"Mikä toi ääni on...?"

Taas soi Maamme-laulu Suomi pelin jälkeen. Ei huonosti, pojjaat! Komeaa peliä ja komeat numerot taululla. Näin meillä!
       Hyvä päivä oli tänään muutenkin työmaalla, kun sai olla omalla maalla koko päivä ilman, että piti pomppia muualla. Mieli keveä ja hommat kulki.
       Eilen en viitsinyt edes tulla kirjoittelemaan, kun fiilikset olivat kuin saappaan pohja. Suututti ja harmitti, kun maanantain ahersin taas toisten hyväksi ja laiminlöin omia likkojani ja omaa tonttiani ja sitten sain kuulla, että minun aherrukseni arvostus onkin nollassa... Tuli turhautunut ja surullinenkin olo, että miksi ihmeessä aherran muiden eteen jos se ei hyödytä mitenkään. Meni kotimatka itkua tuherrellessa ja olin niin väsynytkin taas, että ei oikein itsehillintä-osasto enää toiminut.
        Opetin tänään uusia suntiokokelaita ja puhuin suun kuivaksi puolentoista tunnin aikana. Kerroin kaiken sen mitä minä suntiohommista tiesin ja yritin havainnollistaa hommaa mahdollisimman hyvin. En tiedä mitä miehille päähän tarttui, mutta parhaani yritin - jälleen kerran. Opetus jatkuu sitten lauantaisin oikeiden töiden parissa. Tänään tehtiin vain kuivaharjoittelua.
         Tyttöjen kanssa naurettiin taas iltapäivästä vatsalihakset pinkeinä! Ihan huippuporukka, kun huumori osuu yksiin ja löydetään samat hauskat jutut asioista ♥ Olen kymmenvuotisen urani aikana huomannut, että hyvä tiimihenki on melkein sama kuin olisi yksi kenttäpelaaja lisää. Se auttaa jaksamaan, kun välillä nauretaan niin ettei henkeä saa! Meillä se ainakin toimii. Ja oli mukava nauraa pitkästä aikaan oikeesti ihan hölmöille jutuille taas. Tämä kevät on ollut niin hektistä ja nopealiikkeistä ettei meillä ole kamalasti ollut yhteistä aikaa tyttöjen kanssa, joten nämä hetket tuntuvat siksikin todella hyviltä ♥

Nukahtaa nuupahdin kun pääsin kotiin ja söin. Potkin itseni ylös sitten iltalenkille ettei mene ihan pipariksi tämäkin viikko. Oma piha huutaa trimmaajaa, mutta jospa huomenna pääsisin siihen hommaan käsiksi. Saisi sen homman hoitoon ennen kuin nurmea taas pitää ajella. Ei tahdo enää miun vuorokauden tunnit eikä energiat riittää tähän arkeen ja töihin... Olenko tulossa vanhaksi vai muuten vaan väsähdän?
       Okei. Vatsa ei ole ollut mitenkään hyvässä kunnossa melkein kahteen viikkoon, joten kai silläkin on vähän vaikutusta oloon ihan kokonaisuutena, mutta eiköhän tämä taas tästä jossain vaiheessa pyörähdä paremmaksi... Toivotaan ainakin. Ei aina jaksaisi elää vatsan ehdoillakaan...
         Iltalenkki sujui hyvin ja teki taas hyvää työpäivän päätteeksi vähän ilmastoida päätä. En tiedä milloin jaksaisi aloittaa mäkitreenit tuolla hiekkamäellä, kun nytkin on kolme viikkoa viikonloputkin kiinni töissä ja mennään yhdellä vapaapäivällä, joten ei ihan kamalasti jaksa ylimääräistä rehkiä. Kestävyyskuntoa pitäisi kuitenkin saada nostettua ennen syksyä ja talvea.
         Ja uimassakin pitäisi käydä ennen kesäkuuta... Naapurin emäntä jo kehuskeli, että kävi ensimmäistä kertaa jo vappuna. Minun takarajani on kyllä toukokuun loppu. Harvoina vuosina uiminen on mennyt kesäkuulle...
          Nyt pitää mönkiä peiton alle, etten taa ihmettele aamulla kellon soidessa, että "mikä toi ääni on..?"

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
212. juoksupäivä (76 vko alkaa)
- 1354,3km
- 5km metsätien minilenkki (32min)
- juoksua ja kyykky+sivupotku-treeni puolessa välissä
- lenkki sujui hyvin, jaloissa oli powereita ja muutenkin homma kulki suht vaivattomasti. 
- puolen välin jälkeen vasen puoli vähän kramppasi, kai siellä jo maissikeksi vielä suolenmutkassa oli, joka painoi
- hengitys vähän unohtui...
- asento ja ryhti ja askellus parempi, juoksukin helpottui
- tuulinen keli, +20 ja kiva aurinkoinen ilta
- mukava olo lenkin jälkeen ja loppulämmittelynä kesätanssia ♥