Iloista Vappua!

Vappuaaton ilta alkaa olla lopuillaan. Joskus ollaan vietetty kunnon vappuakin, mutta tänään vappuaatosta muistutti ainoastaan iso pino munkkeja. Simakin oli tänä vuonna kaupasta.
       Eilen olin vastuussa yksin sekä Pääkallopaikasta että "omasta maasta" ja täytyy sanoa, että vähän oli stressitaso ylhäällä, vaikka toisaalta sitten taas tuntui hyvältä olla kukkona tunkiolla ja tehdä omia päätöksiä töiden suhteen. Paras palaute kuitenkin oli kun tytöt sanoivat päivän päätteeksi, että minähän voisin olla hyvä pomo... Pelasti oikeasti koko kamalan raskaan viikon!
       Minulla oli vielä tänäänkin työpäivä ja alkaa pikku hiljaa nämä kuusipäiväiset viikot tuntumaan. Ei työpäivä kestänyt neljää tuntia kauempaa, mutta tuntui että nekin tunnit matelivat kuin etanat. Jotenkin pitkäkin päivä menee nopeammin kuin tämmöiset lyhyet päivät. Varsinkin, kun tietää, että päivässä ei ole kuin pari toimitusta.
        Kotona olenkin sitten torkkunut ja nukkunut kunhan vain sellaisia välejä on tullut syömisten välissä. Tekee hyvää huomenaamulla nukkua niin pitkään kuin vaan jaksaa. Toivottavasti unta riittää.

Eilisiltana kävin tyhjentämässä pään viikon töistä pikaisella viiden kilsan juoksulenkillä ja nyt sujuikin, väsyneestä olosta huolimatta, juoksu aika hyvin. Jaloissa tuntui yllättävän vähän väsymystä, vaikka olisin voinut kuvitella raahaavani jälleen lyijykuulia mukanani. Täytyy todella ruveta keskittymään pakaroiden lihaksia vahvistamaan, sillä huomaan, että juoksuryhti läsähtää väsähtäneenä jaloista ensin..
        Vietettiin oman kullan kanssa jo eilisiltana vappua siman ja herkkujen merkeissä. Tämä ensimmäinen yhteinen vuosi on siitä ihanaa, että kaikkia juhlapyhiä viettää ensi kertaa eritavalla kuin ennen. Nytkin vappu tuntui todella mukavalta ja erilaiselta, kun vietin sitä oman kullan kainalossa ♥ enkä malta odottaa kesää, meidän ensimmäistä kunnollista yhteistä kesää! Tulisipa siitä lämmin ja aurinkoinen!

 Pikkusisko tuli viettämään vappua ja toi mukanaan tekemänsä valokuva-albumin meidän koirasta. Voi miten ihania kuvia ja voi miten ikävä tuli taas... Siinä oli kuvia jokaisesta vuodesta pennusta aina viimeisiin kuukausiin asti. Todella hyvin näki miten koira muuttui vuosi vuodelta ja loppuvuosista näkyi jo poskikarvoissa charmikasta harmautta ♥ Aivan ihania kuvia! Ja aivan mahdoton ikävä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 29.4.2016
- 1313,2 km
- 5.4 km uimarantalenkki (30 min)
- jalat tuntuivat hyviltä, yllättävän hyviltä, kun muu fiilis oli väsähtänyt.
- loppumatkasta tuntui, että olisi voinut taas juosta enemmänkin.
- pohkeet ovat vähän kramppailleet enkä tiedä onko se magnesiumin puutetta vai lihashuollon puutetta
- ilma oli vähän kolea, puolipilvinen kevätilta