Ihan omat talkoot osa 2

Aamuinen näky kun saavuin mylläys-paikalleni

Joskus hulluus on hankittua.
      Tämä minun uimaranta-talkooni on juuri sellainen hankittu hulluus, jota itsekin vähän ihmettelee, mutta kuitenkin tekee. Tänä aamuna tuuli aika kovin ja kylmästi, joten en ollut ollenkaan varma että poutaisesta säästä huolimatta pääsisin edes talkoisiin ja muhjun siirtelyyn. Onneksi rannassa tuuli kävi sieltä suunnalta, ettei aaltoja kamalasti ollut, vaikka ihan kylliksi tuuli kylmästi niskaan (nyt on sitten niskaa lämmitelty koko ilta...)
       Luonto Äiti oli auttanut minua vähän ♥
       Kun tekee jotain hyvää luonnolle, luonto tekee hyvää takaisin ♥
       Aallot olivat vieneet puolet muhjusta vähän kauemmas kivikkoa kohti, joten urakka vähän helpottui. Tosin kyllä sitä roinaa silti riitti, ei sillä.
      Kun reunasta aloitti niin tiesi mihin pitää päästä.

 Tein aamusta pari tuntia töitä, toin yhden kuorman pois ja tulin välillä välipalalle. Alkoi ihan oikeasti käymään työstä painavan kaislaroskan nostelu, joten pikku breikki teki hyvää. Sitten menin vielä pariksi tunniksi ja tämän päivän urakan jälkeen minulla on rannassa rantaviiva ja vesi valloillaan ♥
     Ette arvaa miten hyvältä tuntui katsoa kun aallot murtuivat vapaasti hiekkaan ♥
     Naama ei hymylle meinannut riittää.
     Viisi kamalan isoa kasaa jäivät vielä sinne, vaikka muutaman kasan sainkin pois, mutta ainakin on moska pois rannasta. helpompi sitä moskaa on kasasta mättää kyytiin kun hiekan seasta.

Kyllähän sitä varmasti vielä rantaan tulee, mutta ei toivottavasti ainakaan samassa määrin kuin mitä nyt siinä oli. Näin ainakin toivon. Ja tulevaisuudessa aion putsata rannan PIKKAISEN aikaisemmin kuin ihan näin myöhään!
      Kunhan nyt pitäisi muutaman päivän poutaa jossakin vaiheessa niin saisi ajettua kasat pois. Vähän näytti pahalta sateiden kanssa...

Avointa vettä ♥

Kädet ovat takuulla huomenna kipeitä ja jalat.
         Kävin iltasella vielä lenkillä, tuolla kylmän tuulen seassa, ja kyllä on pimeää! Ei ollut ihan paras lenkki boogie, mutta ehkä päivän riehumiset rannalla tekivät olosta vähän vaisun. Ihan mukavaa kuitenkin oli käydä juoksentelemassa. Pitää vaan käydä hankkimassa kunnon otsalamppu että näkee mihin astuu. Nuo minun otsalamppuni ovat vähän huonotehoisia tuon pimeyden keskellä.
       Iltasella istuin saunan lämmössä ja hengittelin ja kohta lämmitän niskaani vielä kaurapussin ennen kuin menen peiton alle kuuntelemaan hurjaa tuulta ♥
       Öitä sinne.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
522. juoksupäivä (192 vko)
- 3184,1 km
- 5 km suopohjien tie (33 min)
- juoksua jo suurimmaksi osaksi, muutaman kerran piti tasata hengitystä
- puolen välin jälkeen lihakset kai tottuivat ja hengitys tasaantui
- puhditonta vähän oli
- askel toimi ja ryhti kesti ja lantiokin pysyi kohdillaan, muta muuten oli puhditonta
- vähän vielä huomaa, että kintuissa on jotain pientä "laittamista" vielä, jumipaikkoja
- -2, tosi kova tuuli, ja kylmä keli muutenkin