Minimatkan mini-jet lag...

Miten hyvä onkaan olla kotona!
       Eilen illalla laitoin äidille viestin heti kun tultiin kotipihaan, että oltiin päästy turvallisesti kotiin ja että oli fantastisen ihanaa olla kotona! Äiti heitti viestillä takaisin, että samat tunnelmat oli sielläkin leirissä ja heti oli otettu suomalaiset nakit esille ♥ Me ei Miehenmörrin kanssa jaksettu kuin vähän napata jugurttia ja kaakaota, piipahdettiin molemmat suomalaisen veden alla suihkussa ja rojahdettiin toistemme kainaloon omaan sänkyyn, oman peiton alle, hiljaisuuden keskelle.
        Tuntui NIIIIIIIN hyvältä olla taas kotona, oman murun kainalossa ja keskellä hiljaisuutta, rauhaa ja tasaista elämää. Minua ei ole todellakaan luotu matkustajaksi vaan olen enemmänkin tämmöinen kotihiiri joka saa jokapäiväisen kicksit ihan vaan arjesta ja sen tasaisuudesta.
        Miehenmurrin piti nousta tänä aamuna töihin ja säälitti hirvittivästi, kun kello soitti vähän ennen kuutta ja Mies mönki peiton alta melko koleaan tupaan. Olisin halunnut pitää sen siinä lämpimässä sylissäni ja antaa nukkua vaan niin pitkälle kuin unta riitti... ♥
         Nousin kymmenen jälkeen ja torppa oli kuin jääkauden jäljiltä!
         Vaikka tuvan puolella oli ollut patteri tahkoamassa lämmintä, oli +20 asteen lämpötila aika kolea isoon tupaan. Laitoin heti uuniin tulet ja takkaan puita. Oli ihana syödä omaa aamupalaa, suomalaista, normaalia ruokaa ja olla vaan aamulla ihan rauhassa.

 Postilaatikkoon oli kertynyt kolmen päivän postit, mutta kaipa naapuri sieltä meidän lehtien seasta vielä omansa oli löytänyt. Pihasta oli vähän lumia sulanut, mutta ihmeen vähän kuitenkin ottaen huomioon, että meni kolme päivää... Ei ihan tultu Suomen kevääseen, mutta jospa se ensi viikonlopuksi tuo vähän kevätlämpöä tännekin.
        Minulla meni päivä ihan vaan toipuessa. Kun olin saanut uunin lämmite, piti käydä kaupassa hakemassa tyhjään jääkaappiin täytettä ja sitten tehdä ruokaa. Pinaattisoppa sai tänään kelvata, sillä energiat ei riittänyt muuhun.

Vähän yritin pihaakin lakaista, mutta olin myöhässä. Ehti jo illan pikkupakkanen purra maahan sen verran, ettei harava enää purrut. Siirtelin kukkapotit jo paikoilleen ja kun ihan vaan kokeilin, että jokohan niiden multa olisi sulaa, että voisi tuoda vaikka kevätkukkia niihin, niin yllätysyllätys, multa oli jo semmoista, että teki mieli upottaa kädet multaan ja ruveta viherpeukaloita hoitamaan kukkaterapialla ♥

Viherpeukalon unelma... multaterapiaa pitkän talven jälkeen. JESSSSS!

Iltasella katsoin sekä Bum tsi Bumin että Tanssii tähtien kanssa- nauhoitukset, että pääsin taas kärryille mitä tasavaltaan kuuluu. Vanhan BumTsiBumin muistaneena uusi tuotos ottaa aikansa ennen kuin siihen tottuu, mutta ehkä vielä.... Annan mahdollisuuden uudelle.
      Miehenmurrikasta en kuullut koko iltana mitään.
      Huolestuinkin jo vähän, mutta ajattelin, että Mies varmasti nukkuu väsymystään pois sekä matkasta että työpäivästä. Toivottavasti saan Murun kiinni huomenna...
     Pikkusisko muisti minua pienellä lisäkulut Kööpenhaminasta-viestillä.. Alan olla lähellä henkilökohtaista konkurssia näiden lisäkulujen kanssa! Saan todellakin odotella seuraavat kymmenen vuotta, että pääsen seuraavaan reissuun - jos edes enää reissuun lähden...

P.S. Isä soitti iltasella ja kysyi kuinka minun toipuminen on tänään mennyt. Äiti huusi taustalta, että "miten hyvää voi suomalainen peruna olla!". Söivät makkarakastiketta ja perunaa niin että napa vinkui!

P.P.S. Viime viikko meni todellakin blogi pimennossa, mutta tässä vähän juoksupäiväkirjaa taas ajantasalle viime viikosta:

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 13.3.
322. juoksupäivä (116 vko)
- 2032,6 km
- 7.2 km kylälenkki (42 min)
- juoksu kulki hyvin eikä pohkeisiinkaan käynyt enää samalla tavalla
- hengitys kulki ja ryhtikin pysyi paremmin
- oli mukava juosta kun alkoi olla jo vähän sulaakin tienpintaa näkyvissä
- ilma oli ihana, sopivan viileä ja aurinkoinen -1
- helpotti väsymystäkin, mitä podin ennen juoksua, kiva juoksu, kiva olo jälkeenpäin!

keskiviikko 15.3.
323. juoksupäivä (116 vko)
- 2037.6 km
- 5 km mini kylälenkki (28 min)
- loskainen ja ärsyttävä keli juosta! Ei onnistunut mikään ja jalat olivat ihan pökissä!
- pohkeet kipeytyivät ja juoksu ei kulkenut yhtään
- jalat painoivat, ryhti ei pysynyt ja hengitys puuskutti.
- huono juoksu ja huono fiilis jälkeenpäin!
- +4, pimeä ja loskainen ja märkä keli