Mittari oli plussan puolella, joten en pitänyt hoppua lumitöihin. Hyvällä tuurilla se painuisi pois minkä satoi, huonolla tuurilla sitä tulisi toinen mokoma lisää!
Illalla taivaanrantaan repesi hetkeksi sellainen kirkas pala taivasta kuin aina kaikissa luonnonkatastrofi-elokuvien lopussa, kun uusi maailma, muuksi muuttunut kuin aiempi, aukaisee ensimmäistä kertaa silmänsä. Tulva laskee, jääkausi pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa ja pyörremyrskyt hellittävät. Samanlainen taivaan repeäminen oli iltasella kokopäiväisen lumipyryn jälkeen, mutta se meni kyllä yhtä nopeasti ohikin ja pilviverho veti harmauden eteen kuin olisi vahingossa uutimia aukaissut.
Tänään oli vähän hidas päivä. Olin vähän jumissa koko päivän ja vaikka sain aikaiseksi kaikki mitä olin suunnitellut siivoamisesta juoksulenkkiin, niin tuntui kuin olisi ollut aivot ja jalat yhtä aikaa liisterissä. Kävin ykkösvaihteella ja olin lopsauttanut multipowerin pois...
Miehenmurrikalla oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja meidän iltainen puhelu täyttyi taas työmaan kuulumisista. Ymmärrän sen. Sillähän Miehenmuru on päivänsä täyttänyt, työmaan ihmisillä ja työmaan töillä. En minä enää samalla tavalla asioita ota enää itselleni kannettavaksi, mutta hassusti sitä vaan tulee semmoinen ärtynyt ja tuskainen olo jo pelkästään puhumisesta. Sitten siellä kysellään minun kesätöistäni ja mihin minä olen menossa töihin vai olenko menossa ollenkaan!
Sitä en jaksa.
Minulla oli oikein hyvä syy lähteä sieltä enkä halua, että minusta tai minun asioitani käsitellään siinä firmassa puolella sanalla! Lähdin ja sillä siisti, pitäköön ajatuksensa ja syyllisyytensä ominaan jos sellaista osaavat edes tuntea.
Miehenmurun takia minä keskusteluun otan kantaa, kun kuitenkin tapaukset ja tyypin ja firman tiedän, mutta mieluustihan sitä muustakin puhuisi...
Kävin iltasella juoksemassa, mutta kun koko päivän olin kuin raajaton gaselli savannilla niin ei juoksukaan kulkenut. Pakarat katosivat tämän tästä ja mieli oli vähän kadoksissa myös.
Olen aina näissä fiiliksissä kun kuukautiset ovat alussa. Kroppa ei ole oma vaan turvoksissa ja kipeä, vaikka miten yrittäisi sitä jelpata ja auttaa voimaan paremmin. Tänäänkin jankutin itselleni monta kertaa, että muutama päivä niin olen oma itseni jälleen!
Lohdullista ♥
Nämä hetket ovat juuri sellaisia että oman rakkaan syli, käsivarret ympärillä ja lähellä olo tekisivät parempaa kuin lämmin kaurapussi vatsalla tai lämmin tee ♥ Tänä iltana sain tyytyä sen oman rakkaan ääneen puhelimen toisessa päässä...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
443. juoksupäivä (163 vkoa)
- 2729.7 km
- 5km metsätien pyrähdys (31 min)
- PAKARAT KADOKSISSA
- vähän oli nuutunut olo jo lähtiessä eikä juoksu sitten kulkenut mitenkään loisteliaasti
- hyvää se teki kramppaavalle kohdulle, mutta muuten jaloista oli puhti ja into poissa, ihme että ylipäänsä sain lähdettyä happea haukkaamaan, hyvä kun menin!
- jalat väsähtivät tai ehkä se oli pikemminkin energian ohivirtausta, lumipohja alkaa ärsyttämään kun kaikki voima menee lipsumisiin ja nuoskaisiin lumiin
- hengitys ok, ryhti kesti hyvin ja kyllähän ne pakarat aina välillä tuntuivat tekevän jotain, mutta vaatii kyllä vielä aika paljon enemmän keskittymistä että ne toimivat hyvin!
- 0, vähän omituinen keli, plussaa ja lumisadetta, tuli vähän lämmin ja hiki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti