Myrskyssä

Olen ansainnut nyt kunnon yöunet ja kohta aion sellaisille tästä painuakin. Puran ensin vähän päätä tänne "tuuletuskaappiin".
        Tänään ei onneksi tarvinnut kukon laulun aikaan lähteä vaan sain nukkua jopa kahdeksaan - tosin hereillä olin jo 7 maissa kun oli semmonen fiilis, että pitäis kohta kuitenkin nousta. Huomaan, että kun tiedän, ettei aamulla ole kiirettä ylös, nukun mustaa ja syvää ja hyvää unta, mutta jos tiedän, että aamulla on kello soimassa niin unikin on semmoista torkahtelua ja kellon soimista odottelua. Aamu oli vielä poutainen, mutta johan se sitten ennen puoltapäivää vihmoi sadetta niskaan niin, että luuytimetkin kastuivat.

 

Onneksi työpäivä oli sisätyö-painotteinen lukuunottamatta päivän viimeistä uurnasaattoa, mutta muuten pysyttiin suhteellisen kuivana. Kun työpäivä ei virallisilla töillä täyttynyt tehtiin toimistohommia sitten vielä pari tuntia niin ei pääse sitten kukaan sanomaan, että työpäivä jäi vajaaksi... Murukin pyörähti siinä toimistolla ja hermostuin. Sisäisesti tosin, mutta pahoitin mieleni tosi kovin, kun se oli saanut työkaveriltani viestin, että olin jäänyt toimistotöihin ja ajatteli tulla katsomaan, niin minähän otin asian niin, että siinä vahdittiin ja varmisteltiin että todella tein toimistotöitä enkä ollut joron jäljillä! Okei, asia ei ollut musta eikä valkoinen, mutta herätti hyvän keskustelun minun ja Miehen välillä jälleen siitä miksi meidän tiimi on niin hyvä. Puhutaan asioista toisillemme kun aihetta on. Nostetaan ns. kissa pöydälle eikä tungeta sitä pöydän alle ja juuri siksi meillä menee niin hyvin mitä menee. Tuntui hyvältä, että asia selvitettiin ja puhuttiin luottamuksesta ja rakkaudesta samassa lauseessa. Kun toista rakastaa niin toiseen myös luottaa ja luottaa myös siihen rakkauteen. Sanoin Miehelle, että rakastan ja kun minä rakastan niin siihen ei väliin mahdu muita rakastettavia.

       Hyvä keskustelu kuitenkin. 

       Jälleen kerran.

       Koko illan on myrskynnyt. 

       Kävin iltasella tuulettamassa päätä rannalla ja ihana vaahtopäinen aallokko tervehti minua kivikkoisessa rannassa. Ajatukset sai kyytiä ja pää tuulettui viikon töistä ja murheista. Nautin suunnattomasti myrskysistä (kunhan eivät kaatele puita kenenkään päälle) ja nautin tänäkin iltana siitä kun sade viilsi naamaan melkein haavoja ja tuuli toi aallot rantaan murtaen ne kivikkoihin. Ah!

Seisoin pitkän aikaa tuulessa ja tuiskussa ja ajattelin tätä päivää ja kaikkea sitä, mikä päässä on näinä päivinä vellonut. Hyvältä tuntui myrskyn jälkeen kömpiä kuumille lauteille nauttimaan saunan lämmöstä ja puhumaan saunatonttujen kanssa ♥ Siis oikeasti harrastan yksinpuhelua, kun silloin ajatukset tulevat jotenkin selvemmiksi kun ne sanoo ääneen, mutta viisaammalta kuulostaa, kun sanon puhuvani saunaotuksille... tai sitten ei!
         Illalla hemmottelin itseäni ranskanperunoilla, pari kourallista iltapalaksi. Olin sen(kin) ansainnut tämmöisen päivän jälkeen. Nyt melkein toivon, että huomenna sataisi samalla lailla niin saisi hyvän syyn olla peiton alla kirjan kanssa ♥