Sumua

Heräsin tänä aamuna visusti peiton alta. Ikkuna oli jäänyt yöksi raolleen ja huone oli... hmmm.... viileä! Yö oli kai ollut kylmähkö, kun oli niin sumuista ja jotenkin jo kamalan syksyistä. Voih. Kurjet huusivat pellolla ja ojentelivat kaulojaan. Kunhan nyt eivät vielä muuttomatkaa suunnittele, se olisi jo liian paksua!
            Töissä tehtiin niitä hiekkakäytäviä, joita riittää kuolemaan asti. Oikeastaan ihan mukavaa puuhaa vaihteeksi, kun saa olla ainakin suurin piirtein pystyasennossa ja puuhastella milloin minkäkin kapulan ja haran kanssa. Ja saatiin aikaiseksikin paljon!
            Päivä tuntui kuitenkin aika pitkältä, vaikka lämpötila nousi iltapäivästä siihen asti, että heiluin jo lyhyt hihaisessa (!!) joka tänä kesänä on jo paljon... tai siis vähän! Iltapäivästä saatiin sitten taas naureskella vatsalihakset pinkeinä, kun eräs herra lainasi pieniä kottikärryjä, joita oltiin tuotukin omaisia varten roskisten luo, että saavat lainailla. Tämä kärry kuitenkin olisi kaivannut HIEMAN öljyä rengasakseliin ja mies sanoikin, kun palautti kärryn, että voitaisiin laittaa öljyä tai ainakin antaa korvasuojaimet. Hekoteltiin vain vastaan, että parempi näin, kuullaan ainakin missä laina-kärryt menee! Miestä nauratti, meitä nauratti ja aurinko paistoi. Joku voisi sanoa, että hävytöntä ja säädytöntä hautausmaalle. Hautausmaalla kun pitäisi aina itkeä, sataa ja olla kylmää.

Kotiovella tuli vastaan pieni mies, joka oli kuulemma taas minua odottanut. Mihinhän se minun vetovoima katoaa, kun isommat miehet eivät enää sitten ovilla odottele? Kysyn vaan!
             Ajoin kotipihan nurmen, mutta en jaksanut kaikkea huristella, kun kello kävi taas minua vastaan. En edes lenkille ehtinyt! Pitää käydä huomenna vaikka sataisi vanhoja ukkoja äkeet selässä! Uimassa kävin ja saunomassa ja köllöttelin illan jalat ojoksissa. Olen aika puhki tästä päivästä ja pitäisi vaan kömmiskellä peiton alle lämpimään ja jäädä unta odottelemaan.