Rento, rennompi, rennoin ♥

Kuva lainattu: snoopyworldx.blogspot.com

Tältä näytin tänään ♥
     Laiska sunnuntai ehkä hieman lumisemmissa maisemissa kuin Ressu tässä kuvassa, mutta yhtä rentona kyllä. Lämmitin sekä tuvan leivinuunia että lisäsiiven takkaa, luin kirjaa jalat sohvan selkämykselle nostettuna, katsoin Viaplaylta Greyn Anatomiaa putkeen ja kävelin hiljaisessa lumisateessa oman tontin rajoja. Pidemmäksi en jaksanut eikä pitänytkään lähteä.
      Ja ennen saunaa kokeilin joogaa.
      Kun kerran ostin joogasukatkin, niin pitihän se kokeilla miltä joogailu tuntuu.
      Olen aina ajatellut, että jooga on vain venyvien ja taipuisien ihmisien laji eikä se mielipide kamalasti muuttunut 1.5 tunnin joogasessioni aikana, mutta kyllä minä sitä vielä uudelleenkin kokeilen. Tein tänään lantio, reisi ja pakara joogaa, jonka piti vähän availla paikkoja ja huomasin kyllä, kun joogaohjaaja sanoi, että jos ei polvi mene lattiaa niin ei saa hermostua, keho tarvitsee aikaa jos lantiolihakset ovat oikein jumissa...
      Minulla oli!
      Polvi ei mennyt lattiaa eikä kroppa kääntynyt ihan kaikille mutkille niin ketterästi kuin ihana Jen Hilman, mutta toivottavasti muutaman viikon jälkeen venyvyyttä olisi taas vähän enemmän. Tajusin vain sen, että aina se kireys ei ole siellä missä kiristää, kuten minulla takreisissä. Se kireys voi olla lähtöisin vaikka selästä tai pakaroista.
     Ja joogailusta tuli ihan hiki ja jalat lipatti ihan kuin jonkun jalkatreenin jälkeen!
     Ei mitään nössöjen puuhaa todellakaan!

Kuva lainattu: www.freepik.com

Tämmöinen täydellisen laiska päivä teki hyvää kyllä joka puolelle. Tajusin, että minulla oli loppuviikosta jo taas se "pakko-mielentila", joka ei todellakaan kuulu minun treeneihin tai liikkumiseen. Joskus se vaan menee vähän yli, vaikka miten yrittäisi itseään vahtia. Olen yrittänyt huomata nämä minun ylikierrokseni ennen kuin ne menevät flunssan puolelle ja tämän päivän täydellinen breikki oli juuri sitä!
      Toisaalta akkujen täydellistä latausta, mutta toisaalta kaiken tyhjentämistäkin. Kroppa lataantui, mieli tyhjeni.
      Nyt olo onkin mukavan raukea unia varten, mutta iloisen energinen uutta viikkoa varten ♥
      Nollaus. Buuttaus. Resetointi.
      Suosittelen ♥

P.S. Innostuin iltapäivästä katsomaan vanhojen talojen porrasratkaisuja ja sitä kautta vinttiremontteja. Meidän torpassa on kylmällä vintillä toinen puoli täysin rakentamaton ja ajattelin (tai olen jo vähän aikaa hautonut suunnitelmaa), että minä - siis MINÄ - tekisin siitä jotakin muuta.
      Plöräytin asian myös Miehenmurrikalle, kun puhuttiin iltasella puhelimessa ja sain siitä rikoskumppanin, jos vain isä suostuu, että ryhdytään tekemään siitä pikkuprojektia, jonka aikana imisin kaiken tietouden rakentamisesta isän päästä ja ymppäisin siihen vähän jotain omaakin...
      Se olisi sellainen "ei mitään kiirettä"-projekti. Saisi tehdä aina silloin kun olisi hyvä hetki, aikaa ja rahaa. Innostus on vasta alku, loppu on kaaosta ja ongelmia - eikö se niin vähän mene?!

Treeniviikko takana, helmikuun viikko takana, löhöpäivä edessä ♥

Miten sinä rentoudut ja lataat akkuja? Mikä sinut saa hengittämään rauhallisemmin, kuuntelemaan kehoasi tarkemmin ja ottamaan aikaa itsellesi palautumiseen?
      Minulle se on tällä hetkellä sauna, lumihanki ja hyvä kirja (tai mielenkiintoinen lehti) ♥
      Melko raskas treeniviikko ja henkisesti jälleen haastava viikko loppui tänään saunaan ja lumihankeen. Huomenna en aio tehdä lihaksillani muuta kuin siirtyä löhöpaikasta A löhöpaikkaan B. Aamusta kuitenkin piti hakea kuormallinen puita liiteriin taas viikoksi ja sitten tein vielä viikon viimeisen juoksulenkin. Huomasin jo eilen, että keho tarvitsee nyt taas huilia. Käyn taas vähän ylikierroksilla ja unet ovat katkonaisia ja omituisia...
       Joten tänään, juoksulenkin jälkeen, käperryin tuoliin ja nappasin uusimman Fit-lehden luettavaksi ja nautiskelin treenijutuista turvallisesti pehmoisen sohvan uumenista ja nautin juuri syödystä ruuasta ja lenkin jälkeisestä euforiasta. Ja keho nautti ♥

Eilen kävin kaupungissa ensin kampaajalla, joka teki taas mukavan sähäkät kevättalvi-hiukset. Pieni muutos, iso piristys! Ja sitten kävin vanhempieni luona tervehtimässä pikkusiskoani, jonka vauvavatsa oli jo kasvanut jalkapalloksi. Vielä olisi pari kuukautta jäljellä odotusta ja kun sisko on vähän pienempi kooltaan, mahtaa maha ehtiä kasvaa aikamoiseksi näiden viikkojen aikana.
        Oli mukava nähdä sekä vanhempiani että siskoa. Mietin itsekseni, että minä suhtautuisin raskauteen niin erilailla kuin siskoni, joka kantaa vatsaansa vähän kuin ohimennen, siinä vaan mukana. Minä haluaisin muistaa jok'ikisen liikahduksen ja lisäsentin vatsassa enkä suhtautuisi pyöreyteen itsestäänselvyytenä... Minä suhtautuisin omaan vauvavatsaani niin eri tavalla...

Samalla kun kaupungilla pyörähdin, hain pakettini siinä ohikulkiessani. Tilasin alennuskupongillani joogasukat, vaikka en joogailekaan. Olen sellainen vilukissa noin muuten ja pilates-treeneissä tuntuu aina että kintut kylmettyvät ensimmäisinä. Näissä sukissa on hyvä, että varpaat ovat kuitenkin aukinaiset, sillä tietyissa asennoissa pito on parempi varpailla kuin sukilla.
      Pehmeät, kauniit ja sopivat. Ja ennen kaikkea lämmittivätkin, vaikka ovat melko ohuet ♥

Minulla oli jo eilen vähän semmoinen surullinen olo, vaikka mitään suurempaa syytä ei surullisuuteen olekaan. Kai tämä on vain yksi oire siitä, että nyt pitää taas vähän hellittää treenien suhteen ja antaa kropalle aikaa palautua välillä. Näin viime yönä niin levottomia uniakin ja jälleen sellaisia ahdistavia uni meidän koirasta, että oli heti aamusta paha mieli... En ymmärrä, miksi näen aina sellaisia unia meidän koirasta, että kohtelen sitä jotenkin kaltoin, unohdan sen johonkin tai en ole antanut ruokaa. Nytkin näin semmoista unta, että en ollut vienyt koiraa ulos koko päivänä ja se poloinen pyöri levottomana sisällä ja vikisi...
        Ja kun herää aamulla paha mieli päällä, sitä kelkkaa on vaikea kääntää. Varsinkin kun siihen pahaan mieleen sisältyy sitten ikävääkin. On taas ollut meidän koiraa niin kova ikäväkin... Sillä olisi ensi viikolla taas synttäritkin...
        Iltapäivästä puin juoksuvaatteita päälle ja ajattelin, että mihinhän sitä juoksisi kun on taas juostu koko talvi näitä samoja polkuja. Kyllästytti jokainen tienpätkä. Oli taas niitä päiviä. Kun sitten lähdin juoksemaan niin loppumatkasta tunsin kuitenkin riemunsekaista iloa, kun huomasin, että umpihangessa juoksu onnistui ilman suurempia uupumisia. Joskus omaa kuntotasoaan ei niin huomaa, kun juoksee juoksemistaan, sitten kun tekee jotain erilaista, missä normaalisti tulisi kuuma ja hengästyisi heti, havahtuu siihen, että kuntoa tosiaan löytyy ♥
           Lämpöisen suihkun ja ruuan jälkeen, kun annoin keholle luvan vihdoin viimein rentoutua ja levähtää ja ladata tyhjentyneet energiavarastot, huomasin, että kyllä viikon treenit taas ovat osansa minusta ottaneet. Hyvässä ja pahassa.
          Huomenna asetan itseni löhöasentoon ja pakotan kropan hiljentymään, sillä näillä kierroksilla ei keho saisi olla...

Vaikka lenkin jälkeen kävinkin suihkussa, halusin vielä illaksi lämmittää ulkosaunan. Rentoutumista varten suurimmaksi osaksi. Istuin kuumassa saunassa ja kävin pyörähtämässä pakkasessa lumihangen viileydessä ♥ Kaipaan toisaalta kesän kylmiä uintivesiä, mutta hangessa pyörähtely on melkein yhtä koukuttavaa. Ja olo on hyvä ja raukea ♥

Minun paljuni: valkea hanki ja pulahtamistilaa ♥

Huomenna on Lukurauhan päiväkin ♥
       Taidan laittaa kaikki ovet kiinni enkä avaa kenellekään, katson leffoja ja luen kirjaa ja lämmitän torpan oikein lämpöiseksi ja syön hyvää ruokaa ♥
       Mutta nyt taidan kuitenkin ensiksi käydä nukkumaan ja nukkua vähemmän levottomat yöunet.
       Löhöilkäähän huomenna - ja vaikka sen hyvän kirjan kanssa!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
torstai 8.2.2018
432. juoksupäivä (159 vko)
- 2672.1 km
- 5 km metsäteitä (31min)
- vähän semmoinen jalat jumissa lenkki
- hyvin toimi jalat muuten, mutta tukkoista oli vähän meno noin energian puoleen
- ryhti, askellus ja hengitys toimi hyvin
- väsy
- -2, lauha keli ja vähän pöperöinen alusta

lauantai 10.2.2018
433. juoksupäivä (159 vkoa täynnä)
- 2677.3 km
- 5.2 km kylälenkki+metsäpolut (33 min)
- väsynyt olotila heti lenkille lähtiessä, aamupalalla ei jaksanut oikein mitenkään
- jalat väsähtivät ylämäissä ja hengästytti
- loppumatkasta piti juosta sitten metsäpoluilla jo umpuhangessakin, mutta siinä huomasin, että hyvinhän minä pärjäsin vaikka kengät täyteen lunta menikin
- lenkki vei mehut, vaikka askellus, ryhti ja kaikki ulkopuoliset asiat olivat reilassa
- kroppa vaan oli ihan puhki ja väsy viikon treeneistä
- -5, tuulinen, kylmähkö keli, muuten kiva keli
- lepo ansaittu

Mahtava keskivartalo + 15 min treeni

Olen hurahtanut vatsaan ihan täysin. 

