Oltiin varattu yhden yön hotelliyö Hotelli Rantapuistosta. Vähän erilaisesta paikasta kuin nämä tyypilliset keskustan hotellit ja sijaintikin oli Vuosaaressa eikä Stockmannin vieressä. Kesällä Rantapuisto on varmasti todella kaunis paikka, sillä hotelli sijaitsi täysin meren rannalla ja rantaan asti ulottui vihreän vehreä puistoalue, joka tietysti nyt oli vielä lumivaipan alla.
Kun mentiin kirjautumaan hotelliin, aulassa tehtiin elokuvaa ja valomiehet ja miksaajat ja äänittäjät virittelivät piuhoja ja valaisimiaan sinne tänne. Piti odottaa yhden oton verran, että päästiin pujahtamaan omaa huonetta katsomaan ja siinä ohittaessa näin näyttelijä Matti Ristisen varpaat ♥ Wau!
Naapurin poikien kanssa olen viimeksi hiekkalaatikolla saanut tätä lapsekasta mieltäni käyttää hyväksi, mutta nyt nekin pojat ovat jo parikymppisiä eikä ole kutsua hiekkalaatikon reunalle pahemmin enää tullut!
Leikittiin se ilta lasten kanssa ja napsittiin videolle niiden rengastaituruutta. Isosisko oli ripustanut oviaukkoon roikkuvat renkaat ja molemmat keikkuivat tyylillään. Mitä isompi edellä sitä pienempi perässä ♥
Illan päätteeksi oltiin molemmat niin loppu, että jo yhdeksän maissa oltiin hotellihuoneessa valmiita nukkumaan. Paikan rauhallisuus tuli huomattua kun käytiin nukkumaan, täysi hiljaisuus. Ah!
Tiistaina sitten aloitettiin hotellin aamupalalla ennen kuin käytiin katsomassa Miehenmurrikan halusta MopoSportista vähän mopoja. Vähän kuin etukäteen Juniorin mahdollista mopo-kuumetta varten. Sitten minun pyynnöstäni kurkattiin Ikean puolellekin.
Tulisipa jo kevät, että pääsisi ideoimaan pihaistutuksia. Olisi mukava tehdä ja touhuta jälleen kukkien ja pihatöidne parissa, keksiä uutta ja kehittää vanhaa. Ikean puutarhapuolella olisin voinut olla vähän kauemminkin hiplaamassa ja hypistelemässä, mutta kavaljeerilla alkoi olla nälkä...
Tämä oli viimeinen kerta, kun lähden Helsinkiin täysin ummikkona ruokapaikkojen suhteen! Jokainen Rosso johon oltaisiin menty, oli kadonnut täysin ja muutkin ruokapaikat olivat enemmän ai vähemmän sellaisia, minkä listoilta ei löydetty oikein mitään sopivaa.
Näin jälkikäteen huomasin myös, ettei minun vatsa-parkani tykännyt alkuviikon epäsäännällisyyksistä ja erikoisesta ruoasta oikein yhtään. Nyt on mennyt taas muutama päivä vatsaa tasoitellessa... Muutenkin sain taas vähäksi aikaa tarpeeksi Helsingistä ja reissaamisesta ylipäänsä. Poistulomatkalla meillä oli sumua ja vesisadetta ja näkyvyys oli noin kymmenen metriä!
Olin oikein tyytyväinen kun pääsin kotiin ja omien tavaroiden ja rutiinien keskelle.
Tänään tuotiin vähän puita ja tehtiin Miehen kanssa lumitöitä ja olikin taas kiva puuhailla pihalla, vaikka poskia viima nipistelikin! Auringonpaisteessa on pakkasesta huolimatta kevään tuntua jo, ainakin se lämmittää ihanasti.
Eilisiltana kävin taas kokeilemassa juoksemista heräävien pakaroideni kanssa. Lumisade teki juoksusta vähän haastavan, mutta kai ne sieltä pikkuhiljaa alkaa löytymään. Ei voi kai olettaakaan, että jos ei ole lihasta käyttänyt 34 vuoteen, että se nyt kahden kerran jälkeen toimii kuin unelma. Ehkä pitää vähän enemmän harjoitella, mutta juoksu muuten tuntui ihan kivalta ♥
Kaipaan jo tosin niitä juoksuja, kun saa tossun alle sulaa maata ja soraa.
Kaikki ajallaan kai...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
14.3.2018
439. juoksupäivä (162 vko alkaa)
- 2707.5 km
- 5 km kylälenkki mini (33 min)
- PAKARAN AKTIVOINTI JUOKSU!!!
- vähän paremmin pakarat löytyivät, vaikka välillä pitikin etsiskellä lihasta erilaisilla harjotteilla
- muuten jaksoi suhteellisen hyvin juosta
- hengitys ok
- oli vähän liikaa päällä ja hengittämättömät vaatteet
- jalat eivät pahemmin kipeytyneet (tosin matkakaan ei ollut ihan hirvittävä)
- mukava juoksu lumisateesta huolimatta
- -5, lumisade ja rapsakka jää plussakelien muistona lumen alla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti