Kesälomareissu Turkuun 30.6 - 3.7.2018

30.6. Ristiäiset ja saapuminen Turun maaperälle

Vaikka olin pakannut "hyvissä ajoin" edellisenä päivänä, tuli lähtöpäivän aamu vähän yllötyksenä kuitenkin. Piti vielä änkeä viimeisiä kolttuja mukaan ennen kuin lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä ja pikkusiskon pojan ristiäisiä.
     Oltiin muka ajoissa, mutta silti meidän piti pienen ruokatauon jälkeen ajaa aikaa vastaan että ehdittiin sovittuun aikaan perille. Onneksi pienellä päivänsankarillakin oli vielä ruokailu ennen juhlaa, joten ei tultu ihan viimetingassa...
    Poika sai hyvän nimen ja lapsen isän puhe sai kaikki läsnäolevat naiset (ja varmasti jonkun miehistäkin) itkemään. Niin rehellinen, avoin ja rakastava puhe siitä, ettei aina lapsen hankinta ole niin helppoa, ja että lapsen saaminen on lahja ♥
     Neljän maissa päästiin irtautumaan juhlinnasta ja kääntämään auton keulaa kohti Turkua. Ihmeen nopeasti pari tuntia meni, vaikka odotus olikin suuri siitä, että päästäisiin oikaisemaan jalat hotellihuoneeseen. Ajeltiin tunneleiden läpi ja naureskeltiin, että Daylight-paniikki tunnelissa-leffaa ei ainakaan pidä katsoa ennen tämmöistä tunneleiden sarjaa!

Vaikka en oikein tule toimeen Miehenmurrikan navigaattorin kanssa, niin ainakin se sai meidät perille asti. Ruissalo Spa Kylpylä otti meidät vastaan aurinkoisen lämpöisessä kelissä ja huone oli tavanomainen ilman suurempia hienouksia, mutta ikkunasta näkyi meri ♥
      Kun oltiin saatu kamppeet leviteltyä ja käyty taloksi, ei jaksettu enää ajatella lähteä Turun keskustaan ruuan perässä vaan lompsittiin hotellin Merisali-ravintolaan ja napsittiin iltaruoka sieltä. Päästiin sitten nopeasti nukkumaan täysien vatsojen kanssa.
      Loma voi alkaa ♥

1.7.2018 Kulttuurinen pläjäys

Ilma suosi heti aamusta, kun hyvin rauhallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen päästiin liikenteeseen. Hotellin aamupala oli jälleen elämys, kun kotona yleensä aamupala koostuu vain muutamasta aineksesta. Nyt sai taas kerätä lautaselleen hyvän määrän erilaisia herkkuja!

Näkymä hotellin rannasta

Ensin ajettiin Turun linnalle ja se on ainakin nähtävyys, jota ei voi olla huomaamatta. Iso kivinen linna jökötti vahvana paikallaan ja piti vähän kierrellä että löydettiin linnasta reikä, mistä päästiin sisälle.

Linnaan olisi saanut kai opastetun kierroksenkin, mutta mentiin ihan omia teitämme. Toki välillä opastettu retkikunta tuli linnan osissa vastaan ja muutama sana kuultiin linnan historiastakin, mutta noin suurimmaksi osaksi käveltiin omaa tahtia.
      Portaita oli paljon, käytävät kapeita ja portaikot samoin. Minua vähän hirvitti se, miten jyrkkiä kiviportaita siellä oli. Miten ihmeessä kaikki hameelliset ovat selvinneet niistä kaikenmoisilla kipkap-kengillään!

Kivilinna oli vähän kolkko, mutta sitten muutamissa saleissa oli jotenkin viehättävä tunnelma, melkein lämmin. Kuninkaan salin ihanat pylväiköt ja samaisen herran ruokailutila, jossa oli tilaa melkein 200 vieraalle. Kyllä kelpasi vieraita kestitä!
      Miehenmurrikka sai kirkko-kierroksesta jalat kipeiksi kaikkien portaiden ja kävelyiden jälkeen ja minä olin kiitollinen puolestani siitä, ettei enää tarvitse linnoissa asua. Matkailu avartaa ja antaa vähän perspektiiviä!
       Seuraavaksi kierreltiin Tuomikirkon ympäristössä melkein vartti tunti ennen kuin saatiin auto parkkiin. Kaikille muillekin oli tullut mieleen, että voisi käydä tänään Tuomiokirkossa turistikierroksella.

Turussa oli muutenkin meneillään joku keskiaikainen esitys, kun joka puolella näkyi puettuja ritareita ja ties mitä piispoja. Hevosiakin oli autollinen tuotu ihan Tuomiokirkon läheisyyteen. Onneksi kirkossa oli hiljaista, vaikka jumalanpalvelus olikin meneillään. Kaunis, korkea ja akustiikaltaan mahtava kirkkosali.

Hautausmaakin nähtiin, mutta Miehenmuru sanoi, ettei halua mennä käymään siellä. Ehkä parempi niin. Lomalle lähdettiin, että päästäisiin eroon kaikesta arjesta ja ehkä hautausmaa olisi tuonut sen arjen taas vähän liian lähelle... Tyydyttiin siis vain Tuomiokirkon tunnelmaan.

Kulttuuripäivän seuraava kohde oli vähän ajateltu Miehenmurrikan tähtitieteellistä luonnetta, kun vein meidät Vartiovuoren Tähtitornille. Sinne ei kuitenkaan päässyt, joten keikka oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Kierrettiin torni vain alapuolelta, sillä ovea, josta olisi päässyt tornin sisään tai edes kurkistamaan millaista siellä on, ei löydetty...

Onneksi samoilla kulmilla oli Luostarinmäen Käsityöläismuseo, johon puolestaan taas päästiin. Alue oli viimeinen täydellisesti puusta rakennettu asuinalue, joka selviytyi Turun palosta. Idyllinen ja ihanasti toteutettu alue. Näyttelijät toimivat museoalueella erilaisissa toimissa: kirjanpainajina, kutojina, ompelijattarina... Roolihahmo oli omaksuttu vaatteita myöten.
      Eniten ihastelin sitä tapaa, millä talot oli tehty. Ihanat sisäpihat veivät kahteen tai kolmeen erilliseen taloon ja sisäportti vei sitten sisäpihoilta isommille kaduille.

Aikaa meni kierrellessä sen verran, että kaikki tälle päivälle suunnittelemat kohteet eivät ihan mahtuneet kartalle, mutta siirtelin niitä sitten tuonnemmaksi.
         Rannassa, Aurajoen tuntumassa, käytiin sitten ihastelemassa vielä Suomen Joutsenta. Vieressä olisi ollut Merimuseokin, mutta mielenkiinto ei riittänyt tänään enää sinne asti kaiken historiallisen ja museollisen elämyspäivän jälkeen!

2.7.2018 Luontoa ja eläimiä

Eilinen aurinkoinen päivä oli pelkkä muisto, kun herättiin aamupalalle. Pilviä ja vähän semmoista sateen odotusta oli luvassa tälle päivälle...
       Meillä oli tämän päivän ohjelmassa ensimmäisenä käynti pienellä eläinpihalla, Mustikkatassussa. Oltiin siellä vähän ajoissa ja hoitajat olivat vasta ruokkimassa ja siivoamassa häkkejä, kun iskeydyttiin pienellä pihalle autolla. Omistaja kertoi mitä eläimiä missäkin oli sitten saatiin kierrellä vapaasti häkiltä häkille. Mikä pieni taivas! Eläimiä oli kanoista kenguruihin ja lampaista pupuihin ja chinchilloihin! ♥

Pienintä, mustaa lammasta kutsuttiin Pekaksi. Kuulemma virallisesti se oli Musta Pekka, mutta joku voisi kuulemma pahoittaa mielensä nimestä...

Lampaat olivat kovaäänisemmin sitä mieltä, että ruokaa olisi pitänyt olla jo! Minilampaat antoivat silittää pehmeää villaista turkkia, mutta muuten piti pitää näpit erossa elukoista, sillä suurimmaksi osaksi ne olivat häkeissä käsien ulottumattomissa.

Kengut tuntuivat olevan vähän suivaantuneita kylmästä kelistä. Ainakin katse kertoi, että v-käyrä olisi ollut nousussa...

Hattara-pupu oli sitä mieltä, että aitaus oli parempi seinän toisella puolella...

Miehenmurrikka sai minut juuri ja juuri pois eläinpihalta ilman, ettei autossa olisi ollut ainakin lampaita ja pupuja! Autossa vähän harmissani sanoin, että kaikkeen minäkin Miehen raahaan. Jonkun muun naisen kanssa Miehenmuru olisi varmasti tehnyt enemmän "asiallisen" matkan Turkuun, katsellut nähtävyyksiä ja istunut kesäisillä teransseilla. Minun kanssani Miehenmuru joutui eläinpihalle ja kansallispuistojen polkuja astelemaan.
         Kurjenrahkan kansallispuisto oli nimittäin seuraavaksi listalla ja sinne löydettiinkin ihan kohtuullisen nopeasti ja helposti. Kierrettiin 2.7km lenkki ja kun lenkki pysähtyi seuraavaan levähdyspaikkaan eikä jatkunut takaisin, piti meidän mennä sama reitti sitten takaisin lähtöpisteeseen. Meidän reitti, joka johti Rantapihan levähdyspaikkaan, oli oikeastaan vain eripituisia pitkospuita. Melko suopitoista maastoa siis...
        Ja Miehen eilisestä linnakierrokselta jo valmiiksi kipeät jalat saivat vähän lisäboostia...

Iltasella kierreltiin sitten vähän uimarantoja hotellin läheisyydessä ja ostettiin samalla vähän iltapalaa hotellille. Meressä ei tullut uitua, mutta kylpylän puolella polskittiin parina iltana. Turun vesi oli vihertävää ja aika sameaa, kun on tottunut näiden kulmien kirkkaisiin vesiin...
        Rannat olivat muuten todella hyvin hoidettuja ja siistejä saunoineen ja laitureineen päivineen.

3.7.2018 Muumeja, Muumeja ja Hovimäen kartano

Aamulla oli jo vähän reissuväsymystä ilmassa. Sen verran koti-ihminen olen, että tämmöinen neljän päivän matka on ihan hyvä ja kohtuullinen. En tiedä jaksaisinko enempää ollakaan reissun päällä. Aurinko tai lämmin keli ei hellinyt tänäänkään, vaan melkein sateeseen jouduttiin lähtemään, kun kirjauduttiin aamusella ulos hotellista.
       Suunnistettiin tänään Naantaliin, Muumimaailmaan.
       Ei tarvinnut kuin seurata lapsikatraita, jotka menivät Naantalin rantaa kohti niin löysi perille. Oltiin hieman iäkkäitä verrattuna siihen ikähaarukkaan, jonka takia puisto oli tehty, mutta samalla tavalla minäkin olen kasvanut Muumien kanssa kuin nuo pienemmätkin ♥
        Tuttuja paikkoja bongasin heti ja tietysti tuttuja hahmoja. Syliin en mennyt enkä muutenkaan tupannut muumien luokse, kun lapset sinne jonottivat mammaa ja pappaa halaamaan. Minä tyydyin ottamaan vain kuvia ja hymyilemaan lapsuuden sankareilleni ♥

Noidan mökillä noiduttiin yhdessä lapsien kanssa sadetta. Ajattelin, että eipä sitä olisi tarvinnut noitua, sillä sadepilvet roikkuivat jo aika alhaalla, mutta noita oli toista mieltä. Kuten loitsussa sanottiin, sade turmeli pian Muumien turkit...

 Niin...
       Ja mentiin Miehenmurrikan kanssa kihloihinkin Muumilaaksossa, Nuuskamuikkusen sillalla. Sormukset oltiin ostettu sunnuntaina ja ajateltiin, että onpa sitten mahdollisille tuleville lapsille hyvä tarina siitä, missä ollaan kihloja vaihdettu ♥

Ennen kotimatkaa piipahdettiin vielä Brinkhallin Kartanolla. Se oli kulissina takavuosien tv-sarjassa olleelle Hovimäen kartanolle ja minä olen tunnettu siitä, että käyn näissä "tv:stä tutuissa"-kohteissa reissuilla...
      Tuntuihan se kummaliselta astella kartanon pihassa, jonka oli nähnyt tv-sarjassa, vaikka kartanolla olikin ihan oma historiansa ja Hovimäki sarja oli vain pienen pieni osa sitä, mitä kartanossa on tapahtunut vuosien ja vuosisatojen aikana.
      Erikoista silti...

 Mentiin opaskierrokselle, joka kulki päätalon sisällä ja opas kertoi kartanon historiasta. Oltiin vain ainoita, jotka eivät olleet maksaneet kierroksesta. Kuitattiin velkamme tosin HETI kierroksen jälkeen, mutta varsinkin Miehenmurrikan omatunto soimasi koko kierroksen ajan...

 

 Heti kun päästiin autoon, alkoi sataa.
        Edessä oli yli viiden tunnin ajomatka kotiin ja täytyy kyllä sanoa, että ihan kiva, että se oli jo kotimatka. Minulla oli jo niin ikävä omia rutiineja ja omaa arkea, että oli ihan kiva päästä pois jo maailmalta.

*****

      
Loma tuntui pitkältä, joten se ajoi asiansa arjesta irtaantumisessa. Nähtiin ja koettiin kaikkea mukavaa ja erikoista ja nautittiin toistemme seurasta ihan sataprosenttisesti! Oli kuitenkin kiva kun kahdeksan jälkeen illalla auto kurvasi tutulle pihatielle, näin taas kasvimaan, pihamaan ja oman kodin ♥
        Ainakin minun kohdallani matkailu ja reissaaminen tuo vain selvemmin esille sen, että miten hyvä kotona on. Hyvä kun siitä aina välillä muistuttavat nämä reissut, muuten voisi pitää kaikkea tätä tuttua jotenkin itsestäänselvyytenä. Nautin suunnattomasti omasta sängystä (ja tyynystä), omasta saunasta, omasta rauhasta ja kaikesta tutusta. En kaivannut enää edes sitä monivaiheista aamupalaa vaan olin täysin tyytyväinen ruisleipään, jonka tänä aamuna tein.
        Tänään minulla oli vielä vapaapäivä ja ihan hyvä, kun olikin, sillä kaipasin vähän sellaista hengittelyä ennen huomista arjen alkua. Käytiin rannassa ja uimassa ja saunassa.
         Oltiin ihan vain kotona ♥

P.S. Sain tänään jo kortin, jonka lähetin Turusta itselleni. Aika nopeasti tuli ja tiedän, aika säälittävää laittaa itselleen postia. Pahemmaksi vain menee, sillä laitoin Muumimaailmasta KAKSI korttia itselleni, sillä sinne jätettyyn postikorttiin tulee ihan erikoinen leima! Että silleen!