin minulla on vähän ikävä sitä että saisi tehdä hautausmaasta minunlaiseni. Minunnäköiseni. Siistin ja kauniin kaikkine mausteineen. Sitä sain toteuttaa edellisessä työpaikassani ja työmaa oli minun (ja minun tiimini) luomus! Kaikessa kauneudessaan ja siisteydessään.
Nyt minun pitää sietää sellaisia pieniä juttuja hautausmaalla, jotka ovat mielestäni epäsiistejä ja joiden kanssa voisi tehdä enemmän töitä. En kaipaa sitä vastuun tuomaa stressiä tai paineita, en todellakaan, mutta kaipaan sitä vapautta tehdä omanlaisia valintoja, omanlaisia hoitotoimenpiteitä ja tehdä hautausmaasta sellainen kuin vain mihin minä pystyn...
Huokaus...
Minun pitäisi oppia irtautumaan näistä työkuvioista ja laittaa se siistimistarmo omaan pihaan. Työ on työtä, vaikka missä sitä tekisi ja se mikä OIKEASTI tuo hyvän olon ja hyvän mielen, on oma piha, kasvimaa ja koti ♥
Ja veden kanto jatkuu!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
488. juoksupäivä (179 vko)
- 2992.1 km
- 2.3km metsätie (15 min)
- ensimmäinen juoksu puoleentoista viikkoon ja helle juoksu
- helteinen keli vei veronsa, selvästi ja jalat vaikka jaksoivatkin, olivat aika pökkelönä
- kävin vähän samaan kohtaan kuin viimeksikin, tuohon säären etuosan yläosaan, mutta nyt en ainakaan rasita sitä liikaa alkuunsa
- hengitys vähän puuskutti
- ja ryhtikin vähän hakusessa, samoin askelmerkit ja oikeastaan koko juoksu!
- oli kuitenkin virkistävää käydä kokeilemassa, että jaloista on vielä johonkin
- +28, helteinen ja aurinkoinen keli, ei tuulen virettäkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti