RÄISKIS !!!

Tänään oli niin sekava päivä töissä, että toivottavasti tämmöinen päivä on lähinnä poikkeus eikä tapa. Ollaan tehty töitä vajaalla miehityksellä oikeastaan koko kevät ja se näkyy siinä, että ollaan vähän jäljessä kevättöissä... Eikä niinkään vähän. Ensi viikosta tulee aikamoisen tiukka.
       Tänään tein reiän traktorin konepeltiin, kun nappasin roskien keruuta varten koukkua kauhan paikalle. Olin kamalan ylpeä, kun sain sorkat kiinni koukkuun, kun se oli niin hankalassa asennossa, mutta vaikka tiesin, että se helposti heilauttaa koukun taaksepäin, konepeltiä kohti, en silti osannut varautua siihen, vaan rautahökötys iskeytyi traktorin konepeltiin aika vauhdilla ja teki siihen lommon ja reiän.. Arvatkaa vaan miten kovin minua harmitti, kun olen aina yrittänyt pitää koneista NIIN hyvää huolta kuin suinkin, ettei ukot pääsisi ainakaan siihen vetoamaan, etten osaa koneiden kanssa toimia, ja nyt tempasin kunnon jäljen koneeseen siitä, että aloittelija olen konehommissa. Ei minulle vihaisia oltu, vahinkoja kuulemma sattuu, mutta itsekseni päätin, että oli muutes viimeinen lommo jonka minä vieraisiin koneisiin teen. Tästä lähtien olen koneiden kanssa vieläkin huolellisempi kuin tähän mennessä...
       Satasia menee taas senkin korjaukseen. Tarjouduin maksamaan vamman, mutta naureskelivat vain ja kielsivät olla hupsimatta... Harmitti saakelisti!

Sekavaksi päivän teki myös se, että piti pompata asiasta toiseen. Haudat olivat sortuneet ja roskien keruun keskellä piti sitten lähteä hautoja kaivamaan uudelleen auki. Olin vain tyytyväinen, kun pääsin kotiovesta sisäpuolelle. Lauantaina on vielä aika tiukka päivä töissä, juoksemista riittää silloinkin... katsotaan miten kauan jaksan tämmöistä hulabaloota!
       Iltasella nuupahdin taas pienille torkuille ennen kuin lähdin tuulettamaan päätä juoksulenkille. Juoksu sujuikin ihanan kevyesti ja hyvin. Jaloissa oli voimaa ja muutenkin tuntui, että juoksu oli puhdasta ja helppoa. Pitäisi pikkuhiljaa taas matkaa pidentää, mutta jotenkin ei nyt jaksa juosta sen enempää työpäivän päätteeksi. 40minsan lenkki on tällä hetkellä sopiva.
       Tämmöisenä päivänä, kun on tullut vähän takaiskuja ja harmitusta ja muuta sekavaa, niin kaipaan meidän hauvaa erityisen kovasti. Kaipaan sitä oloa, että vaikka olisi ollut miten huono fiilis tahansa, niin kunnon halaus koiran pehmeää turkkia vasten auttoi heti ja totaalisesti. Nyt vaan tuntuu, että velloo itse omissa ajatuksissaan ja jos ei juoksisi välillä paineita pois, niin pamahtaisin kuin höyrypannu!
       Jossain välissä kuitenkin huomaan, että olen tavattoman onnellinen. Se ei ehkä arjen harmaassa aherruksessa näy läpi, mutta tuntuu kyllä sisällä ♥ Olen onnellinen. Ja se tuntuu pirun hyvältä!

Ikävä ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
202. juoksupäivä (72 vko)
- 1306,7 km
- 7.2 km kylälenkki (40min)
- juoksu sujui alusta asti hyvin, jalat eivät väsyneet eikä juoksu muutenkaan tuntunut raskaalta. Päinvastoin. Kevyeltä, mukavalta ja lennokkaalta
- ryhti pysyi tosi hyvänä koko matkan, hengitys pelasi oikein ja askeleetkin sain pysymään lyhyinä ja tehokkaina
- Ylämäissäkin oli vähemmän ongelmia kuin pitkiin aikoihin
- keli oli vähän viileä, jopa kylmä, +6 ja pilvinen ilta