Etelänmailla .... ainakin melkein.

Satoi taas äsken ja aukaisin heti ikkunan. Kesäsateessa on jotain niin merkillistä ja erilaista kuin esimerkiksi syyssateessa, että nautin sen kuuntelusta täysillä. Nyt ilmassa näyttää leijuvan sellainen kostea harmaus, hapekasta yöilmaa.
         Meidän mummo sai tänä iltana sydänkohtauksen tai ainakin sen tapaisen. Huononahan se on ollut jo monta viikkoa, mutta nyt se sitten on ihan oikeasti huonossa kunnossa. Vielä se ainakin tästä selvisi, mutta hengitys oli kuulemma hankalaa ja muutenkin... Tuntuu pahalta ajatella, että se vahva ja omapäinen mummo, jonka minä muistan ja viimeksi näin, olisi nyt niin huonona, että mikä tahansa hetki voi olla se viimeinen. Minun ainut mummoni. Sen verran olen töitä kuoleman kanssa tehnyt, että joskus kuolema on parempi vaihtoehto kuin elämä, mutta oman omaisen kanssa siihen sisältyy aina se menettäminen ja suru.
          Tänään olin taas yhdessä hautaan siunaamisessa mukana ja pappi puhui kauniista hiljaisuudesta. Surun hiljaisuudesta ja siitä kuinka hiljaisuus joskus tulee jo elämään, kun ihminen vetäytyy omiin oloihinsa. Se oli hyvä puhe. Ainakin minua kosketti se, että hiljaisuudessa meitä kuullaan ehkä paremmin kuin ääneen sanotuin lausein. Se on jotenkin aidompaa.
            Työpäivä meni yhtä hitaasti kuin tämän viikon päivät muutkin.
             Jotenkin tosi hidas viikko vaikka touhuttiin koko ajan. Ajanlasku hidastuu kun juhannusloma lähenee. Millainenhan hitaastihivuttava viikko ensi viikosta tulee!
             Kävin (tai siis pakotin itseni) kaupungilla ostamassa uudet työfarkut, kun entiset ratkesivat, ostin myös uuden suntiopaidan, jota testaan huomenna ja muutama dvd-elokuva sateiseen viikonloppuun. Kun kävelin takaisin autolle niin kaupungin alaspäin viettävä katu näytti ihan kuin jostain etelän maasta napatulta! Oli lämpöisen helteinen ja kostea ilma, kevyt tuulen vire - sekin hurjan lämmin - ja jotenkin vain maisema muistutti jotain Espanjan katuja. Tosin enpä ole Espanjassa käynyt, mutta sellainen fiilis tuli.

Iltasella ajelin loppu nurmen, kun koko viikonlopun on luvattu sadetta. Eipä tartte ikkunassa harmitella pitkää heinää vaan saa kölliä viltin alla ja nautiskella lötköstä olosta.
        Kävin iltalenkilläkin, mutta en tiedä onko nyt menny ylirasituksen puolelle, mutta ei kulje. Pariin viikkoon ei ole ollut sellaista hyvää juoksua vaan koko ajan vähän jossakin kanittaa kiinni. En tiedä. Mäkitreenitkään eivät ole nostaneet tehoja yhtään ja tämän päivän normilenkki meni hitaammin kuin pitkiin aikoihin! Pitää varmaan sunnuntain jälkeen pitää juhannuslomaa. Käydä vähän lihashuoltoa ja lihaskuntoa läpi ja pitää juoksusta viikon tauko. Katotaan nyt miten sunnuntaina juoksu luistaa...
          Huomenna olisi töitä. Jokseenkin omituinen päivä, kun hommia ei ole kuin muutama siunaus, mutta töissä pitää olla se kuusi tuntia, mitä minun perjantaivapaani piti sisällään. Älkää kysykö miksi homma on laiteltu näin! Yksinkertainen olisi liian... yksinkertaista! Noh, nyt kun jaksaa niin viikon päästä saa viettää juhannusta rauhassa...
          Kesäsateiset muiskut, te siellä jossakin!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
224. juoksupäivä (80vko)
- 1419,5 km
- 7.2 km kylälenkki (47min)
- jähmeää juoksua jalat väsähtivät ja jotenkin powerit ihan nollissa
- ylämäki hengästytti ja jalat tuntuivat oudoilta Ei mikään hyvä juoksu.
- Aikaa meni hurjasti ja jotenkin askelkin oli semmoinen läpsähdys tantereeseen
- joko on energian puutetta ruuan ja väsymyksen takia tai sitten ylirasitusta treenauksesta
- loma tekisi kai hyvää..
- ilma oli vähän tihkusateinen, tuulinen, mutta lämmin +25