Extreme lumipyry ja luminen selviytyjä ♥

Nyt täytyy sanoa, että tämä lumen tulo vetää nyt aika hiljaiseksi tämän emännän.
         Tänään on lunta tuprutellut varmaan pian jo puoli metriä kenties ylikin ja kun aamulla kävin ajelemassa kertaalleen lumet pois kulkuväyliltä, oli melkein samanlainen kerros tullut maahan pelkästään siinä ajassa, että kannoin tupaan puut huomiseksi. Portaatkin peittyivät siinä kantaessa lumeen ihan yhtä nopeasti kuin mitä minä ehdin ne lakaista!
          Näinhän tämä taitaa yleensä mennä.
         Alkutalvesta ei lunta kuulu eikä näy ja sitten kun ihmiset alkavat jo odottaa kevättä niin sitten sitä lunta tulee. Ja kunnolla!

Käytin aikani hyväksi lumitöiden jälkeen ja sulatin ruokaa kirjoittaen kirjeitä. On ollut kirjeiden kirjoittelu pahasti myöhässä, joten nyt oli hyvä aika napata siitä hännästä kiinni. Voi kun olikin jälleen hauska jakaa asioita kirjeitse ♥ Kuulostaa varmaan todella itsekeskeiseltä, mutta olen parempi kirjeissä kuin livenä. Kirjeessä saa miettiä rauhassa miten asian sanoo, livenä pitäisi osata muodostaa kunnollisia lauseita siinä hetkessä, heti! Ja vaikka rakastankin saada kirjeitä, niin melkein yhtä kiva niitä on kirjoittaakin ♥
         Iltasella naurettiin Miehenmurrikan kanssa, kun Juniorilla on huomenna biologian koe murrosiästä ja sen muutoksista sekä ihmisbiologiassa sukuelimet ja niiden tehtävät ja toiminta ja tietysti lisääntyminen ja ehkäisy. Miehenmuru nauroi, että tästä kokeesta poika nappaa varmasti 10+. Heh! Sanoin vain, että minäkin olin ihan superkiinnostunut ihmisbiologiasta ja elimistön toiminnoista, en nyt mitenkään erityisesti suvunjatkamisesta vaan ihan ylipäänsä miten ihminen toimii ja miksi. Ja näköjään se kiinnostus ei ole mihinkään kadonnut! Tällä hetkellä luen Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjaa...

Kävin illalla juoksemassa.
       Kyllä, vaikka satoi puoli metriä lunta kahdessa sekunnissa, aura-autoa ei ollut käynyt kuin viime talvena viimeksi ja tiet olivat myös sen näköisiä ja tuuli tuiversi lumet vielä pelloiltakin silmään, kävin juoksemassa kylän ympäri. Joku voisi sanoa, että hullua, minä sanon että mielenkiintoista ♥ Olen erikoistilanteissa parhaimmillani ja saan niistä jotain extra boostia. En tiedä oliko juoksusta kunnon suhteen hyötyä, mutta ainakin tietynlaista sitkeyttä se lisäsi ja kai siinä vähän lihaksetkin saivat liikuntaa.
       Lumi oli pöpperöistä ja askeleella ei menty kamalan pitkää matkaa eteenpäin, mutta kun lyhensin vähän askeletta ja yritin etsiä nietoksista auton kulkemia kohtia, kenkä piti melko hyvin. Olin kyllä kuin lumihirviö kun pääsin kotiovelle reissultani, mutta päällimmäinen tunne oli pelkästään ihan suunnaton riemu ja lapsekas ilo ♥ Hitsi mikä keli ja hitsi mikä juoksu! Oli hauskaa ja raskasta ja työlästä ja tukalaa, mutta mukavaa!
        Jes! Tai kuten pieni siskontyttö sanoisi: jet !! ♥

Kymmenen vuotta sitten olisin ollut jo hermoraunio kun lunta olisi tullut tähän malliin. Otin silloin ihan kamalat stressit lumen tulosta ja en meinannut saada unta, kun mietin, miten selviän lumitöistä huomenna. Nyt huomaan jo nauttivani näistä hurjista keleistä ♥ Selviän lumitöistä joko kahdessa tunnissa, kolmessa tunnissa tai kuudessa tunnissa. Niissä menee mikä menee, mutta takuulla selviän niistä! Tällainen itsevarmuus tulee vain kun on 13 vuotta asunut maalla melkein yksin ja pärjännyt ♥
         Muuten, äidin kanssa käytiin keskustelua tänään sukan neulomisesta. Äiti harjoittelee siistiä kantapäätä ja tuli puheeksi, että miksi ylipäänsä kiilakavennuksia tehdään kahdenlaisia? En oikein osannut sanoa mitään järkevää selitystä. Osaatko sinä?

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
442. juoksupäivä (163 vko alkaa)
- 2724.7 km
- 7.2 km kylälenkki (47 min)
- LUMENPÖPPERÖINEN LENKKI JA PAKAROIDEN KERA
- tämänpäivän lenkki stimuloi kyllä muutakin osaa kropassa kuin pelkkiä pakaroita, mieltä ja sisäistä sitkeyttä
- hengitys oli tasaisen limaista ja varsin hyvää
- askellus oli haastavaa 40 senttisessä lumessa tarpoessa, mutta kai käytin oikeita lihaksia, sillä pahemmin ei mikään kohta kipeytynyt kuitenkaan vaikka vähän lipsuikin
- ryhti kesti ja alan uskoa, että olen jo vähän saanut tukilihaksia keskivartaloon
- pakaroiden tuntemus hävisi kun ne kylmettyivät, mutta pienellä tunnustelulla ne sieltä löytyivät vaikka ihan koko aikaan en tainnut pakaroilla juosta
- hyvä tämmöisessä extreme kelissä oli se, että tuttuakin tutumpi kylälenkki ei kyllä kyllästyttänyt yhtään vaikka joka mutka ja mäki oli tuttu!
- -8, kamala lumipyry ja kova tuuli, haastava juoksukeli, mutta siitä huolimatta todella mahtava fiilis!