Olen moneen kertaan sanonut tästä kesästä, että olen ollut todella iloinen, että olen saanut olla "rauhassa" ihan eri tavalla kuin muina vuosina. Aikaisemmin oma henkilökohtainen elämä oli kaikkien ruodittavana, kun eräät eivät osanneet entisessä työpaikassa pitää mitään omana tietonaan tai ajatella joitakin asioita ihan vaan yksityisinä. Tänä kesänä sitä ongelmaa ei ole ollut, ehkä johtuu myös siitä, että en ole jakanut itsestäni informaatiota ihan samalla tavalla. Vahingosta viisastuu, näemmä...
Tämän kesän ongelma on ollut lähinnä se, että minua ei ole haluttu tuonne töihin. Sen tuntee melkein päivittäin suhtautumisesta ja sellaisesta sanavalinnoista, joista ei voi erehtyä. Olen kuitenkin tapellut tätä vastaan sillä, että vaikka moiset ajatukset pahalta tuntuisivatkin, niin olen yrittänyt vastata pahaan hyvällä.
Yllättävän vaikeaa.
Joskus juhlin, kun minun hyväni voittaa heidän pahansa, mutta sitten tulee hetkiä kun se kuonoon tinttaaminen toisi tyydytystä paljon enemmän!
Ymmärrän nyt paremmin Robin Hoodia ja muita sankareita, jotka vastaavat hyvällä vääryyksiin. Ei ole helppoa, ei.
Hyvä kun nostettiin, sillä nyt on ollut sen verran epävakainen viikko, että ei olisi varmaan muina päivinä pellolle edes keritty. Saati saanut yhtä kuivana perunaa talteen.
Meillä oli 12 riviä. 11 riviä Nicola-perunaa ja 1 rivi Rosamundaa. Nicolasta tuli oikein isoja ja hyvänkokoisia perunoita (vähän yllättävästikin, vaikka oli näin kuiva kesä!) mutta Rosamundassa näkyi, että oli vanha siemen. Sieltä tuli vähän, vaikkakin ihan hyvänkokoisia. Määrällisesti isä laski, että noin 50 ämpäriä eli ihan kivasti. Siitä kun miinustetaan ensi vuoden siemen, niin pitäisi sillä talven yli päästä, kunhan ei kukaan otus mene ja syö meidän kellarista perunaa!
Seuraavina päivinä Miehenmurrikka valitteli vähän takareisien kipeyttä, vaikka muuten olikin sitä mieltä, ettei ollut hassumpaa hommaa. Ei se oikeasti olekaan. Lapsena se oli kurjaa puuhaa, ehkä riviäkin oli enemmän, mutta näin vanhemmiten olen huomannut, että sellaiset hommat joista ennen yritti livetä mahdollisimman äkkiä pois, onkin nyt ihan mukavaa puuhaa.
Kutsutaankohan sitä nostalgiaksi vai aikuistumiseksi?
Tiistaina kävin kaupungissa Paula Heinosen luentoa kuuntelemassa. Vähän rankka päivä, kun töissä oli jo raskaat työt sateessa ja sitten iltasella istuin kolmisen tuntia luentoa kuuntelemassa. Väsytti ihan kamalasti! Sinä iltana sattui olemaan vielä koko kesän hurjin ukkosmyrsky! Onneksi ei mennyt sähköt!
Luento sinänsä oli kyllä vähän pettymys. Menin kuuntelemaan vatsan hyvinvoinnista ja sain luennon siitä, mitä positiivinen mieli ihmiselle tekee... Vatsan hyvinvointi ohitettiin todella nopeasti ja esiteltiin muutama sponsorin ravintovalmiste ja puhuttiin pehmoisia siitä, miten tärkeää on olla positiivinen ja iloinen ja sitkeä. Ihan hyviä juttuja, mutta tulin kuuntelemaan vähän erilaisia asioita... Onneksi hinta ei ollut ihan pilviä hipova, joten ihan kamalasti ei harmittanut. Ainut harmitus oli vähän hukkaan heitetty ilta...
Olen tehnyt myös kouluhommia tällä viikolla ja aloittanut harjoitusasiakkuuden minun harjoitusasiakkaan kanssa. Katsotaan nyt mitä saan irti sitten hänen ruokapäiväkirjastaan. Olen tehnyt myös koulutehtävänä omaa ruokapäiväkirjaa ja aika mielenkiintoista on tämän viikon jälkeen vähän päästä analysoimaan myös omaa syömistäni... Ääks!
Juoksu on taas kulkenut paremmin ja huomaan, että kun olen nyt ottanut enemmän huomiota lantion pitämiseen ryhdissä, myös jalkojen kipeytyminen on pysynyt aisoissa. Eli neljän vuoden juoksemisen jälkeenkin voi oppia jotain uutta.
Olisi kiva joskus saada aikaiseksi jonkinmoinen juoksukoulu ja jakaa tätä tietoutta eteenpäin ja tehdä mahdollisesti muillekin samanlainen elämää rikastuttava muutos juoksun aloituksella, kuin mitä se on minulle ollut.
Ehkä joskus.
Huomenna olisi tarkoitus pitää Miehenmurrikan kanssa löhö-päivä. Oikea jarrutuspäivä, kun ei tehdä ei niin mitään! Miehenmurrikallakin oli vähän rankka viikko ja vielä tämä lauantai siihen päälle niin ei oikein riitä powereita ihan mielettömiin suorituksiin enää sunnuntaina.
Jos vaikka pidettäisiin leffa päivä ja tehtäisiin ruuaksi pitsaa. Tänään minulla on hemmotteluruokana Miehenmurrikalle kyljyksiä ja perunamuussia ♥ Toivottu ruoka. Mitä ei oman murun eteen tekisi ♥
Tälle päivälle piti olla luvattuna sateita, mutta eipä näy. Pilviä on, mutta vielä ei ainakaan sada. Katsotaan mitä ilta tuo tullessaan.
P.S. Olen käynyt vielä uimassa. Hurjan kylmää se on ja tänään pitääkin vielä iltasella viedä mittari mukana järveen ja katsoa missä asteessa sitä uidaan. HRR!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
12.9.2018 keskiviikko
506. juoksupäivä (186 vko)
- 3090,3 km
- 5km minikylälenkki (26 min)
- juoksu tuntui hyvältä alusta lähtien ja jaksoi jalatkin liikkua koko matkan
- lantion pito ei ollut ihan yhtä varmaa kuin joskus, mutta jotain teen oikein kun jalat eivät tule kipeäksi samalla tavalla
- ryhti ja keskivartalo kaipaavat harjoitusta
- askel lyhyt (180 askelta/min tai enemmän)
- loppumatkasta väsytti, siis nukutti, vaikka jalat oisivat jaksaneetkin
- +16, tuulinen ja myrskyävä keli, koleaa
14.9.2018 perjantai
507. juoksupäivä (186 vko)
- 3095,3 km
- 5km suopohjien tie (29 min)
- juoksu kulki hyvin heti alusta ja ihan loppuun asti, askel oli kevyt ja rento
- välillä tuntui oikeasti, että saan juoksuvauhdin lantiosta eli silloin ainakin lantion pito oli kohdillaan, koko aikaa ei ihan siltä tuntunut, mutta jatkuvasti kiinnitin huomiota siihen, että lantio ei ainakaan tipahtaisi
- askel lyhyt ja se toimii hyvin ainakin jalkojen kipeytymiseen
- tänään toimi kaikki! Oli hyvä ja antoisa juoksu.
- +12, koleaa ja pilvipoutaista
15.9.2018 lauantai
508. juoksupäivä (186 vko)
- 3102.5 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- ensimmäistä kertaa juoksen heti seuraavana päivänä juoksupäivän jälkeen, tuntui kyllä kai vähän jaloissa moinen
- hyvin jaksoin kuitenkin siihen nähden että eilenkin kävin juoksemassa ja askeleen lyhyyden vuoksi ei jalat kuormittuneet ihan mahdottomasti
- ryhti hyvä aina viimeiselle kilometrille asti kun selvästi ryhtilihakset väsähtivät ja juoksu mataloitui ja muuttui vähän jäykäksi
- lantion pito ei ehkä niin hyvää kuin eilen, mutta ainakin alkumatkasta se tuntui kyllä askeleessa voimana
- hengitys vähän puuskutusta jo loppumatkasta
- hyvä juoksu kuitenkin, kaikesta väsymyksestä huolimatta
- +18, pilvinen, tuulinen, mutta ihan lämmin juoksukeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti