Joulu siivottu haikeudella...

Tuntui kummallisen haikealta tänään korjata joulua pois. Viedä kuusi ulos, karsia ikkunoista jouluvalot ja tuvasta kaikki se lämmin ja mukava hämärän tunnelma, jonka valot tekivät. Sanoin eilen Miehenmurrikallekin, että entäs jos pitäisi valoja vielä muutaman päivän... Vaan tuskinpa se haikeus siitä olisi mihinkään hävinnyt. Nappasin tuvan tyhjäksi valoista - mutta jätin yhden pikkuisen tuomaan lämpöä pimeisiin tammikuun iltoihin ♥
         Kun sitten pääsin siivouksen alkuun, tuntui ihan hyvältä siivota talo oikein kunnolla. Joulun aikaanhan minä olin vain pintapuolisesti imuroinut puun roskaa halkolaatikon ympäriltä ja neulasia kuusen alta. Nyt imuroin hyvin ja tarkasti joka kulman ja pesin vielä lattiatkin. Oli mukava iltasella käpsehtiä jälleen puhtaassa torpassa. Vailla tunnelmavaloja, mutta ainakin puhtaassa.

Olokin on jo paljon parempi.
         Kurkkukipu loppui oikeastaan perjantaina ja lauantaina ihmettelin, kun pystyin nielemään ilman, että jokaista nielaisua pelkäsi kivun takia. Hunaja ja suolavesi ovat ihan kelpo aineita! Sillä minä ainakin nieluani lääkitsin ja oloani helpotin. Ja tuskinpa tuohon tautiin antibiootteja olisi määrätty, yskän jälkitaudithan ovat lähinnä virusten aiheuttamia. Näin luin.
         Pääasia kuitenkin on, että voin paremmin ja aion pysyä terveenä tämän vuoden. Kunnianhimoinen tavoite, mutta katsotaan nyt mitä pystyn asian eteen tekemään.

 Viikonloppuna ei oikeastaan tehty oikein mitään. Noh, lumitöitä piti lauantaina vähän harrastaa, mutta muuten oltiin vaan ja nautittiin kolmen päivän yhteisestä viikonlopusta. Meni mukavasti, mutta liian nopeasti ♥
        Käytiin rannassakin, mutta siellä oli pelkkää yhtä ja samaa valkoista niin järvellä kuin rannallakin! Ei ollut tietoakaan siitä peilijäästä, mitä marraskuussa ihastelin uimarannan ympärillä. Nähtiin reissulla myös "norppamiestä" ja hän sanoi, että jään paksuus on vain kolmisen senttiä. Ei siis ole mitään asiaa jäälle vähän aikaan. En minä nyt sinne ensimmäisten joukossa ole muutenkaan menossa, mutta hyvähän tuo on tietää - jos joku sattuisi vaikka kysymään...

Tänään kävelin vähän yli tunnin lenkin. Satoi kosteaa lunta, melkein räntää, ja kiersin meidän kylän. Jaloissa tuntui tietysti kun parin viikon sairastelu-köllöttellyn jälkeen lähti tekemään jotain fyysistä, mutta muuten teki kyllä hyvää. Varsinkin mielelle. Liikkumattomuus alkoi käydä päänupille! En minä nyt kuitenkaan aio mitään maratoonia vetää tällä viikolla, en aio saada lisää jälkitauteja. Pikkuhiljaa palailen omille treenipoluilleni omaa kroppaa kuunnellen.
        Pitänee ryhtyä kuuntelemaan tätä kroppaa, kun se kuitenkin on se joka määrää tahdin - näemmä. Eipä tässä meikäläisellä ollut kamalasti sanottavaa tämän taudinkaan kanssa. Sairastaa piti kun kroppa niin päätti. Eli pomo on ihan joku muu kuin minä!

 Iltasella istuin lukemassa. Vaikka sairastin koko joulun ja vähän uuden vuoden puolellekin en lukenut kertaakaan sohvan nurkassa vilttiin kääriytyneenä. Kummallista, sillä yleensä joulu on minulle juuri sitä aikaa, kun voi napata hyvän kirjan ja uppoutua tarinaan. Ehkä en jaksanut kaikelta potemiseltani, en tiedä. Tänään otin vahinkoa vähän takaisin ja lueskelin kynttilöiden keskellä ♥
        Katsottiin viikonloppuna oikein sarjamaratoonina Yle Areenasta englantilaista komediallista sarjaa Eespäin naiset! (Up the women). Aivan mahtava dialogi ja mahtavat hahmot! Sarja kertoo 1900-luvun alun Englannista, missä suffragismi on nostamassa päätään ja pieni ompeluseura aikoo tehdä oman osuutensa naisasian puolesta. Aivan mainio sarja! Ja mikä parasta, tykättiin siitä molemmat!

Ajattelin tänään tulppaaneja. Olisi tehnyt mieli laittaa muutama tulppaani vaasiin siivotun tuvan pöydälle. Ei ollut jemmassa ainuttakaan... Kevättä kohti kuitenkin ollaan menossa. Joka päivä ♥
       Mukavaa viikon alkua sinne puolen ruutua ♥