Tänään oli vähän pilvinen päivä. Pakkasta -10 ja ihan tuikea keli poskille ja hanskoissa oleville käsille. Tein tänään rästiin jääneet lumityöt heti kun tankkiin oli saatu löpöä ja nyt on piha taas ainakin hetken siisti ja lumeton... Ainakin huomiseen asti.
Tiputeltiin isän kanssa tänään ison navetan katolta vähän lunta, kun kuurin ja navetan katon liitoskohtaan oli ehtinyt kertyä tuiskulunta ihan kiitettävästi. Ajateltiin, että on helpompi ottaa lumet pois katolta nyt kuin kerätä lumet ja romahtaneet kattotarpeet sisäpuolelta. Huomenna homma jatkuu jos keli sallii, tänään aloitettiin vähän myöhään niin tuli uupumus ennen kuin ehdittiin päästä edes kunnolla vauhtiin.
Naapuriin tuli pari vuotta sitten takapihalle talvivaloiksi valkeat porot. Äiti on siitä asti yrittänyt keksiä salamyhkäisiä tapoja käydä varkaissa, mutta ei ole vielä onnistunut poroja pihalle saamaan. Nyt kun talvivalot olivat kaikkialla ale-myynnissä niin ostivat kaksi poroa melkein yhden hinnalla. Pikkaisen isompiakin kuin naapurissa - öhöm!
Tänään kun aukaistiin paketteja huomattiin, että toisen poron sarvi oli napsahtanut poikki. Muutama voimasana tässä vaiheessa isältä, mutta me muut pysyimme tyynen rauhallisina. Liimataan sarvi ja laitetaan ehjä ulos jo valmiiksi.
Paketissa luki poro, mutta minä tein näistä veijareista vuorikauriita. Laitoin nimittäin ehjän "poron", jonka nimeksi annoin Haiku, kivikkoon seisomaan. Siitä se näkyy tuvan pöydän ääreen hienosti. Toinen, jonka nimeksi tuli Kaiku, korjattiin iltasella isolla määrällä kaksikomponenttiliimaa. Toivottavasti sarvi kestää siellä missä pitää eikä valahda nenään. Siskontyttö tosin olisi iloinen siitäkin, sillä kun on menossa yksisarvis-vaihe tässä fanituksessa ♥
Toivottavasti nyt ei vaan tapahdu mitään kamalaa kaatumista, kun on luvattu tuulisia päiviä. Siksi tuo kivikkoon laitto vähän epäilytti, että JOS ne kaatuvat niin murskaantuvat heti kivikkoon... Katsotaan nyt, kunhan saadaan toinenkin ehjäksi niin pitää vielä vähän asemoida vuorikauriitani paremmin ♥
Olen päättänyt ottaa puolen vuoden punnerrus-haasteen vastaan. Haasteen heitin itse itselleni, sillä olen yläkropastani ollut aina heikohko, vaikka olenkin repinyt leipäni ruumiillisella työllä. Nyt se muuttuu. Aion saada lihasta yläkroppaan sen verran, että onnistun punnertamaan tavallisia (eli miesten) punnerruksia ainakin viisi-kymmenen kesään mennessä. Tiedä sitten onnistunko, haaste nyt on ainakin heitetty ilmaan ja nyt ihan julkisesti se vielä kerrottu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti