Elossa olen blogihiljaisuuden jälkeen !

Elossa ollaan, vaikka tässä onkin ollut postaustaukoa viikko!
       Asiaa olisi ollut monenakin päivänä ja sanoin jossain viikon puolivälin paikkeilla Miehenmurrikallekin, että ihan kaipaan jo kirjoittamista ja ajatusten siivilöimistä blogiin, mutta ei vain osunut sitten sellaista rakoa meidän arkeemme tai viikonloppuun, että olisin istunut alas ja kirjoittanut muutaman lauseen tänne blogiinkin menneestä viikosta.
        Ehkä pieni postaustauko tekee välillä ihan hyvää.
        Ja ei minun asiani niin kovin erilaisia tässä vaiheessa vuotta ole. Yhtä ja samaa. Väsymystä ja nurmen leikkuuta.
        Sen verran viime viikolla kuitenkin kävi, että saatiin traktoriin uusi starttimoottori ja nyt kone hyrähtää käyntiin kuin unelma. Mitattiin uimaveden lämpötila ja olen pitänyt päätökseni käydä joka ilta uimassa niin pitkään kuin keho antaa myöten. Miehenmurrikka niiskutti ja köhisi jo viikonloppuna, mutta troppasin sekä Miestä että itseäni Echinaforcella, joten katsotaan mihin punahatusta on! Niin, siis veden lämpötila oli +17. Vähän yllätti, että se oli (plussan puolella) vielä noin paljon. Kylmemmältä se tuntuu, mutta hyvin siinä kuitenkin vielä pystyy uimaan. Joka ilta helpommin!
         Yhtenä iltana käytiin 9 jälkeen uimassa ja ajattelin, että se pitää ottaa joku kerta uudelleen. Sen verran jännittävää se oli ja vesi tuntui paljon lämpöisemmältä.

Ystäväpariskuntakin piipahti alkuviikosta kylässä ja ystäväni raskaus on edennyt viimeiselle kuulle. Sen puoleen sain jo synttärilahjankin, noin kuukausi etuajassa, mutta ystävä puolusteli sitä sillä, että ei ole enää kyläilykelpoinen sitten kun on oikea syntymäpäiväni. Sain kolme kerää sukkalankaa ♥ Hassuinta siinä oli se, että edellisenä päivänä kyseisen ystävän äiti ja minun naapurini oli tuonut kesäisistä kurkuista kiitokseksi kolme kerää sukkalankaa ja kaksi niistä oli samaa kuin mitä tytär toi seuraavana päivänä! Äitinsä tyttö!
       Nyt minulla on sukkalankaa niin, että toivottavasti ehtisin neuloa jokaisen joululahjakassiin jotain pientä. Sukat tai säärystimet.
      Ja loppuviikosta katsottiin sitten se uusin versio Tuntemattomasta Sotilaasta ja saatiin ainakin sen puoleen sivistysaukkoa taas pienemmäksi. Täytynee kuitenkin sanoa, että sotaleffaksi se oli upea ja mahtava pläjäys, mutta Tuntematon Sotilas-leffa on kyllä ainut ja oikea se Edwin Laineen vanha elokuva. Siinä oli niin erilainen tunnelma, eri näyttelijät ja oikea sävy. Tämä uusi oli - noh, uusi.

Lauantaiaamuna olimme juuri Miehenmurrikan kanssa ehtineet huokaista, että huhhei, seesteinen ja rauhallinen aamu, kun porukat kaartoivat autolla pihaan ja isä ilmoitti, että menee nyt kaatamaan telipuut valmiiksi kun metsuri tuo harvennushakkuiden jämäpuut polttopuukasaksi. Kysyi minua vänkäriksi ja menin, kun ei ollut syytä kieltäytyä eikä äitiä voinut laittaa sinne puuta työntämään...
       Vedettiin metsurin vaatteet niskaan ja kannettiin sahat ja tavarat metsän laitaan. Minä toivoin koko ajan, ettei hirvikärpäset olisi löytäneet tietään niin metsänlaitaan eivätkä ne nyt kamalasti häirinneet. Isä sahasi ja minä työnsin pystyyn kuolleen, ison männyn kumoon. Karsittiin ja pyöriteltiin muut telipuiksi. Yksi puu riittikin ja toinen sai jäädä pystyyn.
        Mukavaahan se oli taas. Metsätyö. Pitkästä aikaan.
        Huomasin vain, että viimeksi kun isän kanssa metsätöissä oltiin (varmaan viitisen vuotta sitten) meno oli vähän erilaista. Isä alkaa olla vanha. Huomasin sen nyt ehkä paremmin kuin muutoin... Mutta yhtä hyvin meillä yhteistyö metsässä sujui, varsinkin kun minä olen niin tottelevainen luonne ♥

Ruoho vaan kasvaa kun kosteutta ja lämpöä riittää ♥ Sain ajaa nurmen perjantaina jälleen laidasta laitaan!

Muutoin ei kyllä uskoisi, että on jo syyskuu jos ei kalenteri katsoisi. Lämmintä ja mukavaa, ihan kuin joskus heinäkuun lopussa. Iltaisin vaan alkaa olla jo sumua, josta tietää, ettei ihan kesää enää eletä! Päivisin kuitenkin elohopea kipuaa vieläkin yli +20 joka on aikamoista kun pitäisi olla syksy... Mutta eipä tämä kesäkään ihan tavanomainen ollut, joten eipä kai syksynkään tavallinen pidä olla.

