Mount Everestin valloitus!

Tiedän kuulostavani kummalliselta puutarhurilta, mutta en haluaisi nähdä kukkia enää tänä kesänä. Istutettiin kahden päivän aikana melkein 2000 kukkaa maahan ja kyykittiin yli viidelle sadalle haudalle... Extreme-fitness-kyykkyilyä, sanoisinko! Nyt onkin pakarat sen verran kipeät, että johonkin muuallekin kukkien istutus kävi kuin sormenpäihin.
        Mutta, huh hei! Maassa ovat kuitenkin! Ennätysajassa ja juuri parahiksi ennen huomista myrskyä.
        Tänään ajoin oman pihan nurmen, kun kotiin asti pääsin. Onneksi kuivat päivät olivat pitäneet nurmen kasvun kohtuullisena ja leikkuu meni aika kevyesti ja helposti. Ei tarvinnut edes kaikkia kohtia leikata. Mukavaa 'omaa aikaa' kuitenkin työpäivän jälkeen kun pari tuntia sai istua koneen päällä ja huristella omien ajatusteni kanssa.
         Työmaalla on ollut vähän taas sellaista vihjailua minusta ja siitä, että tulen (kai liiankin) hyvin toimeen eräiden kollegoitteni kanssa ja asiaa väännetään tiettyjen työkavereiden toimesta ihan joksikin muuksi... Asianosaiset sanovat, että minun pitäisi vain ottaa rennosti, heittää asia huumoriksi ja heittää vähän bensaa liekkeihin, vie häijyilystä pohjan pois... Mutta kun en oikein osaa ottaa asiaa sillälailla rennosti kuin pitäisi, otan sen liian vakavasti ja harmittaa. Pitäisi harjoitella rentoa ja letkeää suhtautumista niinkin hölmöön asiaan kuin mitä tämä on...
          Kateutta se vaan on, että toiset tulee toimeen ja toiset eivät millään.
          Niin se ainakin olisi ajateltava.

Lisähappea?

 Iltalenkillä kävin kun oli ruoho ajettu. Tein tänään elämäni ensimmäisen OIKEAN mäkitreenin. Mäkiähän olen juossut jo puolitoista vuotta milloin minkäkin moisia, mutta nyt menin varta vasetin parin kilsan päässä sijaitsevalle vanhalle laskettelurinteelle ja kipusin rinnettä kuusi kertaa ylös. Jalat hyytyivät hyvin ja tuntui oikeastaan aika mahtavalta saada kintut niin väsyksiin. Kotimatka tosin olikin sitten vähän raskaampi, kun väsytetyillä jaloilla piti juosta vielä pari kilsaa.
         Lenkin jälkeen oli jalat jellynä, mutta oikein mukava olo muuten.

Jalat hydelönä...

Huomiseksi on luvattu kesämyrsky ja olen salaa innoissani, vaikka meillä olisikin töissä ruohonajopäivä eikä se nyt kamalan hyvin onnistu sadekelillä... Myrsky kuitenkin on aina kivaa ja jännittävää (kunhan ei nyt rupea katkomaan sähköjä tai kaatamaan puita tms...).
     Katsotaan nyt pääsenkö kinttuineni ylös sängystä huomenaamuna... Olen minä yrittänyt venytellä, mutta mäkitreeni oli sen verran äkkiseltään tapahtuva treeniuudistus, että lihakset voivat ottaa itseensä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
220. juoksupäivä (79 vko alkaa)
- 1396,1 km
- 4km (2km+mäkitreeni 6x100+2km) uimarantalenkki (45min)
- EKA MÄKITREENI: lämmittelin 2km juoksulla ennen mäkijuoksua. Juoksin n. 100m 6x ylös ja hölläilin alas jäähdytellen. Jalat menivät veteliksi joka kerta ja viimosilla kerroilla tuntui, ettei jalkoja olisi ollutkaan. Kotimatka tuntui suht kevyeltä, vaikka väsyneet jalat olivatkin
- hengitys ok
- ryhti pysyi vatsalihasten puoleen, mutta jalat pamahtivat tämän tästä istuvaan asentoon... pakaratreenin puutosta
- keli oli kiva, pilvinen ja +18 astetta, ei liian kuuma eikä liian kylmä!