Kuolleiden pakaroiden syndrooma (KPS)

Olen valitellut joskus, että minulla on laiskat pakarat ja välillä juoksu ei oikein ota tuulta alle juuri tästä syystä. Tänä aamuna tein pienen testin, jonka löysin internetin ihmeellisestä maailmasta ja huomasin, ettei minulla olekaan laiskat pakarat - ne ovat täysin kuolleet pakarat!
     En käytä niitä edes kävellessä!
     Saati sitten juostessa!

lainattu:www.etsy.com

Videolla nainen sanoi, että oireet tähän syndroomaan ovat: kireät takareidet (check!), ongelmat alaselässä (check!), pohkeiden kipeytyminen juoksussa (check!) ja reisien rasittuminen (check!). Täytyy kyllä sanoa, että olen ollut tietoinen ongelmastani, sillä ihmettelin siskon miehen kommenttia siitä ettei hänellä kipeydy juoksusta jalat ollenkaan...(!!!!!) ja aloin miettimään, että ehkä minun ongelmani on todellakin suurempi kuin "vähän laiskat pakarat". Tietysti siskon mies ei saa kinttujaan kipeiksi kun hänellä pakarat kipinöi ja toimii! Minulla pakarat ovat uinuneet kohta 34 vuotta ja teettäneet kaiken työn reisi- ja pohje-paroilla!
      Tänään se muuttui.
      Lähdin juoksemaan, kun olin ensin kahlannut vähän opetusvideoita pakaroiden aktivoinnista ja herättelystä (tosin minun pakarani tarvitsivat vähän enemmän kuin pelkkää herättelyä!). Ohjaajakin sanoi, että jos on vuosia käyttänyt laiskasti näitä upean isoja ja vahvoja lihaksia, on hermot saatava synkkaamaan pään ja pakaroiden väliä.
     Tänään siis yritin selittää päänupille, että minulla on kolme pakaralihasta, gluteus maximus, gluteus medius ja gluteus minimus, jotka löytyvät heti alaselän alta ja takareisien yläpuolelta ja niitä käytetään niin kävelyssä kuin juoksussa helpottamaan ja keventämään taakkaa sekä tekemään askelluksesta oikeanlaista!

lainattu: pinterest.com

Juoksin ns. erakkopätkät kädet pakaroilla ja kokeilin aktivoituvatko ne ja sitten kun saavuin kylän puolelle, piti tätä tyyliä vähentää ja kokeilin juosta niin, että pakaralihas työskenteli. Heti kun juoksu meni reisille (kirjaimellisesti!) pysähdyin ja aloitin alusta. Sain pakaroihin pienen kontaktin, heikon impulssin, jota vahvistan tulevissa juoksuissa.
       Suututti ja harmittikin, etten ollut ottanut tosissani tätä hommaa ennen kuin kolmen ja puolen vuoden juoksemisen jälkeen. Toisaalta, olisinhan minä voinut havahtua kuolleisiin pakaroihini vasta kolmenkymmenen juoksuvuoden jälkeen, jolloin ne olisivat kai irronneet kuolleena kudoksena takapuoleltani kokonaan...

Eilen ajattelin, että kun saan torpan siivottua rojahdan nojatuoliin ja luen uusimman Kodin Kuvalehden täydessä hiljaisuudessa. Se suunnitelma "meni pilalle" kun naapurin Riitta tuli käymään ja juteltiin taas neljä tuntia hyvin sujuvasti. Sillä oli tosin sairaslomapäivä selkänsä takia, joten ei ollut emännälläkään kiire navettatöille. Nähdään liian harvoin, vaikka välimatkaa on 100 metriä. Silloin kun nähdään, tajuan aina, että todellisten ystävien kanssa juttu alkaa siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi ♥
     Tänään sitten toteutin tämän hemmotteluhetken heti kun olin saanut juoksut juostua pakaroineni päivineen, käytyä lämpimässä suihkussa ja saadessani suuhuni maukasta ananas-kanaa ja kasvis-kanamuna-sörsseliä.
       Rojahdin tyytyväisenä nojatuoliin ja luin lehden kannesta kanteen. Torppa oli hiljainen ja ulkona satoi sinistä lunta. Ainakin se siltä näytti ♥

Ollaan alkuviikosta menossa Helsinkiin Miehenmurrikan kanssa ja minulla oli vielä vähän tämä siskon sukkapaketti keskeneräinen. Piti päätellä siskon sukat ja tehdä vielä tulevalle siskonpojalle toinen sukka... Se on edelleen vähän kesken, mutta onneksi kokoluokka on vähän erilainen kuin Miehenmurrikan Myrskyluoto-sukissa! Halleluja!
     Minulta vaan aina kaikki tuppaa näköjään jäämään viimemetreille...