Ensin olen höpötellyt tänne suolistossa ja nyt tulen kerrosta pinnemmaksi eli vatsalihaksiin.

Kohta on taas aika kun pitää nostaa ja lapioida ja kääntää ja vääntää kroppaa milloin kukkapenkkien kanssa, milloin sitten taas kasvimaalla touhuten.

Kohta on myös se aika, kun pääsee juoksemaan sulalla tiellä, kesäauringon alla ja hiekkatien rapistessa tossun alla.

Siihen mennessä pitäisi olla "poweripankki" kunnossa.

Sillä sitä juuri keskivartalo ja vatsalihakset ovat.

Meidän kehomme voimanpesä, voimapatteristo.

Se keskiö, joka antaa voimaa niin jaloille kuin käsillekin - ja koko kropalle.

Itse treenaan vatsalihaksiani juoksuasennon, ryhdin ja ylipäänsä pitääkseni huolta lihaksistostani, jotka tukevat niin etupuolelta kehoani, mutta myös pitkäselkäisenä selkärankaakin.

Minua viisaammat ovat luetelleet lisää hyviä juttuja, joita 

HYVÄT VATSALIHAKSET EDESAUTTAVAT:

Ehkäisevät selkäkipuja

Ehostaa ryhtiä

Tasapainon ja vakaus

Ehkäisevät vammoja

Antavat voimaa muuhun kroppaan (jalat, kädet...)

Tekevät arjen töistä vähän helpompia

(Lähteet: doyouyoga.com, healthmag.ca, health.harvard.edu) 

Joten ajattelin laittaa tänne oman vatsalihastreenini, jos innostutte pitämään keskivartaloa yhtä mahtavana paikkana kuin minä! Sekä lihaksien kannalta, että muutenkin, sillä vatsalihakset eivät ole pelkästään bikinikautta varten ♥

Kyynerpää polveen - seisten

vuorotellen molemmin puolin

45 sek.

Vatsarutistus

lapaluut irti lattiasta

45 sek.

Vatsarutistus kiertäen

käännä kyynerpäätä vastakkaisen polven ohi

vuorotellen molemmin puolin

Istumaannousu kierteellä

aloitusasento selällään kädet suorana 

istumaannousussa kädet siirtyvät kummallekin puolelle vuorotellen

60 sek.

Linkkuveitsi

aloitusasento selällään kädet suorana

istumaannousussa jalat ojentuvat ylöspäin tai kevyempi versio polvet pysyvät 90-asteen kulmassa

45 sek.

Kylkinosto

polvet koukussa ja maassa (voidaan tehdä vähän raskaammin jalat suorana)

vuorotellen molemmille kyljille

2 x 30 sek.

Saksipotku

selkä maassa kiinni, vedä napa kiinni selkärankaan niin että alaselkä on tiukasta alustaa vasten

potki jaloilla ilmassa

45 sek.

Kris Kros

kyynerpää vastakkaiseen polveen

45 sek.

Lantion nosto

nosta peppua ylös alustasta kohti kattoa

45 sek.

Ympyrä jaloilla

tue käsillä itsesi tukevasti tasapainoon, lantio/peppu osuu vain alustaan

pyöritä pientä ympyrää jaloilla molempiin suuntiin

2 x 30 sek.

Kurkotus kantapäitä kohti

asetu selinmakuulle, lapaluut irti lattiasta

kurota käsillä kohti kantapäätä kääntäen keskivartaloa kurkotukseen

60 sek.

 Kurkotus jalkoja kohti

selin makuulta nosta käsiä kohti jalkateriä

pidä jalat mahdollisimman suorassa 

45 sek.

Rutistus jalka toisen päällä

asetu vatsarutistus asentoon

nosta toinen jalka toisen päälle ja nosta pakettia edestakaisin rutistusten tahtiin

vaihda toinen jalka

2 x 30 sek.

Lankku

pidä keskivartalo tiukkana äläkä anna pepun nousta ylös tai selän mennä notkolleen

(tämä liike vähän jakaa mielipiteitä turvallisuudesta, mutta kokeile vaikka vain 10 sek. tai jätä tekemättä)

45 sek

Vatsalihasten venyttely

20 sek.

Tämä harjoitus on Jitendra Guptan ja jos haluat tehdä

 samaisen treenin videon kanssa, se löytyy täältä.

