Ikkunanpesua sumusateisessa päivässä

Olen ollut todella tyytyväinen, että huolimatta kaikesta tästä limasta, joka pääkopan sisällä velloo, olen saanut nukuttua todella hyvin. Kiitos nenäkannun! Viime yönä kuitenkin heräsin ihan järkyttävään pakotukseen, mutta tällä kertaa kropan toisesssa päässä - jaloissa!
       Olen potenut levottomia jalkoja koko sen ajan, mitä elämästäni muistan ja näin vanhemmiten olen oppinut hillitsemään oireita tuplavillasukilla öisin ja iltaisin otetulla magnesiumilla. Ja tietty juokseminen ym. liikunta on jelpannut myös. Nyt, kun liikuntaa ei ole oikein viikkoon voinut harrastaa, oikein minkäänmoista ja lihakset alkavat varmaan surkastumaan kohta kokonaan, niin jalatkin oireilevat enemmän. Viime yönä kahden maissa niitä oikeasti pakotti niin, että piti nousta ylös, juoda iso lasi vettä ja magnesiumia vähän lisää... Suututti, kun uni antoi odottaa itseään ennen kuin poppakonstit auttoivat!
        Olenko jo sanonut, että alkaa minun hermoilleni riittämään tämä sairastelu taas tältä erää!
        Ei enää jaksaisi mitenkään sairastaa!

Tänään oli surkea keli ulkona, tosin en paljoa siellä aikaani viettänyt, kun olo oli mikä oli ja hommaa oli sisälläkin ihan tarpeeksi. Oli nimittäin ikkunanpesu-päivä. Minulla on 14 ikkunaa ja kun jokaisessa ikkunassa on 3 ruutua ja jokaisessa ruudussa neljä pestävää pintaa niin nopealla matikalla siitä taitaa tulla 168 pestävää pintaa. Aloitin aamusta ja lopetin illasta. Vauhti ei ollut mikään urakkahommaa, ei jaksanut innostua, mutta sain kuitenkin tehtyä. Omaan kammariinkin vaihdoin jo paksummat talviverhot. Ovatpa sitten valmiina niin ei tarvitse enää sitten talvella vaihtaa. Tulikin taas kiva hämyinen fiilis huoneeseen ♥

Ja vaikka ikkunanpesu ei nyt ihan niihin top 5 lempihommiin kuulukaan (sillä koskaan ei tule tarpeeksi hyvää jälkeä, aina jonkinmoista raitaa...), niin sitten kun olin saanut homman tehdyksi, näytti koko tupa ja huoneet ihan erilaisilta. Siistimmiltä. Paremmilta.
       Kyllä kannatti! ♥
       Innostuin vähän ulkokuistin kanssa ja ajattelin, että vaikka ei olekaan vielä kanervia tai muuta sisustusta niin vähän tekisin pientä muutosta ulkokuistillekin huomenna - jos jaksan.
       Olo on ollut tänään taas semmoinen ristiriitainen. Toisaalta ihan hyvä, mutta iltaa kohden taas kurkku kipeäj ja nenä tukkeessa. Että tämä nyt voi taas mennä kumpaan suuntaan hyvänsä..

Eräs ystäväni soitteli iltasella ja kertoi, että oli alkanut lukemaan avoimessa yliopistossa oikeustieteitä. Oli innostunut tietysti muutenkin, mutta olin puhunut hänelle omista opiskelusuunnitelmistani jo kesäkuussa ja oli ajatellut jo silloin, että ehkä itsekin pitäisi ottaa vähän uutta suuntaa. Hänkään ei ole nykyisessä työssään sellaisella alalla, missä oikeasti haluaisi olla tai mistä voisi kuvitella eläkkeelle jäävänsä, työ ei anna haastetta tarpeeksi. Nyt naurettiinkin, että nyt sitä haastetta on, kun pänttää päähänsä oikeustiedettä!
        On kuitenin ihana huomata ja kuulla, että ympäriltä löytyy useampi näitä "uutta suuntaa" etsiviä yksilöitä. En ole yksin. Ja samanlaisia ajatuksia, olipa suunta mikä hyvänsä. Pelon sekaista iloa ja riemua uudesta ja tuntemattomasta. Tekee ihan hyvää muuttaa vähän suuntaa aina välillä, saa aivotkin vähän lisähommia! Ja muutenkin. Virkistää vähän, kun pomppaa polulta hetkeksi pelkkään kanervikkoon tai varvukkoon, missä se polku tehdään itse!

Se mihin minun pitää seuraavaksi iskeä tassuni on tämä unirytmi.
       Minun pitäisi saada väännettyä tätä iltaa aikaisemmaksi. Saisin mentyä sänkyyn jo 10 jälkeen. Luulen, että tämän oikuttelevan vastustuskykyni suurin syy on juurikin uni ja se sen riittämättömyys..
       Pitäisi tehdä niin kuin itse opettaa.
       Eli siis unten maille, mars!