Tein tuvan hämäryyteen oman neulontapajani.
       Siihen kuului tietysti neulomistyö, ihanan lämmin viltti, kynttilänvaloa lyhtyihin ja äänikirja ♥ Olen katsellut Metsoloita neuloessani, mutta nyt halusin ainoastaan kuunnella jotakin. Minulla on univaikeuksia vastaan kirjastosta lainattu Kaari Utrion Ruma kreivitär-äänikirja ja ah, miten ihanaa sitä oli kuunnella ja neuloa ♥
        Kaari Utrion epookkiromaanisarja on kokonaisuudessaan aivan ihana, joten kuunneltunakin oli ihanan rentouttavaa sukeltaa kirjasta tuttuu maailmaan. Olen kirjan puolelle henkeen ja vereen - siis nimenomaan paperiversion ja kovakantisen - mutta äänikirjat ovat minusta ihana vaihtoehto silloin kun ei voi itse lukea kuten automatkoilla, käsitöiden kanssa tai kun on liian kipeä että illalla lukee itse.
        Tämä on varmaan perua lapsuudesta, kun meille luettiin paljon iltasatuja. Tykkään edelleen siitä, että joku lukee, mutta nyt vaan on vähemmän niitä halukkaita lukijoita. "Iltasadunlukijat" on nykyään lainattava kirjastosta ♥
        Kunhan saan pienen sukan valmiiksi, laitan sukista kuvia. Onnistuivat omasta(kin) mielestä aika hyvin ♥
        Ihanan hämyinen päivä. Aurinko on tietysti ihana ja piristävä ilmiö, mutta tämmöinen hämyinen lumisadepäivä on ihan mukava vaihteeksi ♥ Saa sulkeutua omaan rauhaan oikein luvan kanssa eikä kukaan häiritse kun etuovikin on lukossa...
         Erakko mikä erakko...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
torstai 8.3.2018
437. juoksupäivä (161 vko)
-2697.5 km
- 4 km metsätie pyrähdys (23 min)
- juoksin kyllä koko matkan, mutta jalat olivat NIIN tukkeessa keskiviikkoisen laskettelureissun ja varmasti vielä sairastetun nuhan kanssa ettei siitä oikein mitään tullut - vieläkään!
- niskatkin olivat jumissa ja ote ei ollut juoksuun mitenkään rento tai leppoisa
- ei vaan kertakaikkiaan olisi jaksanut edes neljää kilsaa, vaikka joskus neljä kilsaa oli vain alkulämmittelyä.
- toivottavasti sain edes vähän verta liikkeelle ja kuona-aineita kulkemaan, ettei ihan kesään asti olisi jalat tässä kunnossa
- -5, aurinkoinen, pikkupakkas ilta, mukava juoksukeli!

lauantai 10.3.2018
438. juoksupäivä (161 vkoa takana)
- 2702.5 km
- 5 km kylälenkki (31 min)
- pakarajuoksun opettelua!
- aktivoin pakaroita juoksun alkuun ja aina kun ote pakaroihin hävisi aloitin alusta, juoksu oli vähän katkonaista alkuun, mutta luulin saaneeni edes hieman otetta pakaroiden kanssa juoksemiseen sitten loppujen lopuksi...
- olen juossut todellakin pelkillä reisillä ja pohkeilla, sillä näillä tämän päivän opeilla ne kumpikaan eivät kipeytyneet!
- jalat väsähtivät kuitenkin yllättävän nopeasti. Energian puutetta, kun juoksin aamupalan eväillä tai sitten uuden tekniikan ansiosta isot pakaralihakset ottivat omansa...
- keli oli vähän pöpperöinen, kun uutta lunta tuli koko ajan, mutta ihan hyvä oli kuitenkin juosta
- 0, nollakeli ja uuden lumen päällystämä juoksutie, muuten todella kiva juoksukeli eikä juoksussakaan mitään vikaa ollut.