Romahduspiste...

Eilisillalla käytiin ihailemassa kolmea kokkoa lähiseudulla. Muihin ei keretty. Iltaa kohden alkoi kelikin muuttumaan vähän viileämmäksi ja itikat löysivät kaiken sen paljaan ihon, mitä esillä oli. En edes muista milloin viimeksi olisin juhannuskokkoa käynyt katsomassa enkä muistanut, että se tuntui niin mukavalta. Osasyynä oli tietysti se, että kokkoja sai katsella oman Miehen kanssa, kylki kyljessä ja loppuillasta lämpöisessä kainalossa, mutta sitten oli kyllä ihanaa vaan katsella loimuavaa tulta vaaleassa kesäyössä. Kotiin ajelin aamuyöllä ja tuntui ihmeelliseltä, että ympärillä oli niin valoisaa. Olisi tehnyt mieli kömpiä autosta pellon reunaan ja kuunnella ruisrääkän kanssa juhannusyön hiljaisuutta ja heinien huminoita...
        Kyllä kesä on kiva ♥

Tänään olikin sitten semmoinen pieni murtumispiste tai kuten sanottaisiin kansainvälisesti break-point. Koko aamun olin levoton, mikään ei oikein onnistunut kun keskittyminen ei riittänyt. Haahuilin paikasta toiseen, kirjaa en malttanut lukea, riippukeinussa en malttanut lojoksia, päiväkirjaa en malttanut kirjoitella... Ajattelin, että levottomuus oli juoksemattomuutta. 5 päivän loma juoksemisesta on tuntunut kamalana ikävänä lenkille, mutta ajattelin että levottomuus on yksi oire lisää.
        Joten lähdin lenkille.
        Ei sujunut. Ei kulkenut oikein mitenkään. Väkisin yritin juosta lenkkini loppuun, mutta semmoinen matka, mikä normaalisti menisi yhdessä hujauksessa, tuntui siltä, että jalat väsähtivät heti eikä vaan jaksanut juosta. Itketti ja suututti. Olin toivonut, että kulkematon lenkki oli ollut vain loman puutetta ja nyt oli ollut 5päivää lomaa ja silti juoksu ei sujunut...
         Mies "erehtyi" soittamaan juuri silloin kun olin hetkeksi jälleen vaihtanut juoksun kävelyyn ja riehaannuin täysin. Raivosin ja itkin ja kun suojamuuri katosi niin huusin, että kun en ole saanut otetta arjestani moneen kuukauteen, en ehdi mitään, en jaksa mitään ja tuntuu, etten enää edes elä itse omaa elämääni!
          Siinä oikeastaan vasta tajusin huutamisen aikana, että siinähän se minun ongelmani on.
          En elä semmoista arkea, missä minulla olisi valta ja kunnia, vaan elän semmoista arkea, missä juoksen työstä työhön kellon perässä ja aina myöhässä!
          Yhdessä vaiheessa itkettiin Miehen kanssa molemmat, kun se harmistui sitten miun puolesta ja oman käytöksensä vuoksi, vaikka sanoinkin, että minun asianihan se on, jos oma arki ei suju.. Lenkin jälkeen miun piti syödä ennen kuin soitin Miehen Rotjakkeelle uudelleen ja puhuttiin asiasta vähän eri sävyyn.

Tekemätön kukkapenkki...

Mietiskelin niitä asioita, joita elämässäni tällä hetkellä on:

#1.) TYÖ. 8 tuntia päivässä, vastuuta yhdestä kokonaisesta hautausmaasta ja vähän vastuuta sitten toisen hautausmaan töiden oppimisesta. Haasteellista ja jännittävää, mutta älyttömästi olen joutunut tekemään töitä sillä jaksamisen rajalla, että töiden jälkeen olen ollut ihan uuvuksissa ja puhki. En tiedä miten minun pitäisi työtapojani muuttaa, sillä mielestäni nyt jo sysään osaa hommien vastuusta likoille eikä sekään kovin hyvältä tunnu, vaikka "johtaminen" delegointia vaatiikiin. Ei kaikkea tarvitse yksin tehdä, mutta minun se pitää kuitenkin pitää niitä lankoja käsissäni, että viikko sujuu mutkitta.

#2.) KOTITYÖT. Töiden jälkeen hommat alkavat omassa pihassa. Nurmi, kukkapenkit, trimmaus, kasvimaa ja muut juoksevat asiat, mitä ilmestyy (kuten esim. tällä hetkellä ystävän polttarikirja, joka on edelleen tekemättä). Nytkin pihahommat jäivät tällä viikolla tekemättä. Silloin kun olisi ehtiny niin silloin satoi kaatamalla. Ja sitten kun ei satanut, olin Miehen kanssa pitämässä parisuhdetta kasassa...
En tiedä tämänkään asian kohdalla, miten tekisin toisin. En vain osaa miettiä ratkaisua siihen, mistä saisin ajan tehdä pihamaan työt niin, etteivät ne sitten painaisi mieltä silloin kun ollaan Miehen kanssa yhdessä.

#3.) PARISUHDE. Tämä osa on ehkä se vaikein, sillä tämä osa on uusin asia minun elämässäni. En osaa yhdistää muuta elämääni järkevään parisuhteeseen, ettei mikään osa-alue kärsisi. Aina kun tunnen, etten jaksaisi lähteä työpäivän jälkeen Miehen luo niin tulee paha mieli siitä, että laitan Miehen listassa alemmalle kuin oman aikani ja sitten taas toisaalta harmittaa sekin, että en pysty olemaan Miehen kanssa niin iloinen ja oma itseni, kun olen niin väsynyt tai stressaan tekemättömistä töistä. En saa tätä pakettia kasaan oikein millään. Ja yleensä tähän vielä liittyy se, että kun nähdään vasta alkuillasta niin ilta virahtaa melkein aina puoleen yöhön ja minulle jää yöunia arkisin vain nelisen tuntia ja se on minulle ihan liian vähän!

Pientä pohdiskelua on suoritettava lähiviikkoina, että saisin tämän jotenkin suttaantumaan ja oman arkeni jälleen itselleni. Juoksu on hyvä mittari siitä, että kun se sujuu, niin muukin elämä on mallillaan ja sitten kun se ei suju niin jossain mennään metsähallituksen puolelle ja rankasti.

Tekemätön kukkapenkki...

Mies sanoo ymmärtävänsä ja haluavansa tehdä oman osuutensa, mutta välillä se menee kyllä siihen, että sen suhtautuminen minun väsymykseeni saa sen muodon, että "miten sinä nyt niin väsyksissä voit olla?". Meidän arjet eivät vain ole samanlaisia. Sitä herra ei aina ymmärrä. Ja minä rakastan näitä puuhiani ja omaa touhukasta aikaani, jota minulla ei ole tänä kesänä ollut.
        Kävin illalla uimassakin ja huomasin, että kaipaan sitäkin ihan älyttömästi. Illat kun menevät Miehen tykönä niin en pääse edes uimaan niinä iltoina. En tiedä, miten minun olisi tämä asia ryhdyttävä purkamaan, mutta jonkinmoinen rutiini pitää arkeen kuitenkin saada. Ei tästä muuten mitään tule!
         Nytkin kello pomppasi jo huomisen eli tämän päivän puolelle ja minun pitäisi olla jo unten mailla.
          Huokaus.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
226. juoksupäivä
- 1431, 5 km
- 7 km metsätielenkki 49min
- ei tullut juoksusta mitään. Parin kilsan jälkeen piti kävellä välillä ja sitten taas juoksin ja huomasin, ettei jaloissa ollut yhtään voimaa. Loppu matkasta kävelin kilsan ja suututti ja itketti ja teki vaikka mitä
- hengästytti ja vaikka askeleen yritin pitää lyhyenä ei sekään auttanut
- väsytti ja uuvutti
- keli oli todella kuuma +27 ja tuuletonta, ehkä sekin vähän vaikutti