Kevättä hiirenkorvalle?

Tämmöistä näkyi tänä aamuna ikkunasta kun vetäsin verhot auki. Pyrytti. Nuoskaista, märkää lunta kaiken sen liukkauden päälle, mitä pihassa oli. Postinhakumatkalla huomasin kuitenkin, ettei ehkä nuoskalumi ollutkaan niin pahaa jäälle kuin mitä luulin. Se tarrasi aika kivasti kiinni pohjalla olevaan jääpintaan ja taisi sitä vähän pehmentääkin!
          Lämmitin torpan ennen lumitöitä.
          Yritin ottaa varovaisesti lumikerrosta pois, etten olisi jälleen vetänyt jäätä näkyviin, mutta ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Ja nuoskalumi oli traktorin lumityövälineelle aikamoinen haaste, kun se tiivistyi sinne talikon alapohjaan ja talikko oli välillä ilmassa monta kymmentä senttiä eikä enää kippauksen jälkeen lukittautunutkaan samalla tavalla. Huokaus...

Kun olin saanut lumihommat tehtyä, vetäsin juoksuvaatteet niskaan ja kävin kokeilemassa vasta-aurattuja teitä. Olihan ne paremmassa kunnossa kuin viimeeksi, mutta nyt se pohja oli pöpperöinen JA vähän liukas. Ihanan raskas yhdistelmä askeleille jotka eivät oikein löytäneet kunnon pitoa mistään vaan joko lipsui tai muuten askel petti alta.
Ei mikään kamalan hyvä juoksu muutenkaan. Hapenotto ei ole edelleenkään entisensä ja piti pysähtyä kävelemään ja hengittämään helpoissakin mäissä... harmitti ja suututti vaikka tiesinkin, että nopeasti se siitä paranee kun vähän jaksaa nyt näitä vaivaisia juoksuja vedellä. Keuhkoissa on vaan sen verran vielä jotain tautijäämiä ettei hapenottoon olo ihan koko kapasiteettia vielä valjastettu... Jalat maitohapoilla ja pieni harmitus päällä tulin kuitenkin lenkiltä ja painelin suihkuun ja syömään. Ruoka paransi mielen ♥

Ennen ruokailua piti ottaa ihan kuva, kun maisema veti hassun väriseksi. Jotain pientä tuiskutusta oli jälleen ilmassa, mutta aurinko yritti kai paistaa pilviharson läpi ja kaikki oli kuin jostain seepia-kuvasta. Jotenkin vanhan oloista... Kuva ei taaskaan kerro kaikkea eikä näytä niin hyvältä kuin mitä maisemat olivat oikeasti.
         Rojahdin lenkin ja ruuan päätteeksi hetkeksi villapeiton alle ja tietäähän sen mitä siitä seurasi. Otin torkut ja näin levottomia uniakin. Toivottavasti en sotke hyvää unirytmiäni taas tälläkin. Höh. Ei minun pitänyt kuin vähän oikoa jalkoja ja laseksia ruokaa... (niinpä niin!)

Helmikuukin alkoi tässä välissä. Kävin eilen kaupoilla ostamassa ensin pikkusiskolle paketin synttäreiksi ja ystävänpäiväkortit, että jos tänä vuonna olisin ajoissa siinäkin hommassa. Kevättähän tässä tekisi mieli. Helmikuu on kuitenkin vielä tunnetusti täysi talvikuukausi, mutta jos vähän saisi revittyä jostain kulmaa auki jo kevääseen... Pienelle hiirenkorvalle edes ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
169. juoksupäivä (61 vko alkaa)
- 1073, 0 km
- 7,2 km kylälenkki (47min)
- juoksu alkoi ihan hyvin ja olisi kai pitänyt juosta vielä vitonen eikä edes lähteä pidemmälle, mutta kun jalat tuntuivat niin mukavilta että ajattelin ettei siitä mitään haittaa olisi...
- Väsähtivät sitten kesken kaiken ja maitohapoilla mentiin puolet matkasta ja piti välillä pysähtyä hengittämään kun happi ei riittänyt jalkoihin
- harmitti ja suututti, vaikka ei kai paussin jälkeen voi missään ennätysvauhdissa ollakaan
- tietkin olivat raskaat, mutta paremmat kuin ne liukkaat. Nyt oli pöpperöistä lunta ja vähän liukasta alla
- lumituiskua, +1 aste ja tuulinen ilma