Minulla on töitä 18 päivää.
     Painaa jo. Kaikkea. Henkisesti, fyysisesti. Tänäänkin olin meistä ainut joka teki töitä! Minut palkattiin kuukaudeksi tekemään hautausmaan kaikki työt! Minusta se on vähän kohtuutonta, mutta olen päättänyt että en valita - siis muualla kuin päiväkirjan sivuilla ja näköjään täällä!
       Tässä kuussa alkoi vielä opiskelutkin. Tänäänkin istuin monen monta tuntia ja tein muistiinpanoja videosarjasta. Olen unohtanut täysin miten opiskellaan ja muistiinpanojen tekeminen oli jo aika haastavaa, kun piti kuunnella ja kirjoittaa yhtä aikaa, poimia ne tärkeät kohdat ja kirjoittaa jotensakin niin, että vielä huomennakin saisin niistä selvää.
       Pitää harjoitella tätä opiskeluakin taas. Jospa se sitten 4 kk päästä jo sujuisi, kun koulutus loppuu.

Viikonlopun seesteinen rauha ♥ Ilta-aurinko maalailee omia sävyjään ♥

Kuvailtiin alkuviikosta Miehenmurrikan kanssa minun juoksuani taas. Näen vähän kehitynkö yhtään. Aikaisemmin diagnosoin itselleni kuolleet pakarat ja nyt sain sitten tippuvan lantion. Minun lantioni tipahtaa joka askeleella eli se on ns. hip drop nimeä kantava syndrooma... Eli olen kohta neljä vuotta juossut ihan väärin. Taas!
         Nyt olen muutamana kertana yrittänyt pitää lantion siellä missä sen kuuluu olla ja saada voimaa lantion seudusta juoksemiseen eikä tiputella sitä sinne ja tänne. On se ollut aikamoista harjoittelua, mutta ainakin haasteita riittää enkä ole ainakaan lähipäivinä valmis juoksun saralla.
         Tänäänkin kävin juoksemassa ja olipas väsyttävä pyrähdys...
         Onneksi uiminen ja lämmin suihku auttoivat vähän asiaa.

Syksyn väriloistoa ♥

Naapurin isäntä pui pellot sunnuntaina ja koko tienoo tuoksui hauraalta syksyltä. Haikealta ihanuudelta ♥ Pitäisi melkein napata vähän olkea johonin pussiin, että saisi keskitalvella vähän haistella syksyn parasta tuoksua..

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 27.8.2018
499. juoksupäivä (183 vkoa täynnä)
- 3051.2 km
- 5 km minikylälenkki (31 min)
- vähän joustamaton lenkki, sattui polven alaosaan
- penikkatauti sääressä
- vähän jäi paha fiilis
- ryhti, askellus ja keskivartalon pito
- +20, hyvä keli juosta, tarpeeksi lämmin, tarpeeksi viileä

tiistai 28.8.2018
500. juoksupäivä (184vko alkaa)
- 3053. 7 km
- n. 2,5 km testijuoksua (30 min)
- kuvailtiin tänään miun juoksua ja juoksentelin pieniä matkoja kameran edessä
- huomasin, että minulta tippuu lantio juostessa (hip drop)
- pienen lenkin tein ja yritin sitä korjata, mutta ei auttanut pelkkä kokeilu piti katsoa vähän filmejä jälkikäteen
- lantiojumppaa siis!
- vähän harmitti että 500. juoksupäivä oli tämmöinen...

torstai 30.8. 2018
501. juoksupäivä (184vko)
- 3060.9 km
- 7.2 km kylälenkki (37 MIN!!!!) UUSI ENNÄTYS!!!!
- jännitti vähän lähteä, kun oli ollut niin monta huonoa juoksua alla
- lyhyt askel, lantion tuki ja hyvä juoksuryhti antoivat ainakin ajan perusteella jalkoihin powereita
- joskus tuntuikin, että voima lähti koko lantiosta!!!
- ryhti kesti hyvin, jalat jaksoivat, keuhkot eivät meinanneet jaksaa
- jännitin muuta kroppaa ihan liikaa
- +18, viileä ilta, hyvä juosta

lauantai 1.9. 2018
502. juoksupäivä (184 vko loppuu)
- 3065.9 km
- 5 km kylälenkki mini (26 min)
- kokeilin juosta lantiota tukien, niin ettei askel pettäisi
- kai se onnistuikin jossakin vaiheessa, mutta väsytti vähän, puhti poissa
- hengitys puuskutti ja ryhti kesti, mutta jännitän kamalasti harteita kun yritän jännittää lantiota
- askel lyhyt
- +18, kiva syksyinen ilta!

maanantai 3.9.2018
503. juoksupäivä (185 vko alkaa)
- 3073.1 km
- 7.2 km kylälenkki (41 min)
- lantiota tukien, taisin onnistua sillä väsähdin täysin
- hengitys puuskutusta, kamala hiki
- ryhti kesti, jännitän yläkroppaa valtavasti ja taisin jossain vaiheessa käyttää reisiä oikein juoksuun...
- kintut eivät tulleet kipeiksi, ei komp.säärystimiä
- +20, aurinkoin ja lämmin syyskeli, ei uskoisi syksyksi!