 

Kotilieden lämmössä ♥

Tänään oli pikkusiskon syntymäpäivä ja jos nuorempi sisko täyttää jo 31 vuotta niin se tekee minusta sitten.... vähän vanhemman! Sisko on tulossa huomenna äidin ja isän luo käymään vauvavatsansa kanssa ja näen sitten tämänpäivän päivänsankaria sitten perjantaina. Mahtuukohan se enää edes junan ovesta ulos?!
      Olin tänään pihalla koko päivän.
      Aurinko paistoi ja arvatkaapa mitä? Se jo ihan lämmitti kun pääsi paisteen kanssa samalle suunnalle. Tein aamusta lumitöitä taas ihan käsikolalla ja odottelin, että traktori lämpiää. Sain naapurilta naurahtavia katseita kun tein leveää pihatietä kolaillen, mutta katsotaan vaan kuka viimeiseksi nauraa kun minulla on käsivarsissa poweria ja kintuissa voimaa!
       Hyötyliikuntaa parhaimmillaan kun koko kroppa tekee töitä!

Tämän tästä maahan satoi vähän lumiharsoa, mutta suurimmaksi osaksi päivä oli aurinkoinen ja ihana pakkaspäivä. Touhusin lumitöiden kanssa aamupäivän, heittelin talon sokkelia vasten vähän lumieristettä, kun ei olleet tuiskut tuivertaneet sinne asti ja vähän jos eristäisi lämpöäkin niin olisi kiva bonus.
      Laitoin saunan lämmite iltaa varten ja kannoin puitakin tupaan. Huomenna pitäisi vähän imuroida ja siivota taas talo viikonlopuksi, kun huominen menee kaupungissa ja sitten onkin jo lauantai.
      Oli ihanaa tulla pakkasesta ja lumitöistä tänään keittoruualle. Tällä kertaa oli vuorossa pinaattikeittoa kananmunalla ja olipas hyvää pitkästä aikaa ♥

Kirjoittelin eilen jo ystävänpäiväkortit valmiiksi etteivät jä samalla tavalla viime tinkaan kuin ne onnettomat joulukortit! Ihme että sain ne ajoissa postiin! Tein siskon muksuillekin pienet paketit kirjekuoren muodossa, toivottavasti eivät tukehdu pieniin osiin... Ostin heijastinliivit ja pienet lego-rakennussarjan. Varsinkin pienempi neiti on vielä siinä iässä että kaikki taitaa mennä suun kautta. Toivottavasti katsovat perään...
       Kortteja kirjoitellessa ajattelin, että mitenhän minäkin olen kaikki ne ihmiset ystävikseni saanut? Eri ystävien kanssa meitä yhdistävät eri asiat: toiset ovat töistä ja toiset ovat elämän varrelta muuten, koulusta tai ihan vaan kirjekavereita. Jokainen on kuitenkin tärkeä osa minua ja minun ihmishistoriaani ja jokainen heistä on muokannut minua ihmisenä paremmaksi ♥
       Eräs ystäväni sanoi, että ei lähetä kortteja ystävänpäivänä, koska se on niin keksitty juhlapäivä. Amerikkalainen hömpänhömppä-päivä. Jokainen päivä on kuulemma ystävänpäivä. Olin hiljaa, vaikka olisi tehnyt mieli kysyä, että sanooko hän ystävilleen sitten niinä muina "ystävänpäivinä" että ystävät ovat hänelle tärkeitä? Tuskin.
       En minäkään sen takia ystävänpäivästä pidä, että silloin saan ja lähetän kortteja (joskin se on ihana lisä!). Minä vietän ystävänpäivää sen takia, että edes kerran vuodessa tulisi ilmaistua ystäville että he ovat tärkeitä ja pidän heistä ja tarvitsen heitä. Toki yritän muistaa sanoa ystävilleni muulloinkin, miten tärkeitä he ovat minulle, mutta AINAKIN ystävänpäivänä saan kirjoittaa sen korttiin ♥

Kävin eilen juoksemassa jo iltapäivän puolella. Pöllytti lunta koko päivän ja ajattelin, että iltasella pöpperöä on vielä enemmän. Ihan tarpeeksi oli silloinkin kun lenkille lähdin. Energiaa meni siihen, että askel ei oikein pitänyt.
      Juoksin 8.4 kilsaa ja jossakin vaiheessa mietin, että en taida kotiin päästäkään! Pääsinpähän vain ja olin oikein ylpeä itsestäni vielä kaiken lisäksi! Teki hyvää ja minun pitäisikin nyt ottaa vähän ohjelmistooni pitempiä lenkkejä. Pelkään vaan että ahnehdin sitten taas jalkani vaihtopenkille, jos en malta pitää varaani...

Lämmitin tänään ulkosaunan ja lihaskuntotreenin jälkeen se teki todella hyvää ♥
       Kävin pyörimässä hangessakin ja piipahtelin lumen äärellä useammankin kerran kylpyjen välissä ja ainakin kintut saivat nyt kylmähoitoja kunnolla. Olen arka jaloista ja kylmä lumi kiskaisee ensimmäiseksi jalkaterät jäähän. Minulla on keinoni ja tänään hipsuttelin sukissa hankeen. Muu kroppa sietää kylmää paljon paremmin kunhan jalat kestävät edes hetken aikaa lämpöisempänä! Viimeisen kerran kun pompin hangesta pois pohkeita kuumotteli (tai siis kylmäsi) niin kovin, etten tarjennut ottaa sukkia pois pukuhuoneen puolella vaan pomppasin saunan puolelle ja kauhoin lämmintä vettä niskaan.
        Lumisukat kastuivat likomäriksi...
        Mutta hauskaa oli ♥
       Ja takuulla nukuttaa, kun ensin on koko päivän puuhaillut ulkona ja sitten vielä riehunut saunan ja hangen väliä ja syönyt hyvää iltapalaa ja nauranut Miehenmurrikan kanssa puhelimessa ♥♥♥
       Meillä on omana "sisäpiiri" juttuna pingviinit... varsinkin keisaripingviinit. Sitä naurettiin tänäänkin puhelimessa - ehkä siinä oli puolet kumpaisenkin väsymystäkin! Ehkä. Kenties.
       Tiesittekö, että keisaripingviinit munivat munat juuri ennen pahinta talvea (jopa -86 asteen pakkasia) ja naaras jättää munan kuoriutumaan uroksen hoitoon ja lähtee itse etsimään ruokaa moneksi kuukaudeksi (etelämmäksi siis). Poikanen on söpö ja suloinen ja harmahtavan untuvan peitossa, kun äiti sen seuraavaksi näkee.
      Samaan aikaan, kun naaras on ruuanhakumatkallaan, uros seisoo monta kuukautta julmimmissa tuulissa ja pakkasissa ilman ruokaa...
       Onkohan tuo nyt sitten tasa-arvoa? Mitä?

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
6.2.2018 tiistai
- 2667.1 km
- 8.4 km metsätien +  lisuke (51 min)
- vastasatanut lumi teki tarpomisesta vähän hankalampaa ja vaikeampaa ja raskaampaa
- askel petti vähän vastasataneen lumen päällä eikä potkun tullut oikein energiaa
- hengitys ok, melko tasaista koko ajan
- tasainen vauhti takasi sen, ettei kamalaa väsymistä päässyt tapahtumaan, mutta kyllä sitä silti oli ihan kiitollinen kun kotiovi kolahti kiinni ja pääsi suihkuun
- jalat jaksoivat yllättävänkin hyvin ja tuntui hyvältä, että pitempikin matka menee suhteellisen helposti
- ryhti kesti ja juoksu tuntui kai siksikin sen verran helpolta (vatsalihastreeni alkaa purra)
- -8, lumipyryä, tuulta ja pöpperöä lunta
- mahtava fiilis juoksun jälkeen!

Alaskan malamuuttiemäntä

Tiedättekö mikä luo ongelmanratkaisukykyä?
      Pulaan joutuminen.
      Kerron kohta.
      Perjantain ja lauantain välisenä yönä tänne saatiin lunta. Ei mitään Ruotsin lumikaaoksen mittaluokkaa, mutta kuitenkin sen verran monta senttiä, että maisemat alkavat oikeasti näyttämään jo talvisilta. Melkein alaskamaisilta ♥
       Ja sen verran sitä lunta tuli myös, että Miehenmurri-parka joutui selviämään viikonlopun suntiohommista ja lumitöistä yksin. YKSIN. En tajua sitä firmaa! Alkaa näyttää siltä, että nämä soolokeikat ovat lähinnä henkilökohtaista pottuilua eikä mitään muuta! Tämän puolen vuoden aikana, kun olen ollut siitä karusellista ulkona, olen tuntenut lähinnä helpotusta siitä, ettei tarvitse siellä olla heittopussina ja roskakuiluna. Se ei kuitenkaan helpota tilannetta, että Miehenmurri on siellä höykkyytettävänä.

Minun lumityöni oli sentään helpommat sen suhteen, ettei tarvinnut kello kaulassa niitä tehdä. Lunta kyllä sai työntää ihan kylliksi meidänkin pihalta, mutta onneksi satanut lumi oli ihanan pehmoista ja hötöistä pakkaslunta, joka vain pölähteli mennessään ♥
          Sain talvisen pihamaan ja se kamala jääkenttä alkaa olla pelkkä muisto vain.
          Kun Miehenmörri tuli nälkäisenä ja viluisena ja väsyneenä lauantaina kotiin, minä olin tehnyt kanaa ja perunaa uunissa. Uudella reseptillä, joka onnistui melko moitteettomasti, vaikka itse sanonkin. Pitänee kokeilla toisenkin kerran, jos vaikka olikin vain ensikertalaisen tuuria...
          Sunnuntaina ilmat vielä suosivat meitä auringonpaisteellaa ja Miehenmörrin kanssa käytiin pakkaskävelyllä jäällä. Kyllä, minut saatiin kävelemään jäälle ja ihan muualle kuin pelkän rantaviivan tuntumaan. Oli siellä ajettu kelkoillakin, joten sen puoleen uskaltauduin minäkin astumaan lumiselle jääkentälle.

Niemen kärjessä sitä sitten kengän jälkeen imeytyi jostain vettä ja minä jähmetyin siihen. Miehenmurrikkaa hymyilytti, kun seistä nökötin jäällä enkä suostunut liikkumaan. Järjellisesti ajateltuna suurempi riski vajota jäihin on silloin jos jää jäälle...
     Pääsin rantaan leveällä askeleella, sillä tiedän että mitä laajemmalle alueelle paino jakautuu sitä kevyempi on pistepainolla. Tilanne huvitti minua vasta jälkikäteen.

Naamat punaisina tultiin sitten reissultamme pois ja ajattelin, että Miehenmurrikka on aika kiva tyyppi, kun lähti vielä sunnuntainakin minun kanssani pakkaseen ja jäälle, vaikka kuusi päivää oli saanut työmaalla hytistä ja tehdä ulkona töitä ♥ Semmoinen se on. Rakastettava ♥
       Minä nautin avaruudesta ja ilmasta ympärilläni. Oli ihanan kamalaa seisoa jäällä ja tuntea kaikki se tila ja valo ja valkoisuus joka puolella! Sanon sen nyt, minkä olen sanonut jo monen monta kertaa: tämmöinen luontoterapia on niin tehokasta ja toimivaa ja ilmaista, että tätä pitäisi olla tarjolla myös sen leposohvalla puhelun sijaan!

Viime yö meni sitten vähän taas eroahdistuksen kourissa - minun puoleltani ainakin. Heräilin monta kertaa yössä ja tarkastin, ettei Miehenmuru ole vielä hävinnyt siitä viereltä. Mieskin näki koko viikonlopun niin hulluja unia työmaalta, että toivon todella, että se kuukauden päässä odottava loma tulisi jo pian. Miehenmurri todella alkaa olla loman tarpeessa.
       Aamullakin vielä, kun Mies oli jo lähtenyt, heräilin tämän tästä ihmettelemään mihin Mies on hävinnyt. Vielä sittenkin kun kännykkään tuli Postista lähetys saapunut-viesti nappasin puhelimen äkkiä hiljentääkseni sen ennen kuin Miehenmuru heräisi sen piippailuun ennen kuin vilkaisin selän taakse ja tajusin, että työläinen oli jo lähtenyt töihin...

Palaten siihen pulaan joutumiseen.
     Tein tänään pihamaalla vähän lumen raivausta eli vein pihamaan tietyistä osista lumia pois, pellon puolelle ja levensin pihatien "moottoritieksi" eli työnsin lumivallit vähän kauemmas. Kunhan aurinko alkaa niitä sulattamaan niin ei kaikki vedet valu aina tielle... Olen kaukaa viisas kun ajattelen helmikuun alussa jo sulavesiä!
      Noh.
      Juutuin traktorin kanssa lumeen, kun toinen puoli pyöristä lipsahti tuosta tien päältä pellon puolelle joka oli vähän alempana. Lunta oli puolillaan takakoslassa ja takrengas suti tyhjää... Traktori oli kallellaan eikä yritykset oikein tuottaneet tulosta, että olisin päässyt siitä mihinkään. Pikemminkin kone vaan jatkoi kallistumistaan.
      Ajattelin, että on se nyt noloa, jos pitää pyytää naapurin isäntiä vetämään minua omalta pihatieltä pois, joten päätin että odotan vaikka kevättä, mutta ketään en pyydä avuksi (jääräpäisyys kunniaan!). Hetken aikaa istuin traktorin kopissa ja siristelin silmiä ihanassa auringonpaisteessa ennen kuin mietin, että miksi ihmeessä minun pitää saada kone peruuttamalla pois tilanteesta kun edessä on iso pelto tyhjää tilaa. Ajoin etukautta traktorin lumivallien yli ja kiersin ongelmapaikan!
       Hurraa naisen logiikka ja päättely- ja ongelmanratkaisukyky!
       Hurraa!

Takapihan niitylle tein puolestani "helikopterin laskeutumisalueen" eli alueen niille pihamaan lumille sitten kun niitä ryhdyn maaliskuussa kuskaamaan pois pihamaalta ja avittaen näin sulamista. Sitä ennen tällä "laskeutumisalueella" voin tehdä vaikka kuntopiiriä!

Myöntää täytyy, että vähän taisi minut raivausintoni lähteä lapasesta... Pihamaa alkaa olla niin nyysitty siistiksi ja lumen reunat kohtisuoria, että mahtaa olla minun neuroosillani kestämistä kun seuraava lumisade tulee ja tekee jälleen pihasta lumesta sotkuisen.
       Hauskaa oli!
       Aurinko paistoi koko päivän ja mittari kipusi kymmenen pakkasasteen molemmin puolin, mutta tuntui tosin viileämmältä. Kohta alan päivettymään siltä osin naamasta mikä on paljaana kaikkien kaulureiden ja huivien takaa - lähinnä siis silmät!

Ja eikös nämä jääpuikot ole jo merkki tulevasta keväästä?!
        Aurinko lämmittää ja tekee räystäisiin jääpuikkoja.
        Oikeaan suuntaan ollaan menossa, vaikka kyllä minä näistä pakkasistakin tykkään kun kerran tulivat. Viikonloppunakin oli NIIN komeita iltaruskoja, että tuntui kuin taivas olisi ollut tulessa ♥ En ihan sunnuntai-iltana ehtinyt juoksemaan tulisen taivaan alle, mutta hämärtyvään iltaan lähdin kuitenkin ja tein sen virheen että yritin oikaista yhden metsätaipaleen kautta. Se oli täynnä lunta ei edes autonjälkiä näkynyt tiellä. Minulta meni enemmän aikaa siellä pohrutessa kuin pidemmän matkan maantietä myöten. Sukat märkänä, yksi kaatumisen harha-askeleiden takia ja lunta täynnä olevat säärystimet ja lenkkarit.
        Tulipa taas juostua.
         Tänään lämmitin ulkosaunaa, kun siellä oli vedet jo vähän jäässä. Kävin minä hangen reunassa vähän viskomassa lunta päälle, mutta tuuli sen verran kylmästi, että jalat kohmettuivat ensimmäisenä. Rentouttavaa se muuten oli. Istuin kuumassa saunassa ja annoin lämpöisen ilman laskeutua harteisiin.
         Parasta rentoutumista mitä minä tiedän ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
4.2.2018 sunnuntai
430. juoksupäivä (158 vkoa täynnä)
- 2658.7 km
- 6.0 km kylälenkin versio (42 min)
- jalat tuntuivat ihan hyviltä, vaikka koko viikonlopun olikin vihlonut polvilumpiota joka suunnalta
- jaksoivat nyt ihan hyvin ja askelkin sai olla melko normaali
- hengitys kahden huivin läpi vähän raskasta mutta mukavalta tuntui kuitenkin
- askellus lyhyttä ja tehokasta
- ryhti kesti vaikka välillä piti vähän oikaista selkää ja ottaa sitä pois jalkojen päältä
- -11 pakkasilta, hyvät tiet lukuunottamatta sitä metsätien pätkää missä jalat saivat taas epätasaista alustaa ja vääntyilyä

Mainio munakasrulla

Olen todella huono kokeilemaan mitään uusia juttuja keittiön puolella. Yleensä olen jumissa niihin samoihin ja vanhoihin ruokiin. Tänä talvena kuitenkin olen uskaltanut "kastaa varpaani" tuntemattomaan keittiön puolella ja kokeillut muutamia uusia iltapaloja ja ruokiakin.

Uusi iltapalavaihtoehto niihin totuttuihin on kyllä tästä lähtien munakasrulla.

Vaihtelua munakkaalle ja leivälle ♥

MUNAKASRULLA

pellillinen

syötiin kahteen pekkaan, mutta riittänee muillekin

5 dl maitoa

5 munaa

½- 1 tl suolaa

1 ½ vehnäjauhoja

Täyte:

ihan mitä vain

minulla oli aloittelijan varovaisuudella pelkkää kinkkua

Sekoita maito, munat ja suola kulhossa.

Lisää jauhot hyvin sekoittaen.

Kaada taikina korkealaitaiseen uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista 200 asteessa noin 30 min 

Kumoa paistettu munakasrulla toisen leivinpaperin päälle jäähtymään.

Täytä.

Pyöräytä rullaksi ja levätä hetken.

(voit antaa rullan lepäillä vaikka yön ylikin, mutta me syötiin se heti lämpöisenä)

Kuunnellen...

Olen ollut aamun itseni kanssa ♥
      Aamusta lämmitin tupaa ja kuuntelin tulen ritinöitä. Sitten tein lumitöitä ja kuuntelin traktorin kolinaa ja hurinaa. Nyt istun tuvan pöydän ääressä, syön vähän välipalaa ja kuuntelen tiskikoneen huminaa, kun se kuivaa astioita.
      Olen tämän aamua kuunnellut ympäristöäni ja siinä samalla itseäni.
      Ja on tehnyt hyvää ♥
      Viikko on hurahtanut ja siihen on mahtunut komeita pakkaspäiviä ja aurinkoa sekä eilistä lumimyräkkää ja tämän päivän hentoista pakkaslumen leijailua. Olen viikon aikana aloittanut blogipostauksen pariinkin kertaan, mutta olen ollut vähän liian levoton jäsentämään ajatuksiani.

Ollaan taas Miehenmurrin kanssa vietetty viikko kahdestaan. Asuttu saman katon alla ja kerätty itsemme ruokapöydän ääreen yhdessä milloin ruualle ja milloin iltapalalle. Miehellä on ollut töissä taas todella vaihtelevia päiviä ja pitkä viikko tulevine viikonlopputöineen... Olen yrittänyt tehdä ruuaksi ja iltapalaksi semmoisia ruokia, että toinen jaksaisi töitä tehdä ♥
       Ruokapolitiikan kanssa meillä on meneillään keveämpi ateriamalli. Miehenmurrikka keventää ja minä yritän keksiä kevyitä aterioita. Toisaalta sitten taas ruuan pitäisi keveyden lisäksi olla myös sen verran ravitsevaa, että minä saisin juoksuun tarvittavaa energiaa ja Miehenmurri taas töihin vaadittavaa boostia... Ja kun en ole mikään gordonramseymainen keittiötähti, niin välillä on ollut miettiminen millaista apetta sitä eteen laittaisi!
       Tällä viikolla ollaan kuitenkin syöty ensin viikonlopun tähteitä alkuviikko, nakkikeittoa loppuviikko ja viikonlopuksi teen jotain hyvää ja herkullista - ja kevyttä!
       Niin ja kokeilin ensimmäistä kertaa munakasrullan tekoa muutama ilta sitten ja sain kun sainkin sen kääröksi! Jeehaa! Olin koko viime kesän ihastellut Annin evääksi tuomaa munakasrullaa ja ihmetellyt miten se kestää kasassa, kun minulta hajoaa munakkaatkin pannulle?! Jaan salaisuuteni teille pian...

Missasin sen kuun pimennyksen! En tosin tiedä olisiko se täällä edes näkynyt kovin hyvin, mutta sinä päivänä oli kuitenkin ihan kirkas taivas eli tätä pilviverhoa ei ollut ainakaan tiellä. Tiistaina juoksin iltalenkin kuutamossa ja se oli kyllä erikoisen hieno juoksulenkki. Ihan epätodellinen ♥
       Ja eilen ajattelin että juoksen Miestä vastaan ja hän napatkoon minut matkan varrelta kyytiin, mutta suunnitelma meni vähän karille, kun Mies olikin päässyt aikaisemmin töistä ja tulossa jo kotiin. Lähdin silti juoksemaan ja päätin tehdä spurttilenkin ja katsoa mihin asti pääsen. 3.5km juoksin tosin mies sai minut kolmen kilsan päässä kiinni... Antoi minun juosta lähimpään risteykseen kuitenkin.
       En harrasta talvisin kovin usein spurttilenkkejä, koska alustasta ei saa energisiä askeleita aikaiseksi ja sitten kylmä ilma käy hengityksen päälle vaikka eilenkin hengitin kahden huivin läpi. Silti eilinen lenkki teki hyvää ja uuvutti!

