Ja ihan ajoissa tulikin. Odottelin tänään kappelilla uurnan laskuun omaisia ja väsytti vietävästi - ihan kaikki. Loppujen lopuksi sitten omaisetkin olivat jotenkin niin koppavia, että olin ihan tyytyväinen kun pääsin kotiin.
Tai olin niin kauan kuin olin.
Ensimmäinen asia, jonka kotiin tullessani näin, oli tiskipöytä TÄYNNÄ tiskejä ja tiskikone tyhjentämättä. Siskon mies makasi MINUN riippumatossa ja luki ja tupa oli kuin hävityksen jälkeen. Kaikki oli vain jätetty sinne minne mahtui.
Olisi tehnyt mieli itkeä, mutta eipä olisi tainnut hirveästi auttaa, joten vaihdoin työvaatteet ja tein ruuan uuniin ennen kuin ryhdyin raivaamaan tiskipöytää, tyhjentämään tiskikonetta ja lataamaan sinne uusia tiskejä, korjaamaan tuvasta ja pöydiltä ja sohvilta kaikkea sitä kamaa, mitä sinne oli päivän aikana kulkeutunut... Ei mikään hyvä yhdistelmä, kun on lopen väsyksissä eikä vähäistäkään sietorajaa millekään ylimääräiselle.
Suututti.
Lievä ilmaus.
Söin ja menin nyhtämään muutaman rikkaruohon kasvimaalta pahemman kiukun syrjäyttämiseksi, mutta se oli niin paahteinen paikka että ei siellä kärsinyt kauaa olla. Yöllä pitänee se kitkeä ja harventaa...
Hellepäivä vie osansa ja tämä neljä viikkoinen rutistus, joka saatiin tänään päätökseen, vie osansa. Nyt ainakin huomenna saa vain olla ja kerätä ja ladata vähän akkuja. Lomalaiset lisääntyvät sunnuntaina, mutta onneksi tässä on ympärillä isänmaata jos alkaa siltä tuntumaan. Terapeuttinen metsä tai mielenterveyttä ylläpitävä mäkitreeni, heh...
Nyt menen vielä yömyöhällä kastelemaan kasvimaani, että ne eivät täysin uuvahda tähän helteeseen. Hyviä öitä, trooppinen maailma ♥
P.S. Minulla oli kimpussani tuhat ja yksi itikkaa kun kastelin kasvimaani aarteita... epäreilua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti