Eilen isä poltti rakennuspuukasan tusta pellon laidasta ennen kuin lumet sulisivat kokonaan. Nyt oli sentään vielä lumikerrosta ympärillä niin ei pala koko kylä. Aikamoinen kilpavarustelu oli kyllä käynnissä, kun naapurikin poltti omia roskiaan, tosin haju oli pahempi, joten ihan puhdasta palamista ei siellä suunnassa kyllä ollut... Savua vaan tuli joka puolelta sen verran, että isä soitti toiselle naapurin isännälle, ettei turhaan soittele palokuntaa paikalle, vaikka vähän enemmän sytytysvaiheessa kasa savuttikin. Hyvin paloivat, vaikka aika iso kasa puuta viime kesän remontista tulikin...
Tänään työmaalla huomasin jo, että viikko alkoi painaa. Olin väsynyt ja vaikka tekemistä olikin paljon, niin ei ihan sellaista puhtia ollut kuin maanantaina. Ja aamusella ärsytti, kun "sijaispomo" opetti minua etsimään hautapaikkoja ja hautauslistoja tietokoneelta ja loppujen lopuksi käytiin haudat etsimässä myös hautausmaan puolelta, ja jotenkin tuntui, kun minua pidettäisiin jotenkin idioottina... Näin ei oikeasti ole, tiedän sen, mutta tuntuu vaan välillä siltä, kun hommaa väännetään ja käännetään moneen suuntaan ja selitetään sillä lailla kuin lapselle.
Tiedän omasta kokemuksesta, että toisinaan on kamalan vaikea opettaa toiselle sellaista, minkä itse tietää ja osaa eikä osaa asettua aina siihen oppilaan asemaan niin kuin pitäisi, mutta yleensä oppiminen sujuu helpommin, kun oppilas saa rauhassa kokeilla ja harjoitella. Olisin kaivannut samaa myös itse tänään uuden oppimisen ääressä...
Sain kokeilla myös isoa kaivuria vähän aikaa ja oikeasti oli ihana huomata, että takakauhakin liikkui suht sujuvasti kätösissä, vaikka edellisestä kerrasta on varmaan kohta 10 vuotta. Kunhan nyt pääsisi kunnolla harjottelemaan...
Älyttömyyden Pelto alkaa jo vihertämään... ♥ |
Iltasella kävin juoksemassa, vaikka vähän myöhäiseen jäikin. Tällä kertaa juoksin viitisen kilsaa ja otin vähän spurtin kannalta tämän lenkin ja yritin juosta rivakasti. Onnistuikin aika hyvin, vaikka varmaan auttoi asiaa vähän sekin, että tänään oli melkoisen kylmä päivä vaikka suht poutaista olikin. Nyt saisi se kevät tulla oikeasti!
Minun sitkeä tomaatintaimeni, ainut laatuaan tätä lajia, muut paleltuivat. Sitkeä veijari ♥ |
Aivan ihanaa kuitenkin kun piha alkaa olla kuiva ja ollaan menossa kohti kevättä.
Tsirp! Tsirp!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
196. juoksupäivä (70 vko)
- 1279,8 km
- 5km kylälenkki-mini (27 min)
- juoksu kulki hyvin koko matkan ja ihan mukavaa vauhtiakin menin tasaisesti melkein koko matkan
- yritin hyödyntää jälleen pakaroita ja takareisiä ja kai se pikkuhiljaa alkaa löytymään nekin juoksun tueksi
- hengitys ok (nyt on vähän kurkku kipeä, että käviköhän kylmä ilma kuitenkin kurkkuun...)
- jalat hyvät ja askeleen sain pidettyä lyhyenä, pitää vielä vähän opiskella alamäkijuoksua
- +6, pilvinen, vähän kylmä ja kolea keli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti