2. ja 3. lomapäivä: sosiaalisuutta ja sumu-oloa.

Ei näitä nyt voi kai virallisesti LOMApäiviksi sanoa - tavallista viikonloppua, mutta sellaisena minä kuitenkin nämä otin. Omana lomana. Ja tuli kyllä joka päivä tarpeeseen. Vaikka nyt olo onkin vähän "sumuinen" ja jotenkin väsähtänyt ja utuinen niin kyllä teki kolmen päivän loma hyvää!
         Eilen oli isän serkku perheineen kylässä ja olikin ihan mukavaa jälleen niidenkin kanssa turista. Innostuivat vaan olemaan ja puhumaan ja vaihtamaan kuulumisia niin kauan, että meinasi miun iltasuunnitelmat virahtaa pitkiksi. Mentiin nimittäin Miehen kanssa syömään miun "loman" kunniaksi ja pidettiin vähän leffailtaa sitten samalla kun sulateltiin ruokaa. Rossossa käytiin nappaamassa herkkuateria ja tuli syötyä ihan liikaa. Jälkkäriksikin nappasin vielä sorbettipallon mansikkakastikkeella ja paukkusokerilla! On vain vatsa tottunut vähän pienempiin aterioihin ja oli ihan melkein huono olo ruuan jälkeen...
         Uni tuli kuitenkin hyvin täydellä vatsalla, vaikka vähän miulla onkin vielä opettelemista yhdessä nukkumisessa, kun olen NIIN kauan nukkunut yksin ja ottanut just sen tilan, mitä olen tahtonut. Nyt oli aina toisen polvet tai kylki tai käsi tiellä ja heräsin joka kerta, kun kopsautin itseni Miehen jäseniin tai toinen änki liikaa minun puolelleni tai muuten vaan oli ahdasta. Pikkasen harjoittelua vaatii tämäkin osa parisuhteessa!

Kun tulin kotiin olo oli vähän nuutunut, väsynyt ja jotenkin sumuinen. Sunnuntai ja huomenna pitäisi jälleen aloittaa pitkä viikko lauantaitöineen... Lomailuun voisi tottua - helposti! Kävin illankähmeessä vielä juoksemassakin, mutta menipäs lenkki huonosti. En ehtinyt juosta kuin ehkä puolitoista kilsaa kun itku tuli pintaan. Juoksulla on minuun aikamoisia muitakin vaikutuksia kuin kunnon nousu ja pään tyhjennys. Se nostaa tunteet pintaan, joita jostakin syystä yrittää painaa pinnan alle.
      Ei ollut powereita ei oikein fiilistäkään, mutta jotenkin älyttömällä tavalla juoksu tai lähes juoksu teki ihan hyvää. Ainakin sai itkettyä. Ja saunassa sitten pesin muut murheet pois. Ihanaa oli taas lojoksia ulkosaunan lauteilla ja suunnitella juhannussiivousta... Siihenkin on enää pari viikkoa! Hullua sekin!
       Pitänee ottaa jälleen iltakävely ohjelmistoon. Nyt kun olen monena viikkona yrittänyt vähentää iltakävelyllä käyntiä niin sen huomaa juuri semmoisena pään täyttymisenä typeristä asioista. Ja on ikävä taas koiraakin ja iltalenkeillä tuntuu aina, että koira on lähempänä ja läsnä enemmän...
       Tämmöisiä lomia pitäisi olla enemmän.
        Nautittavaa ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
222. juoksupäivä (79 vkoa täynnä)
- 1408, 3 km
- 5km metsätien minilenkki (35min)
- juoksu-kävelyä itkun kera, ei kulkenut oikein mitenkään
- ei jaksanu jalat eikä oikein mielikään!
- hengitys pelasi silloin kun ei itkettänyt, mutta mikään muu ei oikein toiminutkaan.
- Pitäisi tehdä lihaskuntoa välillä että jalat saisivat vähän powereita, mutta aikaa ei tunnu olevan missään
- +13 tuulinen ja vähän kylmä, mutta aurinkoinen ilta