Ärsyttää, väsyttää, ei jaksa...

Ajattelin eilen, etten tule kirjoittamaan mitään, kun olin niin pahalla päällä, mutta ei se siitä parantunut täksi päiväksikään! Nyt on jotenkin kummallisesti inspiraatio ja into mennyt työntekoon tällä viikolla. Kai se on jotain surua helteiden ja lämpöisen loppumisesta tai sitten se on pientä mielen kapinointia tätä orjatyötä kohtaan...
           Eilen oli kuitenkin vielä suht hyvä keli ja kasvimaa saatiin siistiksi. Minä en voi siitä kunniaa ottaa kuin oman puoliskoni suhteen, mutta sen verran ojensin auttavan käteni eilen, että korjasin saviheinä kasat pois. Kaksi täyttä traktorin kuuppakuormaa sitä tuli! Hyvä sato - rikkaruohoista!

Alkaa taas tuo Älyttömyyden Pellon nurmi olemaan ajokunnossa. Se oikein innostui nyt kasvamaan kun koko alkukesän kökötti mitään tekemättä mullassa.
          Tänään sataa tihutteli koko päivän. Töissä oli ankeaa kun hanskat painoivat hetkessä monta kiloa ja olivat mutaa täynnä... Siinä sitten piti kukkia siistiä ja tehdä hyväksi! Jo aamusta minulla oli sellainen olo, että en lähde töihin. Soitan, että olen saanut jonkun kuolemantaudin enkä mene töihin... Minulla ei kamalan usein tämmöisiä fiiliksiä tästä työstä ole, mutta näköjään tämmöinen hullu kesä tekee tehtävänsä!
          Kotona odotti kuitenkin niin ihana palkinto, että sen avulla jaksoin painaa päivän töissä.
          Sain olla yksin kotona ♥
          Ihan ypöyksin!
          Heti kun pääsin kotiin, kaatosateen keskeltä. Laitoin uunin päälle, pyykit koneeseen, takkaan tulet ja söin kaalikääryleitä ja uutta perunaa. Nams! Iltasella nautiskelin saunan lämmöstä ja ajattelin, että tekeepäs hyvää välillä olla ihan vaan omassa seurassa. Ihanaa! Toivottavasti tätä ihanuutta kestäisi nyt muutaman päivän...
           Iltasella tuli tosiaan vettä taivaan täydeltä. Kasvimaa tykkää!

Tänään taas ihmettelin itseäni ja sitä, miksi tykkään sellaisesta ihmisestä, joka tekee minulle vain pahan mielen, tuottaa pettymyksiä ja itkua? En ymmärrä. Jotenkin vaan ne hyvät puolet aina voittavat, vaikka miten yrittäisi lietsoa itseään vihaamaan... sitä vaan tykkää, vaikka ei pitäisi... Miksi? En osaa sanoa.
        Ei tule viestiin vastauksia. Ei kutsuun vastauksia. Ei edes omatoimisisa viestejä ja samainen tapaus on moittinut minua tuuliviiriksi, jonka mieli muuttuu mennen tullen. En minä tiedä onko tämmöinen yhteydenpidon katkaisu ilman sen suurempaa syytä sen parempi. Ainakin minä olen aina uskaltanut sanoa mielipiteeni ja vaihtaakin sitä tarpeen mukaan!
         Äsh!
         Tulen vain vihaiseksi kun pohdiskelen näitä asioita. Ei pitäisi enää illalla tämmöisiä...

 Hehkuva hiillos. Paras väri maailmassa heti kesätaivaan sinisyyden jälkeen...
          Nyt tämä hehkuva hiillos aikoo kömpiä peiton alle nauttimaan vähän kirjasta. Mukavaa viikonalkua, tuntemattomat!