Kevättä kohti, maaliskuu!

Helmikuu heilahti ohitse ja nyt aloitettiin jo maaliskuusta eli minun ajanlaskuni mukaan ensimmäistä kevätkuukautta, HURRAA! ♥
     Jotenkin vaan tuntuu, kun tänään kävin vähän ottamassa maaliskuun alun valokuvia tontin ympäriltä, että olen ottanut samanlaisia kuvia joka kuukausi puolen vuoden ajan! Näitä liukkaita kelejä on ollut varmaan kerran kuukaudessa koko talven, mutta jospa nämä liukkaat olisivat siitä ihanat, että olisivat viimeiset tätä lajia! Plussan puolella kuitenkin ollaan ja reippaasti ja vaikka ihan ei vielä tarjennut ilman rukkasia ottaa valokuvia, niin selvästi on semmoista kevään tuntua ilmassa - ja emännän rintapieluksessa!
      Äsken kävellessäkin katsoin jo kevättöitä ja lista alkaa olla kilometrien mittainen! ♥

Eilen kävin juoksemassa ja matkaa kertyi 6km.
         Ei mitenkään huono juoksu, kun ottaa huomioon, missä kunnossa minun jalka-parkani ovat olleet, mutta ei edelleenkään semmoinen juoksu, että pystyisin sanomaan, että olisin omillani. Jalat väsähtivät ihan liian nopeasti, että se olisi normaalia ja kun puhutaan kuitenkin vain 6km eikä se ole kuin ns. normimatka minulle. Ei pitäisi vielä väsähtää noin!
         Rullaillut olen ja venytellyt ja hieronut ja tehnyt vaikka mitä, että jalat olisivat kunnossa edes sitten kun tiet antavat myöten ja nuo jääkelit olisivat ohi. On nimittäin jaloissa vikaa, mutta on sitä vikaa myös tiepohjassa kun ponnistus jää sellaiseksi huitaisuksi! Energiaa kuluu sekä onnettomiin ponnistuksiin ja siihen, että se epäonnistunut askel ärsyttää sitten jo koko juoksua!
        Tule nyt vaan kevät oikein rytinällä!

Miehenmurrikan kanssa ollaan taas eletty alkuviikko kuin ei muita ihmisia maailmassa olisikaan. Eristäydytty ihan kahdestaan vaan torpan nurkkiin, saunottu, syöty ja nukuttu. Oli kyllä jo sen verran ikäväkin toisen kylkeä ja läheisyyttä, että tämä sopii minulle vallan mainiosti. En haluaisikaan jakaa näitä meidän yhteisiä hetkiä kenenkään kanssa, vaikka naapurit ovatkin kutsuneet käymään ja iltakahville ja juttelemaan. Ei vaan ole oikein ollut semmoinen fiilis, että olisi jaksanut taas jakaantua sosiaaliseksi...
       Alkuviikosta naapurin nuori-isäntä tuli lainaamaan meidän tulostinta, kun niiden oma oli sanonut sopimuksensa irti. Toi tullessaan myös nuorikkonsa ja kun tarjosin niille kahvit heti tulostushomman jälkeen, niin olin tavattoman onnellinen siitä, etten ole enää parikymppinen. Jotenkin niiden parisuhteesta tunki läpi sellainen epävarmuus vähän joka suhteessa, erilaiset elämänmallit ja ajatukset siitä, mihin elämä olisi menossa. Toinen oli tyytyväinen nykyiseen "jämähtäneeseen" elämänmuotoon ja toinen kaipasi suuria ympyröitä ja sellaista kunnianhimoisempaa elämää. Minulle jäi kuuntelijan rooli kun nuoret nahisivat pöydän ääressä eivätkä edes tajunneet että nahisivat. Tuli ikävä omaa Miestä, meidän yhdessäolemista ja vaikka meidänkään suhde ei ole ihan pöytälaudan tasainen ollut ja on mahtunut muutakin kuin naurua ja iloa, niin meidän suhde on jotenkin samalla viivalla. Molemmat ajattelevat elämästä ja parisuhteesta samalla tavalla, ei ole enää niin vaaleanpunaista ajatusta siitä mitä elämä on, osaa jo suhtautua toiseen ihmisenä eikä odota toisen olevan mikään täydellisyyden perikuva.
         Oli nimittäin todella virkistävää kuunnella sellaista nuorta paria, jolla selvästi on vielä paljon edessä päin oppimista toisistaan ja elämästä ja yhdessä olosta. En minäkään mikään mestari ole näissä asioissa, en lähimainkaan, mutta selvästi ikälisät tuovat myös sitä pehmoisempaa ajatusta kaikista noista. Hyväksymistä niin itsensä kuin toisen osalta, mutta myös elämästä ja olemisesta! ♥

Vihdoin viimein muistin napata koivusta muutaman oksan maljakkoon ja katsoa tuleeko niihin hiirenkorvia ollenkaan. Onko meille luvassa kesää tänä vuonna ollenkaan vai mennäänkö tällä, totutulla kaavalla koko vuosi (ei kiitos jos saan sanoa!)?
       Maaliskuussa onkin paljon odotettavaa.
       Kevään lisäksi meillä on edessä päin juhlavuoden matka Kööpenhaminaan koko meidän klaanilla! Toivottavasti Tanskassa olisi jo lämmintä ja keväistä kun sinne mennään, saisi vähän jo päästä kevätfiiliksiin ennen kuin palaa tänne Suomen maalis-loskan keskelle. Odotan reissua erityisesti juuri kevätilmojen puoleen ja tietysti se on oikeastaan ensimmäinen ulkomaanmatka Miehenmörrin kanssa - ei tosiaankaan viimeinen, mutta hyvä aloittaa näistä lähimaastoista niin rohkaistuu sitten joskus vähän pidemmällekin!
        Ja kohta pitäisi laitella sitten jo tulevan kesän viljelyksiä alulle. Siemenet kököttävät vielä kaupassa, mutta kunhan nyt pääsen ja jaksan joku kerta mennä ihan ajatuksen kanssa sinne niin sitten tulee siementäkin. Ainakin kesäkurpitsa ja tomaatti pitää laittaa jo nyt kohta itämään että ehtivät kesäksi ja sitten ajattelin kokeilla jos kasvattaisin muutaman kurkunkin taimeksi avomaalle. Saataisiin kurkkuja vähän nopeammin ja mahdollisesti myös säilöntääkin. Katsotaan nyt, miten onnistun taimikasvatuksessani.
        Nyt vaan aurinkoa taivaalle ja lumet pois!
         Kitosh!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 28.2. 2017
316. juoksupäivä (114 vko alkaa)
- 1989.4 km
- 6km ylämäkilenkki (35 min)
- juoksu sinänsä tuntui ihan hyvältä jaloissa ja muutenkin, mutta jalat väsähtivät kamalan nopeasti
- olisi nyt jo hauska kokeilla sulalla, että johtuuko jalkojen väsähtäminen oikeasti siitä, että on näin liukasta vai siitä ettei niissä ole powereita
- hengityskään ei ole ihan normi vaan vähän raskasta
- askellus vääränlaista liukkaan alustan varomisesta
- jaloissa edelleen kipeitä kohtia joita rullailen
- alavatsalihaksia olen yrittänyt vahvistaa kun tuntuu että lonkan ja lantion seutu on todella huonosti ryhdissä
- +4, pilvinen ja tuulinen keli