Minusta ei todella olisi enää istumaan kahdeksaa tuntia paikoillani joka päivä. Onneksi tässä koulutuksessa lähipäiviä on vain kaksi kuukaudessa, joten nämä päivät kestää vaikka päällään!
Täytyy kuitenkin sanoa, että rankan viikon päätteeksi vielä 16 tuntia istumista yhteensä kahtena päivänä ja uuden tietomäärän omaksuminen kävi pääkopalle. Päätä särki kovastikin, kun tulin kotiin tänään vähän ennen viittä...
Minun ratkaisuni ongelmaan oli viiden kilsan juoksulenkki, joka kyllä auttoi hartioiden kireyksiinkin ja siihen päänsärkyyn. Juoksu, kylmävesiuinti ja kuuma sauna tekivät sitten loput. Olo oli ruuan jälkeen hyvä ja rento, ja kun iltasella katsoin elokuvaa niin sen verran hyvää rentoutumisen laatu oli, että koulupäivä tuntui olevan jo erillistä päivää!
Jännitin vähän koko touhua, sillä viimekertaisesta opiskelusta on pian 15 vuotta enkä ollut yhtään varma osaanko enää edes opiskella. Pienen alkukankeuden jälkeen huomasin, että nopeastihan se rutiini sieltä jostain hermokanavasta löytyi, sillä esimerkiksi lukiossa olin hyvä oppimaan ja minulla oli mahtavat oppimismetodit, joilla sain asioita uppoamaan päähäni.
Tällä kertaa helpotti myös aito kiinnostus aiheeseen, kaikkeen siihen liittyvään. On helpompi painaa mieleen asioita, joita HALUAA muistaa kuin asioita joita PITÄÄ muistaa.
Onneksi meillä oli pieni ryhmä. Kahdeksan opiskelijaa, 8 naista ja yksi rohkea mies, joka ihmeen hyvin sujahti naisten keskelle, vaikka ei meistä nyt vielä mikään kamalan tiivis porukka syntynyt. Muutamat olivat tuttuja keskenään aikaisemmilta kursseilta.
Se vähän otti päähän tunneilla, kun eräät jaksoivat koko ajan korostaa edellisiä kurssejaan, joissa oli jo vähän sivuutettu myös ravitsemusta. Koko ajan tuli niin "mahtavia" mielipiteitä ja välillä ilman kysymistäkin. Tänään kyllä minäkin jo uskaltauduin sanoa omaa tietouttani julki ja kyllä vähän huomasin kyseisissä naisissa sellaista "mistä sinä tuon muka tiedät"-katseita. Minä olen kuitenkin lukenut vuosien ajan hurjasti kirjoja, artikkeleita, tapellut oman vatsani kanssa ja kokeillut jatkuvasti uutta parantaakseni omaa olo. Plussana vielä juoksuharrastuksen tuomat edellytykset ravintoon ja sen laatuun.
Yritin kuitenkin sivuuttaa muut ja heidän mielipiteensä ja keskittyä siihen, että saan mahdollisimman paljon irti opiskelusta ja teen mahdollisimman hyvin kaikki tehtävät joita pitää tehdä. Aion olla para siinä mitä teen!
Tällä viikolla ei ole kuin huominen vapaata, mutta huomenna aion löhötä KOKO päivän ja vain nousta syömään välillä. Katson hömppäleffoja ja nautin viltin alla villasukista ja lämmöstä. Taisi vielä luvata kaiken huipuksi sadetta, joten ah, nautin! ♥
P.S. Ehkä jonkinmoinen harmitus oli varsinkin eilisiltana siitä, että minua vähän dissattiin koulutuksessa ja minun mielipiteistäni tehtiin vähän ala-arvoisia, mutta minulla oli ihan hurja ikävä Miehenmurua. Soiteltiin toki niin tänään kuin eilenkin, mutta olisin kaivannut syliä ja silittelyä ja lähellä olemista ja puhumista ihan kasvokkain. Miehenmurrikalla kun on mieletön kyky tehdä kaikista ongelmistani pienempiä ja suruista kevyempiä ♥
Maanantaina nähdään, mutta voi kun onkin ikävä jo nyt! ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
505. juoksupäivä (185 vkoa takana)
- 3085.3 km
- 5 km mini kylälenkki (26 min)
- juoksu sujui alusta asti yllättävän hyvin, vaikka uupumustaso oli aika valtava
- päänsärkykin helpotti
- askeleen lyhyys, lantion tuki ja ryhti kesti aika hyvin paketissa ja huomaan lanion asennon parantumisen ainakin siitä, ettei kintut tule niin kipeäksi eikä kovettumia enää synny samoihin paikkoihin jaloissa. Jee!
- jännitän kuitenkin yläkroppaa aika lailla! Menee niska varsinkin ihan kyhärään, vaikka vain lantiota yritän pitää kasassa
- teki hyvää juoksu, tyhjensi pään, vaikka en tosin tiedä onko se opikeluiden jälkeen kovin tehokasta...
- +20, ihanteellinen juoksukeli. Lämmin ja kostea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti