Pyrypäivä sulki minut syliinsä hankiin ja nietoksiin ♥

Tänään oli oikea pyrypäivä.
      Lunta tuli hetkessä monta senttiä ja huomenna taitaa tulla lisää. Jossain välissä minun pitäisi ehtiä kolailla nämä lumet alta pois ennen seuraavaa kuormaa. Pyrypäivissä on kuitenkin se ilo, että silloin saa nyhjätä lämpimässä tuvassa, polttaa kynttilöitä, kirjoitella kirjeitä tai lukea ihan kaikessa rauhassa ilman että ulkotyöt puhaltavat niskaan.
       Tein tänään vihdoin pääsiäisruoho-asetelman, joka on muhinut päässä jo viikon. Siitä tuli ihan kiva, vaikka minulla on näköjään sellaisia tusseja, joiden väri ei kestä kastelua... höh.

Tiput odottavat itämistä ennen kuin pääsevät kunnolla pomppimaan lautaselle. Tiput ovat puolikuolleita, sillä siskon nuorimmainen typykkä antoi niille kyytiä viime kesänä eivätkä ne toipuneet ihan entiselleen. En ole ihan varma onko niiden päät edes enää kiinni vartalossa, mutta jos oikein hellästi niitä nyt kohtelen ehkä ne kestävät vielä tämän pääsiäisen raiheinän koristeena.
     Miehenmurrikkaa eilisiltana vähän nauratti, kun tehtiin munakasta ja minä napsin munankuoret talteen ♥ Tein niistä tuollaisia ruohomunia, mutta katsotaan nyt millaiset niistä sitten oikeasti tulee kun ruoho alkaa itämään. Ei tuo minun tusini ainakaan kestänyt sitä, kun kastelin multaa jälkikäteen. Väri valui heti munan pinnasta pois!
      Nooo...

Eilen jo vähän näytti siltä, että alkaa lumi sulaa ja maa muuttumaan pehmeäksi, mutta tänään tuli taas maisemiin ihan talven tuntua - hetkessä! Puissa lunta monta senttiä, katoilla samoin ja muutenkin fiilis pihalla on taas niin talvinen, että ihastutti ♥
      Tietysti kohta alkaa oikeasti toivomaan, että uusi lumi olisi vanhan surma, mutta ainakin tänään oli ihan kiva, että tuli oikein pyryttämällä lunta ja sain kivat maisemat illaksi. Teki hyvää nyhjätä sisällä lämpimässä ja kirjoitella päiväkirja ajantasalle.

Miehenmurrikalla alkoi tänään viimeiset kolme päivää lomaa ja toivottavasti viettää ne vielä rauhallisissa merkeissä.
      Näin melkein punaista, kun viime viikolla Miehenmurun työkaveri heitti häntä viestillä kertoen miten huono fiilis töissä taas on... En ymmärrä, miksi sen piti pilata Miehenmurun loma moisella asialla, kun ei se mikään suuri uutinen kuitenkaan ollut. Minulla meni monta päivää, että sain Miehen ajatukset jonnekin muualle, kuin huonoon työilmapiiriin. Jos minä olisin töissä ja minun työkaverini lomalla, en häiritsisi ainakaan töihin liittyvillä viesteillä kertaakaan! Ehtisihän sitä taas kärsiä niistä työkuvioista sitten kun tulisi jälleen töihin. Jotkut ihmiset eivät vain ajattele toisia sillä tavalla...
       Meillä kuitenkin oli mukava lomaviikko kahdestaan.
       Helsingin matka tosin vähän kutisti tätä meidän normiviikkoa, vaikka toki sielläkin vietettiin laatuaikaa kahdestaan, mutta se oli silti vähän erilaista...
       Tällä viikolla käveltiin, syötiin hyvin ja nukuttiin pitkään ♥ Parasta palautumista molemmille. Yritin oikeasti pitää Miehen stressitasot mahdollisimman alhaalla, en tiedä sitten miten hyvin onnistuin kuin toisen pään sisälle ei kaiken suhteen pääse. Tehtiin kuitenkin paljon sellaista, mikä minulla ainakin vie ajatukset pois huolenaiheista tai stressistä

Käytiin lauantaina taas jäällä ja minua pelotti melkein yhtä paljon kuin ennenkin. Nyt jään pintaan oli syntynyt pitkiä railojakin ja vettä oli noussut plussakelien jälkeen vähän jäälle paikkapaikoin. Ihanan kirkas keli ja vaikka vähän kylmästi tuulikin, oli päiväkävely jäällä ja rannassa kyllä ihan mahtavaa!
        Ihmeteltiin sitäkin, että ehkä jo kuukauden päässä olisivat jäät jo liikkeellä - kenties jo selät sulat! Ihanaa kun ollaan menossa siihen suuntaan, valoa kohti ♥
      Olen nyt tämän viikkoa yrittänyt löytää juoksulenkeillä kadonneita ja kuolleeksi luultuja pakaroitani ja täytyy kyllä sanoa, että helpompi olisi ollut, jos aivot olisivat rekisteröineet ne heti. Tämä jälkikäteinen piuhojen vetely on yllättävänkin työlästä, mutta parempaan päin ollaan kuitenkin koko ajan menossa. Huomaan vain sen, että miten onnettoman voimattomat jalat ovatkin, kun käyttää lihaksia, joita ei ole käyttänyt. Viiden kilsan lenkit väsyttävät tällä hetkellä kintut aika perusteellisesti...

Illaksi taivas vähän selkeni ja hetken aikaa maisemat olivat ihan kuin Fazerin Sinisen mainoksessa. Sinisiä sävyjä täynnä ♥ Tunsin niin suunnatonta riemua siitä, että olin elossa ja elin juuri tätä iltaa ja tätä elämää, että aion pitää siitä tunteesta ja olosta kiinni koko viikon ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 16.3.2018
440. juoksupäivä (162 vko)
- 2712.5 km
- 5 km uimarantalenkki (32 min)
- PAKARA AKT. JUOKSU
- paranee koko ajan pakaroiden löytyminen, nyt jo juoksin suht pitkän matkan niin että tunsin voiman lähtevän pakaroista, mutta heti jos ajatus lipsahtaa niin juoksu siirtyy reisille
- vähän jäiset tiet
- jalat jaksoivat suht hyvin, tosin matka oli aika lyhyt
- hengitys parempi, mukava juoksu
- -3, kirkas ilta, keväinen jopa! Kiva juoksukeli!

sunnuntai 18.3.2018
441. juoksupäivä (162 vkoa täynnä)
- 2717.5 km
- 5 km metsätien minilenkki (32 min)
- PAKARA AKT: JUOKSU
- jalat väsähtivät nopeasti, en tiedä oliko energia vai nestevajausta vai lihasheikkoutta
- hengitys ok ja askelluskin kai parempaa, jos vain pakarat ottaisivat vastaan käskyt aktivoitua
- jalat eivät tule samalla tavalla enää kipeäksi että kai askellus on vähän parantunut
- sitkeyttä vaatii tämä muutos
- -0, kiva keli juosta, vaikka vähän kylmä tuuli, jäiset tiet hidastivat vähän
- ryhti muuten pysyy nyt paremmin, kun kannatusta on enemmän pakaroilla eli jotain hyvää!