Sekavuutta sekavassa viikossa

Onpas ollut taas viikko... jotenkin on jo nyt powerit vähissä ja pitäisi vielä jaksaa huominen ja lauantain työpäivä ennen kuin pääsisi vapun ja vapaan viettoon. Alkuviikosta satoi vettä niin, että kellukkeet olisivat olleet varsin tarpeelliset, mutta nythän tämä alkaa näyttämään jo suht hyvältä loppuviikosta... vai liekö vain toiveajattelua?
             Puuhastelin alkuviikon yksikseni "omalla maalla" ja vaikka rauhassa sai tehdä niin ei yksin tekeminen mitään mukavaa ollut, kun ei ollut ketään kenen kanssa puhua ja jutella. Ei edes omaisia käynyt kovin montaa niinä päivinä kun kyykin kynttilöitä ja havuja ja kanervia keräten. Olin yksinäinen eikä harmaat sadepäivät auttaneet fiiliksen nostamisessa yhtään.

Havuja ja kanervia koko kuormallinen.

Tänään sitten olin taas isomman lauman mukana, muttaen tehnyt mitään kunnon töitä, kun minua kuulemma "ajetaan sisään" työmaan ns. juokseviin asioihin, jos vaikka joskus olisin se joka juoksee... En tykkää näistä tulevaisuuspuheista yhtään. Kerätään kekäleitä pään päälle ennen kuin edes on niiden puheiden aika.. Haluaisin keskittyä tähän kesään päivä ja viikko kerrallaan enkä miettiä mitään järjettömän suuria suunnitelmia seuraaville 10 vuodelle! Väsyttävää.
           Toissapäivänä iso pupu pomppi omenapuiden välissä ja söi jo vihertävää ruohoa oikein antaumuksella. Kokoa töpöhännällä kyllä oli ja pelotti, että se tajuaa nousta takajaloilleen ja kurkotella omenapuiden oksia. Ei onneksi ymmärtänyt sitä mahdollisuutta.

Eilen oli ihana ilta. Sade loppui ja pilvet repesivät illaksi ja paljastivat kirkkaan iltataivaan. Ilma oli kylmä, mutta muuten tuntui jo ihan tyypilliseltä kesäillalta. Kävin juoksemassa kun piti kerrankin kaatosateesta poutaa ja jalat olivat taas kuin lyijyä. En tiedä johtuuko se unen puutteesta, rankoista työpäivistä vai ihan vaan huonosta ravinnosta, ettei jalat aina ole ihan parhaimmassa iskussa. Mukavaa juoksu oli taas, parin huilipäivän jälkeen, mutta ei ihan niin leppoisaa kun joskus on ollut.

Siivosin jo tänään, vaikka olin umpiväsynyt kun tulin töistä. Eipä tartte enää huomenna tarttua imuriin kun tulee vieläkin väsyneempänä töistä. Saa vähän ottaa iisimmin ja huilata, kenties ottaa vähän untakin.
           Vappu olisi viikonloppuna.
            Ei ole mitään suurta suunnitelmaa, mutta olisihan se mukavaa vaikka oman murun kanssa käydä vaikka satamassa kävelemässä ja kevään alkua juhlistamassa. Saisi kaivaa ylioppilaslakinkin jostain komeron periltä ja panna päähän, olisi siitäkin jotain hyötyä. En ole montaa kertaa sitä pitänyt lakkiaisten jälkeen. Kotitehtyä simaa ei tänä vuonna ehditty/jaksettu tehdä, mutta pitää kai jonkinmoinen simake ostaa huomenna kaupasta, kun tulen töistä.

On ollut tänään jälleen kamala ikävä meidän koiraa...
        Näin tänään koko ajan koiria taas joka puolella ja niiden käytöksestä tuli mieleen meidän hauva koko ajan. Pään asennosta tai jostain leikkisästä hypähtelystä. Toinen kevät jo ilman koirakaveria ja tuntuu edelleen kuin sisuskaluissa olisi tykillä ammuttu reikä, mikä ei umpeudu millään... Antaisin mitä vain, että saisi edes kerran halia oikein kunnolla koiraa ja rutistaa sen pehmeää turkkia... Katsoa miten se nauttisi kevään tuoksuista ja hajuista pihamaalla ja ajaisi västäräkkejä takaa.
         Ikävä ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 27.4.
204. juoksupäivä (73 vko alkaa)
- 1307,8 km
- 6.4 km suolenkki (38min)
- jalat eivät olleet parhaimmassa vedossa ja jotenkin tuntuivat kamalan jäykiltä ja töpöttelyltä juoksu.
- hengitys ja askellus muuten sujuivat ihan hyvin, muttavähän sitkeältä meno muuten tuntui
- keli oli sateen jälkeen kivan kostea, mutta kylmä. Oikein odotan sitä lämmintä kesäiltaa kun saa juoksennella shortseissa.
- +11 ja pilvinen ilta, sateen jälkeen