Murskausterapiaa

Nukuin 11 tuntia ja kyllä tekikin hyvää. Aamulla heräsi peiton alta aivan toinen ihminen kuin mitä sinne meni eilisiltana. Uni tekee hyvää.
          Aamulla sain nauttia rauhasta ja hiljaisesta torpasta. Omasta aamusta ilman häiriötekijöitä. Lämmitin uunia ja luiskahdin omiin vanhoihin rutiineihin ja se tuntui mahdottoman hyvältä. Kaipaan oikeastaan sitä rauhallisuutta ja hiljaisuutta ja omaa aikaa aamuihin. Ja ylipäänsä elämään. Tämä kevät on ollut sellaista myllerrystä jo monta viikkoa...
           Kun selvisin pihamaalle, murskasin vähän syreeniaidasta leikkaamiani oksia ja siistin samalla puskia hieman. En tiedä miksi, mutta oksamurskain-hommat ovat kyllä jotenkin kamalan terapeuttisia. Kai se on se matala ääni, mikä koneesta lähtee ja yksinkertainen homma, en tiedä, mutta kyllä mieli lepäsi kun oksia murskasin. Vein oksasilpun grillimajan molemmin puolin oleviin istutuksiin: alppiruusulle ja timanttituijalle, joka onkin virahtanut jo aika komeaksi!

Pitäisi vielä vähän murskailla muillekin pensasryhmille, niin jos pääsisi vähemmällä sitten kesällä kitkemisen kanssa ja muutenkin. Ei tarvitsisi niin kovasti hoitaa ja kitkeä, kun noita hoidettavia on jälleen kokonainen kukkapenkkiarmeija. Ensi viikoksi on vaan luvattu melkein joka päivälle sadetta, joten katsotaan nyt milloin pääsen taas terapiani pariin.
           Raivasin ulkokuistilta talviasetelman ulos ja istutin sypressin (joka oli VÄHÄN päässyt kuivahtamaan...) puolipyöreään kukkapenkkiin. Ja kastelin sekä sen että alppiruusun lannoitevedellä. Saisivat nyt lähteä kunnon kasvuun molemmat. Tulipa tässä kirjoitellessa mieleeni, etten ole vielä siistinytkään ulkokuistille varissutta multaa pois... Hmph. Taitaa tulla taas yöimurointia ohjelmistoon!
            Haluaisin kuistille jonkinmoiset ikkunalaudat, että saisin edes pelargonioita sinne kesäksi. Nyt se on niin paljas ja alaston, vaikka uudet värit valoisaksi tekevätkin. Tai edes amppelin roikkumaan. Edes sen jos saisi! Katsotaan nyt.

Iltasella laitoin ulkosaunan päälle ja lähdin lenkille. Kiepsautin ex tempore uudelle metsätielle mutta sieltä tuli puomi vastaan aika äkkiä. Lenkille tulee mittaa vajaat 5km mutta ihan hyvä lenkki tälle päivälle, kun ajatus oli muutenkin ottaa vähän iisimmin tänään että jaksaa sitten taas huomenna ahertaa. Mukava uusi tie, vaikkakin lyhyt... Ajattelin juostessa, että nyt olen siinä tilanteessa mistä joskus haaveilin: voin lähteä ja juosta minne haluan! No, en nyt ehkä ihan minne vain, mutta järjellisissä mitoissa kuitenkin. Se tuntuu aika hienolta!
         Istuin ja nautin iltasella ulkosaunasta. Töyhtöhyypät huusivat pelloilla ja kurki kuopsutteli tällä kertaa oikealla pellolla, nimittäin naapurin pellolla. Minun peltoni onkin jo aikamoisen myllerretty... Melkein jo odotan, että pääsis nurmea ajamaan, vaikka tiedänkin, että se on sitten ihan mahdoton kun se oikein pääsee röyhähtämään! Sitten sitä ei pidätä mikään!

Vähän harmaa ja ruskea minun pihamaani vielä on, mutta ehkä ensi viikon sateet tekevät sille sitten jo ihmeitä. Ihanaa aikaa tämä kevät kuitenkin on, kun koko kesä on edessä. Miten kovasti olenkaan taas tätä odotellut ja nyt se alkaa olla korvilla (nii-i, paitsi että huomenna tuiskuttaa tietysti lunta...)

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
203. juoksupäivä (72 vkoa täynnä)
- 1311,4 km
- 4,7 km suolenkki (25min)
- juoksu kulki hyvin, mutta näin lyhyellä lenkillä ei voi oikein muuta olettaa
- kiva uusi lenkki, liian lyhyt vain.
- ilta oli mukava ja suht lämmin