Ihana, ihana vapaa aamu, vapaa lauantai-aamu. Hiljaisuus ja rauha tulivat vastaan, kun aukaisin silmät ja oven raosta pilkisti aurinkokin (varmaan joku erehdys...). Loikoilin ja laiskottelin ja nautiskelin! En muistanutkaan miten ihania nämä tällaiset lauantait ovatkaan!
Ihmeteltiin aamupäivästä pienen pojun kanssa luonnon ihmeitä. Syötiin muutama mansikka omasta maasta (!!) ja kerättiin apiloita ja jahdattiin pörriäisiä. Joku voisi sanoa, että yritän aivopestä poikaa puutarhan salaiseen maailmaan ja se joku on ihan oikeassa! Pitäähän sitä vähän ujuttaa vihreyttä kaupunkilaispojan ajatuksiin...
Iltapäivästä menin katsomaan meidän mustikkametsää, että löytyykö sieltä mitään. Itikoita löytyi ainakin ja paarmoja ja kärpäsiä, mutta kyllä sieltä sitä mustikkaakin löytyi kun vähän jaksoi kyykistellä.
Mie olen niitä mustikan kerääjiä, jotka keräävät koneella ja puhdistavat kotona. Tosin yritin kyllä kerätä mahdollisimman siististi, niin ei ämpäri täyttyis pelkästään roinasta. Ilma oli mukava, välillä paistoi aurinkokin, mutta olisi saanut vaikka vähän tuulla niin ei olisi ollut niin kovasti sitä itikkaa ja muuta pörisemässä. Onneksi jonkinmoinen immuniteetti on tullut jo työmaalla itikoiden pistoihin niin ei kamalasti enää välittänyt, mutta olisihan se ollut kiva poimia ihan ilman siivekästä seuraakin.
Muita kerääjiä en nähnyt. En kotimaan asukkeja enkä ulkomaalaisia. Minua eivät syöneet karhut, sudet eikä villisiat, mutta minä söin - mustikkaa, mustikkaa ja mustikkaa! Suu mustana maistelin aina vähän uusista apajista, että ovatko mustikat yhtä hyviä eri alueilla. Olivathan ne!
Miulla oli tavoitteena ämpärillinen, mutta kahdeksan litran kohdalla tuli nälkä enkä jaksanut enää mennä etsimään uusia apajia. Pitänee mennä joku toinen päivä tekemään tavoite valmiiksi...
Iltasella puhdistin ja laittelin mustikat rasioihin. Pikkasen on hiomista tekniikassa, kun yritin suoraan siivilästä kaataa rasiaan niin menivät suurin osa ohi ja takaisin ämpäriin... Ei oikein toiminut miun kaatosysteemi, eh.
Kaksi litraa jätin huomiseen piirakkaan ja muut kuusi laitoin pakkaseen. Tein oikein kunnon tilan siihen nurkkaan, mihin mustikkani laitoin. Mahtuu ne seuraavatkin sitten. Katsotaan nyt, pääseekö metsään ensi viikolla jo, vai vesittääkö sade suunnitelmat. Hyvä alku kuitenkin!
Hurraa!
Iltakähmeessä lämmitin saunan ja kävin polskimassa. Jaakko heitti tänään kylmän kiven järveen, vaikka ei sillä kamalaa vaikutusta ole, kun ei vesi ole edes lämmennyt tänä vuonna. Nytkin oli taas niin kylmää, että oikein hytisytti. Pinta oli vain muutaman sentin matkalta uintikelpoista ja pohjemmassa tuli kylmyys vastaan. Seuraava tuuli niin pinnan lämpökin on sekoittunut pois... Sadan kilometrin huokaus...
Iltasella saatiin lettuja.
Viime viikonloppuna sain lettuja pikkusiskon siivellä, tänään oli sitten lapsenlapsen vuoro. Mummo on pehmo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti