Loppuviikon rutistus...

Käytiin tänään Oman Miehen kanssa lenkillä. Kävelemässä.
     Mukavaa vaihteeksi ihan vaan kävellä ja mukavaa vaihteeksi myös seura lenkillä. Maailman parasta seuraa tässä tapauksessa, mutta kun juoksee yleensä yksin, niin kaverin kanssa heitetty lenkki on todellakin kivaa vaihtelua. Rakastan kyllä yksikseen juosta, enkä siihen hommaan huolisikaan seuraa, mutta kävelylenkki oli kyllä virkistävää. Lenkki kiersi vanhaa lentokenttää, vajaat 8km, ja aurinko paistaa porotti koko matkan milloin kasvoihin, milloin selkään.
      Kotona otin kuuman suihkun ja haaveilin helteistä ♥

Eilen oltiin meidän työtiimin voimin auttamassa Pääkallopaikan kevättöissä. Oikea Rescue Rangers! Ei ihan ollut kyllä tarkoitus, että meille jäi KAIKKI hommat, mutta niin siinä sitten vaan kävi. Olin aivan finaalissa, kun vihdoin pääsin kotiin ja kotipihan nurkat piti vielä iltasella trimmailla... En meinannut pystyssä kestää, kun väsytti niin mahdottomasti. Ei iltasella tarvinnut unta odotella...
      Tänään oli taas mukavampi päivä kun sai olla omalla tontilla ja ajella nurmea ihan vaan keskenään. Pomot kävi vähän hautapaikkoja mittailemassa, mutta muuten saatiin olla rauhassa. Mielikin oli paljon tasaisempi, kun sai tehdä töitä ilman suurempaa painetta tai hoputusta. Väsyksissä olen kyllä tänäkin iltana..

Viikonloppuna olisi työvuoro - oikeastaan kolme seuraavaa viikonloppua olen töissä ja jo nyt ahdistaa. Jaksaako sitä niin pitkälle ja niin vähällä vapaalla? En oikein ymmärrä, miten miun vuoro on joka viikko ja muut pitelee viikonloppuvapaita tämän tästä.. Kesä on kuitenkin sellaista aikaa, että mielellään sitä olisi välillä vapaallakin ja tekisi omia hommia ja omia juttuja eikä vain tienaisi rahaa työmaalla..
       Puhuttiin tänään Murun kanssa justiinsa, kun lenkillä oltiin, että haluttaisiin nyt vaan olla kahdestaan, kun ollaan kesää odoteltu koko vuosi taas. Ollaan ajateltu lähteä kesäreissuunkin, kunhan Mies pääsee lomille. Toivotaan heinäkuuksi helteitä ♥
      Väsy.
       Viikonloppuja, naperot.