Univelan kuittaus- lauantai

Rakastan kestävyysurheilua.
      Juoksua.
      Siinä voi olla kaksi eri treeniä kaksi eri olemassa oloa - aallonharjalta melkein sinne pohjalle. Tänään oli sen vähän matalamman aallon vuoro, kun taas torstaina mentiin lentäen. Ja siinä se juju minusta juuri onkin. On vain löydettävä se sisäinen voima siihen, että vaikka ei treeni aina kulkisi lentäen niin löytyy jotakin sellaista fiilistä, että jaksaa laittaa tossua toisen eteen ja päästä päämääräänsä, vaikka hitaamminkin.
       Itsensä haastamista muutoinkin kuin vain siihen epämiellyttävän tunnealueen puolelle menemistä, itsensä haastamista jo siinä, että jatkaa sen huonommankin lenkin jälkeen ja löytää iloa vähän huonommin kulkeneesta juoksusta.
        Mahtava laji, joka suhteessa.

Mauri myrsky rantautui Suomeen, mutta onneksi vähän vaimeampana kuin mitä oli ensin ennusteltu. Kovasti kuitenkin tuuli tänään, semmoisia puhuripuuskia tämän tästä, mutta onneksi ei tainnut tulla metsätuhoja kaatuneiden puiden muodossa.
       Tein tänään vähän kouluhommia eteenpäin ja odotan oikeasti sitä, että pääsen opiskelemaan ilman työviikon kuormaa. Hatun nosto niille, jotka opiskelevat ja tekevät töitä vuodesta toiseen!
        Huuhdeltiin tänään myös meidän imeytyskenttää. Kaadettiin päälle tuhat litraa putkistoihin ja hyvin veti eli ei ollut seitsemän vuoden aikana kertynyt suurempia tukkeita putkistoihin. Jos vielä keväällä rassaltaisiin imeytysputket painepesurilla vähän kuin varmuuden vuoksi.

Lämmittelin saunaa iltasella, ennen lenkkiä, ja isä opetti minua pilkkomaan puita. Olen toki puita saanut pilkotuksi tähänkin asti, mutta tekniikassa on hiomista. Voimaa ja tarkkuutta vaativaa puuhaa. Ja hyvä kirves. Siinä avain onneen puiden pilkkomisessa!
      Lenkin jälkeen kävin jälleen pulahtamassa kylmässä vedessä. Huomenna pitää mennä taas mittarin kanssa uimaan ja katsoa miten paljon se on laskenut viikossa, jos se on edes laskenut. Tuntuu vaan niin kylmältä jo, että jokohan se olisi +4 asteessa....
       Jalat tykkäävät kylmäkylvystä juoksun jälkeen. Ne melkein sihahtavat kun kävelen kylmään rantaveteen ja lihakset on juostu lämpimäksi. Ja mikäs siinä muutenkaan, kylmäähän se vesi on kun siellä on, mutta jälkeen päin on niin hyvä olo, että siksi kai sinne joka ilta luunsa vetää ♥

Onneksi huomenna saa vielä nukkua. Viime yönäkin vetäsin melkein 12 tuntia unta... Teki hyvää ja kohta pitäisi taas painua peiton alle. Saisi vähän univelkaa kuitattua.
      Sunnuntaita kohti ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
torstai 20.9.2018
510. juoksupäivä (187 vko)
- 3117.2 km
- 7.2 km kylälenkki (39min!!!)
- alusta asti askel oli kevyt, rento ja nopea ja vahva
- käytin oikeita lihaksia ja jaloissa ei matka tuntunut oikein miltään
- hengitys oli koko matkan tasaista ja hyvää,powereita riitti koko matkalle, juoksu oli pikemminkin lentoa
- ryhti ja keskivartalopito sekä lantion voima olivat paketissa ja onnistuivat todella hyvin, se tuntui ja näkyi juoksussa hyvänä ryhtinä ja vauhtina joka tuli helposti
- mahtava juoksu! Näitä lisää!
- sateisen harmaa keli, mutta poutainen juoksun ajan +15
- pimeetä jo loppumatkasta...syksy tulee

22.9.2018 lauantai
511. juoksupäivä (187vko loppuu)
- 3124.3 km
- 7.2 km kylälenkki (44 min)
- nyt taas oli ihan toisenlainen juoksu kuin torstaina, jaloissa painoi tai ei ainakaan ollut yhtä lailla powereita tai vauhtia
- hengitys ihan ok, mutta ei vaan jaksanut samalla tavalla, joten pidin vauhdinkin tarkoituksella hitaampana
- ryhti ok, mutta tuntui varsinkin oikean jalan lantion puoli tipahteli tämän tästä
- hyvä juoksu tasoittavana lenkkinä, huomenna huilataan lihakset hyviksi
- +16, tuulinen myrskyävä ilta, alkaa olla jo pimeetä!