Terveenä taas kohti maaliskuuta!

Viikonloppu meni taas hujauksessa ohi. Miehenmurrikka otti kevyen laskun lomaan ja minä parantelin viimeisetkin rippeet nuhastani. Tätä suhteellisen tervettä oloa osaa taas arvostaa, kun nenä on ollut tukkeessa monta viikkoa ♥ Terveenä on kiva olla! Nyt vaan pitäisi pyrkiä myös pitämään tämä moodi.
       Ihanat pakkaspäivät auringonpaisteineen ovat jatkuneen edelleen, vaikkakin pakkaslukemat alkavat olla vähän inhimillisempiä. Tänään jopa tuntui, että aurinko sulatteli jo sielunkin kuurankukkia talven jäljiltä, sen verran pusakan etumusta lämmitti. Tuskinpa tuo kuitenkaan vielä ensi viikolla kevättä tekee..
       Ja iltaisin on ollut ihana kuutamoita. Yhtenä kovana pakkasiltana tai melkeinhän se taisi olla jo iltayötä, kävin kameran kanssa ottamassa vähän kuutamokuvia pihamaalta. Sanoin Miehenmurullekin että joku kerta pitäisi tehdä yökävely kuutamossa, sillä sen verran taianomaista se fiilis on, kun kuutamo luo kelmeää valoa ja vaikka kellon mukaan pitäisi olla mustin yö meneillään niin ulkona näkee ihan hyvin eteensä. Vielä se kuutamokävely jäi tekemättä, mutta jospa viikon päästä olisi vielä kuutamo...

Kuutamotunnelmaa pihamaalta ♥

Lauantaina käytiin vähän jäällä kävelemässä. Minun kohdallani se oli sellaista varovaista hiipimistä ja kyselyä, että huomaako sen railon/sulan kohdan/avannon varmasti ennen kuin siihen humpsahtaa. Pitäisi varmaan mennä johonkin hypnoosiin, että saisin tietää, mistä tämä omituinen pelkotila jäätä kohtaan on syntynyt...
     Mutta kun hetkeksi unohti seisovansa jäällä, oli kävely auringon kirkkaassa paisteessa ihanaa ♥ Kohta pitää ruveta etsimään jo pisamia naamasta, sen verran olen jo aurinkoa tänä keväänä naamatauluun saanut! Ja on ihanaa, että Miehenmurrikkakin on halukas lähtemään näille minun kävelyilleni, vaikka kaiken aikaa onkin pakkasessa ihan työnsäkin puoleen ♥ Sellainen se on. Ihana ♥

Kyllä minä sitten puolestani yritin antaa myös aikaa siihen löhöämiseen ja huilaamiseenkin enkä koko aikaa retuuttanut Mies-parkaa ulos ja kävelyille. Sen verran tiukilla se on sen työnsä kanssa ollut, että kun lauantaina lämmitettiin pitkästä aikaa ulkosauna ♥ niin illalla sohvalla olikin aika väsynyt mies, kun stressi tasot valahtivat vähän alemmas ja työuupumus pääsi pintaan. Toivottavasti kahden ja puolen viikon loma tekee hyvää niin mielelle kuin ruumiillekin.

Kävin tänään juoksemassa nuha-paussin jälkeen. Kyllä oli köppästä menoa, mutta tuntui muuten ihan hyvältä. En vielä kamalasti antanut itseni hengästyä vaan totutan kropan hiljakseen taas juoksuun ja hengästymiseen ja kylmään keliin. En tiedä opinko tästä(kään) nuhasta sen enempää kuin yleensä, mutta yritän taas vähän enemmän pitää huolta siitä ettei kroppa menisi mihinkään ylisuoritustilaan ja ettei vastustuskykyä turhaan koeteltaisi pitkillä ja raskailla treeniputkilla (ei minulla mielestäni kyllä semmoisia ole ollutkaan, mutta kroppa voi tietysti olla toista mieltä...)
       Hyvältä se lenkille pääsy tuntui kuitenkin, vaikka ei ihan normipowereilla vielä liikuttukaan. Olen ollut kuin kahlekoira nämä kaksi viikkoa kun mieli olisi tehnyt mennä vaikka kuntopiiriä tekemään pihamaalle, mutta yritin nyt malttaa ja tervehtyä kunnolla. Toivottavasti se oli sen väärti ja saisin kesään asti nyt treenailla ja juosta ihan ilman flunssaa ja sairasteluja. Siihen pyritään ainakin.

Kauan kaivattu juoksulenkkipolku ♥ ja aurinko kaverina ♥♥

Ollaan näillä näkymin menossa keskiviikkona laskettelemaan, joten jalat saavat sitten vähän erilaista ärsykettä muutaman tunnin ajan. Edellisestä kerrasta tosiaan on varmaan 15 vuotta - ainakin - joten voi olla, että jalat ovat todellakin kuin Pinokkiolla sen päivän jälkeen. Ihan innoissani kuitenkin olen, että saa vähän vaihtelua.
        Kaivelin äsken isosiskolle hiihtosuksia navetan ylisiltä, ja tuli itsellekin sellainen fiilis, että voisihan sitä vielä tänä talvena hiihtääkin. Minulla on aina vaan ollut niin huonoja suksia, ettei oikein ole ollut intoa siihen hommaan, kun alamäkeenkin on jäänyt kiinni... Pitäisi saada sukset hyvään voiteluun niin se voisi ollakin ihan kivaa!
        Ainakin katsojista ♥
        Heh.

Tupa on aika hiljainen ja ulkonakin on jo hämärtynyt. Pihalla palaa edelleen tuossa risuaidassa talvivalot. En ole vielä raaskinut niitä sammutella, vaikka voisihan nuo jo napata töpselistä irti. Antavat vielä kuitenkin pihamaan pimeyteen valoa.
      Olo on taas aika mukava pakkaslenkin ja ruuan jälkeen, joten ilta taitaa mennä neulomisen, kynttilätunnelmoinnin ja Metsolat-sarjan parissa. Tykkään kuunnella jotain suomalaista silloin kun neulon, kun en pysty tv:tä kamalan hyvin katsomaan. Niin hyvä neuloja en vielä ole!
       Tuvassa on taas varmaan +30 astetta, kun en osaa enää lämmittää näihin pienempiin pakkasiin. Miehenmurrikkakin valitti joka ilta, että onpa lämmin. Sanoin, että kyllä se yö -25 asteessa opettaa arvostamaan lämpöä...
    
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
436. juoksupäivä (161 vko)
- 26 93.5 km
- 4 km metsätie pyrähdys (25 min)
- ensimmäinen juoksu nuhan jälkeen. Välillä kävelin ettei mennyt heti hengästymiseksi
- hyvältä tuntui muuten, mutta vähän kylmä harteilla ja yläselällä. Pitäisi keksiä jokin lämmityssysteemi sinne...
- jalat ovat aika jumissa kahden viikon makoilun ja sairastelun jälkeen. Triggereitä ympäri reittä ja venyvyydestä ei tietoakaan. Alaselkäkin on aika juntturassa... taas.
- hengitys suht rauhallista, kun en antanut mennä mihinkään hengästymiseen asti
- askellus ihan pökkelöä ennen kuin taas pääsee ns. normaaliin juoksurytmiin
- mukava lenkki kuitenkin, teki hyvää sielulle ja ruumiille
- -8 astetta, yllättävän kylmä tuli jaloille ja harteille. En tiedä enää miten minun pitäisi pukeutua!