29. lokakuuta 2018

Ihan omat talkoot

Kuten olen kesän mittaan maininnut, minulla ei ole omaa rantaa ja olen käynyt ns. yleisellä rannalla uimassa. Tämä yleinen ranta sijaitsee erään pienen, kylän omistaman, venelaiturin kupeessa. Sellainen pieni poukama kuten tuosta yläkuvasta näkyy. 
       Nyt vesi on todella alhaalla, mutta kesällä vesi ylettyi melkein tuossa vasemmassa laidassa olevalle asfaltille. Noh, syksyn mittaan myrskytuulet toivat rantaan kaislan rojua oikein tuollaisen ruskean maton. Paksuutta parhaimmissa kohdissa melkein 20cm!!!
       Pyysin luvan aluetta hoitavan yhdistyksen puheenjohtajalta että pääsiskö sinne jotain pientä siivousta tekemään ilman, että joku ampuu nuolella selkään ja sain luvan.
        Tänään sitten menin tekemään vähän siisteyttä rantaan.
 Täytyy kyllä sanoa, että alkuunsa meinasi minultakin usko loppua, kun sitä mujua ja roskaa oli NIIN PALJON ja joka puolella! Mutta kun aikansa siellä möyrin niin tulihan siitä jotakin selvyyttäkin. Sain muutaman kasan ja vähän jopa hiekkaa näkyviin!
         Pahinhan siellä on edessä vielä kun rannasta pitäisi saada tuo painava ja märkä ja muhjaantunut roinalöllö pois. Tämä ylälaita oli vielä suht iisiä lapioitavaa. Olin kaksi ja puoli tuntia ja aikaan nähden sain paljonkin aikaa.
         Rannasta oli vain korsipatja vähän jäässä joten alkaa tämä ajankohta olla ihan näillä näppäimillä että sen vielä saa sieltä irti. Mutta en ota paineita. Ajattelen, että viikon päästä se näyttää ihan toiselta. Pienin askelin, pienin kasoin!
Minulla oli eväänä sulatettua juustoraastetta ruisleivällä ja kuumaa mehua eikä pitkään aikaan ole mikään ruoka maistunut NIIN hyvältä! Ihan mahtavaa on pitää piknikkiä eväiden kanssa vaikka tämä piknik olikin työpiknik. Ruoka on sata kertaa parempaa vaikka puhutaan melko köyhistä antimista!
        Ja kävi minulla siellä joku mieskin, joka oli tullut laiturilla käväisemään vaimonsa kanssa. Tuli jututtamaan ja kun sanoin, että en saa työstä palkkaa vaan teen ihan vaan omaksi iloksi ja hyödyksi ja että käytän haravaa, hankoa ja lapiota työvälineitä (toki kuormaan traktoriin) niin mies vilkaisi minua sillä tavalla kuin viisas katsoo hullua!
       Hulluhan minä olenkin!
       Kukaan järkevä ihminen ei menisi tekemään tuollaista ihan vaan "huvin vuoksi". Kukaan ei mättäisi kamalaa määrää kaislarojua rannasta kun tietää, että kuormia saa tehdä varmaan sata. Kukaan ei tekisi tätä ilmaiseksi! Kukaan ei tekisi tätä yksin!!
        Mutta minä teen!
        Muut näkevät rannassa vain kaislanrojua, kamalasti työtä ja toivottomuutta.
        Minä näen hiekkarannan ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti