Talviturkiton Lara Croft ja paisuva perunamaan kirous

Helle hemmottelee jälleen. Alkuviikosta elohopea on kivunnut +25 tietämille ja tänään eräs mittari näytti kotimatkan varrella jo +27, mutta suhtauduin siihen kriittisen iloisesti! Tämmöisinä päivinä on ihanaa kun on ulkotyö ja saa olla auringossa ja saada siitä huvista vielä palkkaa!
      Eilen vaan huomasin, kun oli Pääkallopaikalla harjoittelemassa toimistohommia, että mieluummin minä kenttähommissa olisin. Tietysti on ihanaa oppia uutta ja tehdä jotain haastavaa jälleen omilla aivoilla, mutta se intohimo homma on kyllä tuolla ulkona. Se, että saa multaa kynsien alle ja pölyä naamaan. Sitten kun pääsin iltapäiväksi omalle tontille kukkaistutuksia raivaamaan, niin tein sitä hommaa kuin en olisi ikinä haraa tai lapiota päässyt käyttämään! Ilon ja onnen vimmalla!
       Tänään lapio tuli sitten vähän liiankin tutuksi sitten, kun lapioitiin loput kukkapesät valmiiksi kesäkukkien istutusta varten. Loppupäivästä törmättiin sitten pieneen pupu-vauvaan, joka oli kaikesta päätellen juuri syntynyt. Emo li juossut pakoon hurjalla kiireellä, kun olimme tulleet töihin ja vähän aikaa meni ennen kuin Anni huomasi, että pensaassa liikkui jokin. Pieni otus oli vielä vähän märkä ja uninen. Tehtiin äkkiä hommat siitä ympäriltä ja jätettiin pupukka rauhaan, että emo pääsisi imettämään pientä poloa.

Muutenhan hautausmaa on aika turvallinen paikka poikasia tehdä, kun ei ihmisiä kamalasti liiku, ei ole autoja eikä oikeastaan mitään petojakaan. Useampana kesänä siellä onkin sitten juoksennellut pieniä rusakon alkuja valkeat jalkapohjat vilkkuen! Toivottavasti tämäkin mytty selviää sinne asti, että pinkoo puskasta puskaan muutaman viikon päästä ♥
        Kotona simahdin hetkeksi kun olin vedellyt vatsan täyteen ruotsalaisia uusia perunoita. Namskis! Eihän ne suomalaisten perunoiden veroisia ole - tietenkään - mutta kylläpäs oli hyviä! Voita menee paketti kerralla perunoiden kanssa, mutta sen verran pitää rasvaa saadakin!
         Laitettiin peruna maahan alkuillasta. Maa on kamalan kuiva. Oikein pinta pöllysi kun ajettiin traktorilla perunakone perässä, vaikka vauhti oli hyvin hiljainen. Torstaiksi on luvattu vettä ja tällä kertaa se tulee tarpeeseen. Perunoita oli tällä kertaa kolmea lajia: Nicola, Van Gogh ja Rosamunda. 14 riviä perunaa... Miten se aina paisuu joka vuosi isommaksi? Kohta ollaan niissä huippuvuosien rivissä kun perunaa oli melkein 30 riviä! Äidin kanssa justiinsa puhuttiin, että syksyllä taas tietää nostavansa... Toivottavasti nyt sitten kasvavat ja kukoistavat.
          Kasvimaata ei vielä tehty, kun torstain sade piiskaisi sen sitten liiskaksi. Jos sitten perjantaina tekisi sen. Pitäisi vielä jostain saada istukassipuleita, kun olivat loppuneet sieltä, mistä äiti kävi niitä kysymässä. Kasvimaata jäi kuitenkin sen verran, että sinne kyllä muutama rivi sipulia mahtuisi...

Perunamaa: 8 Nicolaa, 5 Van Gogh ja 1 Rosamunda.

Tuleva kasvimaan alue.

Iltasella lähdin vielä lenkille, vaikka kello olikin jo aika paljon. Oikeastaan oli ihan mukavakin, että juoksu vähän virahti, oli helpompi juosta illan viiletessä. Olo oli kuin Lara Croftilla, kun kokeilin ekaa kertaa Murulta saatua käsivarsikoteloa. Hyvin se toimi, vaikka vähän käsivarsi hiostuikin sen alta. Kätevä kuitenkin, varsinkin kun vaatetus on näillä keleillä toppi ja shortsit, eikä niissä hirveästi taskuvaihtoehtoja ole.
Juoksu muuten sujui tosi hyvin ja tänäänkin juoksin lyhyellä askeleella. Se tekee juoksun huomaamatta nopeammaksi ja kevyemmäksi, vaikka askeleita tulee otettuakin enemmän. Kivaa hommaa kuitenkin!
        Ja illalla sitten ajattelin heittää tämän painavan talviturkin pois harteilta.
        Pelotti vähän veden jäätävä kylmyys, mutta hämmärtyin ihan, ettei vesi NIIN kylmää ollutkaan kuin luulin. Olihan se kylmää eikä siellä kamalasti pulikoitu, mutta ei se sellaista ollut, että kintut olisivat kohmettuneet täysin.
        Ihanaa ♥
       Aivan ihanaa taas uida avovedessä.
       Olen takuulla ollut entisessä elämässäni kala!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
214. juoksupäivä (77 vko alkaa)
- 1366,5 km
- 5km suopohjien lenkki (32 min)
- lenkki sujui helposti, juoksu oli kevyttä, nopeaa ja mukavaa
- askel lyhyt ja tehokas
- polku vähän liian pehmeä ja jouduin tekemään vähän enemmän töitä ettei jalka venynyt liikaa askeleissa
- ilma oli lämmin ja tyyni, +24 ja aurinkoinen, IHANA ILTA!