Eletään jo helmikuuta. Joka päivä mennään kohti kevättä.
       Viikolla saatiin hyviä uutisia isän sydämestä. Sillä oli ollu kardiologin vastaanotto tiistaina ja lääkäri oli kysellyt ja kuunnellut ja todennut lopuksi, ettei mitään fyysistä vaivaa sydämessä ollut vaan se yksinkertaisesti on voinut olla tulehduksien ja heikon kunnon aiheuttamaa rasitusta, ne rytmihäiriöt.
        Sinänsä lohduttavaa ja valaisevaa, mutta nyt sitä sydäntä pitäisi sitten vähän jumpata, ettei siihen mitään fyysistä vaivaa tulisikaan.
         Itsestään huolehtiminen on vähän kuin venyttely: notkeat tykkäävät venytellä, kun jo valmiiksi venyvät ja jäykkien on vaikea aloittaa kun ei kuitenkaan veny tarpeeksi. Eli siis kun huonokuntoinen aloittaa kuntoilun tulee ensimmäisenä vastaan se, ettei ole kunnossa ja väsyy ja masentuu ettei jaksakaan heti maratoonia tai kävellä Suomen halki! Alussa pitääkin tehdä pikkuisen pienempiä tavoitteita kuten korttelin ympäri tai lähikaupalle ja takaisin.
          Olen itse harrastanut venyttelyä pian puoli vuotta hyvin säännöllisesti ja huomaan, että jee taivun jo vähän enemmän kuin puoli vuotta sitten. En edelleenkään ole mikään kuminauhanainen, joka pujottelee itsensä solmuun, vaan saan jo varpaista kiinni kun venytän jalkoja.
         Pienin askelin suuriin voittoihin ♥

En ole äiti eikä minulla ole kasvatuksellista osaamista äitiyden kautta yhtään. Minulla on kokemusta ainoastaan muiden lapsista ja nuorista. Silti tuntui hyvältä kuin toissapäivänä pihalla piipahti naapurin nuorimies, minun "toinen lapseni" eli entinen pieni mies jonka elämässä olen ollut mukana ensimmäisestä päivästä alkaen. Tuntui hyvältä, että edelleen tuo kaksikymmentävuotias miehen alku tuli juttelemaan ja hakemaan "turvaa" minusta. Puhui vaikeasta syksystä, työpaikan ongelmista ja ihan vaan siitä nuoruuden vaikeudesta, kun mikään ei yhteiskunnalle tunnu riittävän.
      En minä mitään ihmelääkettä ongelmiin osannut antaa, vain niitä omia ohjeita ja vinkkejä, joilla itse selvisin samoista "elämän jomotuksista" silloin aikoinaan. Lohdullisinta siinä oli se, että ei maailma ihan kaiken suhteen ole muuttunut eikä ihmisetkään.
      Onneksi.
      Juniorin kanssa nämä nuoruuden kipukohdat alkavat olla vasta edessä päin vaikka pientä alkua onkin jo havaittavissa. Kasvu tekee kipeää, fyysisesti ja henkisesti. Eikä siihen ole kuin yksi lääke.
      Aika.

On taas pilvinen ja lumisateinen päivä, ja vaikka aurinko on aina tervetullut lisä näihin mukaviin pakkaspäiviin, olen kiitollinen tämän päivän rauhallisuudesta ja kiireettömästä lumisateesta. Siivosin jo eilen, että saisin pyhittää perjantain itsensä kanssa olemiselle ainakin siihen asti kunnes Miehenmurrikka tulee työmaalta nälkäisenä, lumisena ja väsyneenä ♥
         Elämä parhaimmillaan.
         Hiljaisuus, ruuan tuoksu ja väsyneen Miehen uni kainalossa ♥
         Arjen onnea teille mussukat! Ja hyvää viikonloppua.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 30.1.2018
428. juoksupäivä (158 vko)
- 2649.2 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- jalat jaksoivat alussa ja lopussa hyvin, mutta keskivaiheella oli vähän uupumista havaittavissa
- hengitys toimi ja oli rauhallista ja tasaista
- ryhtiä piti vähän nostaa varsinkin uupumisvaiheessa ja korjailla matkan varrella mutta kiitettävästi kesti kuitenkin
- askellus parempaa ja ylämäissä kokeilin päkiäjuoksua, kävi ainakin pakaroihin!
- -8, kylmä keli juosta, ihana KUUTAMO

torstai 1.2.2018
429. juoksupäivä (158 vko)
- 2652.7
-3.5km kylälenkin osa (20 min)
- spurttilenkki
- niin paljon kuin palkeista ja jaloista lähti niin pitkälle kuin ehdin
- hengitys meni jo kilsan jälkeen ihan puuskutukseksi ja jalat olivat maitohapoilla, hidastin aina välillä vähän ja sitten taas annoin kaiken energian mitä vaan oli takataskussa
- askellus liian nopeasti ja liian paljon (iltasella triggerpisteitä vasemman jalan IT-jänteen kohdilla, säteili polven alle)
- ryhti hyvä aina väsymiseen asti
- pulssi tasaantui suht nopeasti kun pääsin loppuun
- -8, tuulinen ja vähän lumisadetihkuinen iltapäivä, suht hyvät tiet