Vapaaksi päästetty!

Tiedättekö ne kisat, missä vinttikoirat päästetään porteista ja ne juoksevat pehmopupua kiinni minkä kintuistaan pääsevät? Minä tunsin itseni tänään samanmoiseksi koiraksi, kun minut päästettiin vapaaksi "omalle" maalle kynttilöitä ja havuja ja kanervia keräämään. Yksin hautausmaan hiljaisuudessa, vettä sataa ropotti sadevaatteen huppuun ja ilma oli pimeä ja harmaa. Kukaan ei komennellut tai sanonut mitä pitää tehdä. Sai tehdä hommia JUURI niin kuin itse halusi, JUURI niin nopeasti tai hitaasti kun mieli teki ja JUURI niin kuin hyvältä tuntui!
          Ah!
          Tietysti olin vähän yksinäinen, kun ihan ypöyksin puuhastelin eikä työkään edennyt niin nopeasti, kun itsekseen ahersi, mutta jospa tähänkin olotilaan tottui. Olisin niin mielelläni halunnut jo ajaa leikkurin tallista ja katsoa millaista jälkeä se talvinurmelle tekisi, mutta eihän siinä tietysti mitään akkua ollut! Huomenna menen hakemaan heti aamusta sekä akun että bensaa, että pääsen tekemään omia salaisia puuhiani silloin kun siltä tuntuu. Huomiselle vielä kuitenkin riittää kanervia ja havuja.
          Merviä nauratti, kun tuli katsomaan perjantaista hautapaikkaa ja sanoin, että olen ottanut vangin. Vähän kauempana haravoi keltatakkinen mies omaisensa hautaa ja sanoin, että puin orjalle huomiotakin päälle ja käskin tehdä ahkerasti töitä. Mervi nauroi, että värväystapahan tuokin on!

(virallisesti mies oli vapaa menemään ja tekemään tahtonsa mukaan, en vanginnut enkä kahlinnut häntä millään lailla. Tämän teen vain selväksi ihmisoikeusjärjestöille ennen kuin alkavat minua syyttämään vapauden riistosta!)

 "Puron solina lakkaisi jos poistaisimme pohjasta kivet."