Pientä rääkkäystä jo rääkätylle...

Käyn jälleen ylikierroksilla.
     Sen huomaa unesta ja siitä, että herää tämän tästä siihen tunteeseen, että myöhästyy töistä. Nyt on vielä viikonloppuna kouluviikonloppu, joten ei ole kuin sunnuntai ainoastaan lepopäivä, mutta pitää ottaa siitä sitten kaikki irti. Tarvitsen nimittäin nyt vähän iisiä olemista tämän viikon jälkeen.
      Aamuyöstä satoi railakkaasti vettä ja aamu oli sitten kostean lämmin. Epätyypillinen syyssää, sillä vaikka sade kuuluukin syksyyn, nin tämä lämpö tekee maailmasta ihan kasvihuoneen, kun on lämpöisen kosteaa.
       Opiskelussa on se huono puoli, että oppii/lukee jotain sellaista, mitä ei haluaisi tietää. Nimittäin tänään luin, että jo yhden päivän istuminen tekee hallaa terveydelle, vaikka olisi liikunnallinenkin ihminen. Olen tällä viikolla istunut ruohonleikkurin päällä melkein kolme päivää (eli 3 x 8h) joten alan olla varmaan suorastaan kuollutta lihaa!
       Tänään oli vähän sellainen poissaoleva olo muutenkin.
        Pitäisi päästä jo pois...

Opiskeluiden ja pänttäämisen jälkeen kävin jälleen juoksemassa. Ihana oli juosta kosteassa kelissä. Juoksussa se oli ainoastaan plussaa, ei kuivunut suu eikä hengitys, kun ilmassa oli kosteutta niin, että jo seitsemän maissa pelloille nousi sumua!
      En tiedä käytänkö nyt jotain uusia (oikeita) lihaksia, mutta ihan normi lenkki (7.2km) vetää tämän lyylin aika tuuttiin. Hyvältä tuntuu, vaikka sillä hetkellä pahalta, mutta kinttuihin ei koske ja muutenkin on hyvänoloista juoksemista, paitsi ettei happea riitä ihan jokaiselle lihakselle ja hengitys menee jossakin vaiheessa ihan puuskutuksen puolelle. Kertoo varmaan siitä, että nyt käytän ainakin välillä myös isoja pakaralihaksia, jotka ovat saaneet olla ihan siivellä eläjiä monen monta vuotta!
      Pieni hurraa tähän väliin ♥
      Mahtavinta oli kuitenkin juoksun jälkeen pulahtaa kylmään veteen, joka oli värjäytynyt ihan pastellinsävyihin taivaan kanssa ♥ Aivan mahtavaa! Ja vitsit mikä hiljaisuus ja rauha ja tyyni vesi... Olisin voinut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi...

Juteltiin taas iltasella Miehenmurrikan kanssa ja asiaa olisi ollut varmasti taas koko yöksi. Puhelimessa puhuminen on tietysti ihanaa, mutta naamatusten puhumista kaipaan kyllä joka ilta ♥ Puhelimessa se on kuitenkin van puhumista, kun kasvotusten pääsee välillä kainaloonkin, kun ottaa elämä päähän.
       Niin kuin tänään.
       Tai ei tänään ottanut päähän, mutta oli muuten vähän hankala olo. Semmoinen vähän kuin olisi halunnut rikkoa jotakin... En rikkonut. Lämmitin vähän hellaa kun pääsin kotiin ja vitsit oli rentouttavaa kuunnella tulen ritinää.
        Ikävöin aivan valtavasti niitä talviaamuja, kun saa aloittaa arjen uunin lämmityksellä ja kuunnella ihan rauhassa tulen ja puun ritinöitä ♥ Päässä pyörii taas sata asiaa, mikä MUKA pitäisi saada tehdyksi kun kaksi päivää menee viikosta koulun penkillä ja sunnuntai täytyy pyhittää kyllä täysin unelle ja levolle, vaikka tapettaisi!
        Ruoho on kasvanut, kellari pitäisi siivota, torppa pitäisi siivota ja kirjoittaa puhtaaksi koulutehtävät... Pririointia. Huomaan, että en osaa opiskella enää. Toivottavasti muistuu mieleen tässä jossakin vaiheessa!
       

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
504. juoksupäivä (185vko)
- 3080.3 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- jalat jaksoivat paremmin kuin maanantaina, vaika loppupuolella alkoi kyllä taas olemaan puuskutus sitä sorttia, että happivajetta jostain löytyi
- askel oli lyhyttä ja lantion yritin pitää kohdillaan, välillä ihan tuntui, miten vahvuus tuli lantion seudulta ei pelkästään jaloista
- jalat eivät ole tulleet kipeiksi, että kai minä kannatan itseäni paremmin enkä lösäytä koko painoa jaloille, jee!
- ryhtikin kestää ihan hyvin, mutta edelleen jännitän ihan älyttömästi yläkroppaa ja harteita... Välillä unohdan hengittää, kun keskityn lantioon niin totaalisesti!
- +20, ihanan kostea ja märkä keli juosta, sumuinen alkuilta ja ihan huippu mahtava juoksu! Pahaa teki silloin, mutta hyvää nyt ♥