Huono päivä..

Öhöm.
      Mitenhän minä tämän nyt taas aloittaisin?
      Tänään en ole ollut todellakaan parhaimmillani. Jotenkin ontto ja tyhjä olo ja koko ajan itku on ihan nurkan takana. Eilen vietin iltaa oman kullan kainalossa ja kai se siitä sitten johtui, kun tulin tyhjään kotiin pakkasesta ja sammutin valot ja nukahdin yksin peiton alle. Siitä, että minulla oli niin iso ikävä jo heti kun toisesta irti laski.
       Olen vain ollut niiiiiiin kauan yksin, että nyt vihdoin kun saa toisen kanssa olla ja rakkautta tuhlata molemmin käsin, en muuta haluaisikaan kun olla vaan - kyljessä nyhjätä, halia, tehdä iltapalaa ja ruokaa yhdessä, nukkua yhdessä, herätä yhdessä...
        Ja tiedän, että tätä menoa tukehdutan miehen pelkästään tykkäämällä siitä näin kovin!
        Olen ollut siis vihainen maailmalle siitä, että heräsin tänään yksin ja vihainen itselleni siitä, että rakastan liikaa. Tiedän, sekapäistä...

Ajattelin, että juoksulenkki veisi turhat aatteet ja mietteet mennessään, joten kun olin saanut torpan lämmitettyä ja aamuaskareet tehtyä, lähdin juoksemaan. Lenkki sujui melko hyvin, mutta ei edelleenkään niin kuin odotin. Tappava ylämäki meinasi tappaa minut ja happi meinasi loppua kesken mäen kiipeämisen... Hengitys ei muutenkaan ole ihan kondiksessa VIELÄKÄÄN vaan joudun oikeasti haukkaamaan happea. Kaipaan sitä, kun sain juosta ja hengitys oli koko ajan tasaista ja rauhallista... nyt tuntui ettei olisi riittänyt vaikka olisi ollut kolmet keuhkot!
        Eli juoksulenkki vei kyllä osan harmaista ajatuksista, mutta toi kyllä niitä myös mukanaan.. Harmittaa, että olen tässä kunnossa ja juoksu kulkee kuin joskus alkumetreillä. Ei ollut se itkukaan kovin kaukana, kun tuntui, ettei juoksusta tule enää koskaan mitään!
         TULISI SE KEVÄT JO! Tietkin olivat vielä melko liukkaat ja energiaa kului myös siihen, kun eteenpäin potkaiseva jalka ei saanut alleen pitoa ja piti käyttää tuplamäärä energiaa että pääsi eteenpäin. Tyypillinen huonon päivän huono juoksu...

Söin ja rojahdin sohvalle. Porukatkin tulivat jo tänään, kun muka vieraita (jotka tulevat vasta lauantaina) pitää leipoa. Ihan kuin niiden keittiö olisi kaupungissa räjähtänyt tuhannen säleiksi! Olisin kaivannut täksi illaksi omaa rauhaa ja omia keinoja saada tämä paha mieli purettua jotenkin. Laitoin saunankin päälle. Sitähän taidetaan sanoa, että jos sauna, terva ja viina eivät auta niin se on kuolemaksi. Kokeilen ensin saunaa... viina ja terva eivät houkuttele.

P.S. Jos tunnustaa rakkautensa eikä kukaan näe sitä, onko sitä tapahtunut? ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

170. juoksupäivä (61vko)

- 1080,2 km

- 7,2 km kylälenkki (48 min)

- juoksu tuntui suhteellisen hyvältä aina siihen asti kun kipusin isoa ylämäkeä ylös. Happi ei meinannut riittää millään ja hengitys oli pikemminkin hengen haukkomista kuin hengittelyä. 

- jaloissa ei tuntunut samalla lailla väsymys kun viimeeksi, mutta tietysti silloin kun happea ei saanut niin jalatkin väsähtivät.

- ryhti ja askellus pysyivät suht hyvin kohdillaan mutta väsyminen näkyi loppumatkasta

- RAIVOSTUTTI, SUUTUTTI ja ITKETTI!! Tätäkö minun juokseminen nyt sitten on, hengen haukkomista ja puolivillaisia juoksumatkoja! Aika on melkein 10 min huonompi kuin ennen joulua!

- eikä juoksualustakaan ole mikään hyvä. Energiaa vie kamalasti kun jalka ikään kuin lipsahtaa, kun luminen alusta ei pidä samalla tavalla. HALUAN KESÄN TÄNNE NYT!!!!

- pilvinen keli, -2 pakkasta, tuulinen